Kun hengitysilma maistuu

Matka tulevaisuuteen ei ole pitkä. Tulevaisuus on ihan kulman takana. Ei tarvitse montaa askelta ottaa ja kulma tulee, näyttää totuuden ja vie mennessään. Sinä vikiset — ja yskit.

Edestakainen halpalento Helsingistä tulevaisuuteen maksaa noin huntin. Laskeudut Johannes Paavali kakkosen (!) lentokentälle ja hyppäät bussiin joka vie keskustaan. Bussi tulee tupaten täyteen jo lentokentällä. Suurin osa bussin ikkunoista näkyvistä yksityisautoista pitää sisällään keskimäärin 0,125 matkustajaa. Auton kuskeja on yhtä monta kuin autoja.

Bussi pysähtelee asuinalueilla ja katsot kuinka pientalon savupiipusta nousee hiilenmusta savu. Pian maistat sen, eikä maku lähde pois. Se kiusaa kurkkua. Se kiusaa mieltä. Ymmärrät vähitellen, että maistat tulevaisuuden. 

Tietenkin kaupunki on mitä kaunein. Paras se on juuri talvella, hämyssä, vähän turisteja, saitsarikuskit ovat joutilaita, kaduilla ja toreilla on tilaa. Kesä on yhtä helvettiä.

Mustan mafian hameenhelmat viuhuvat edes takaisin Plantyn käytävillä. Kahviloissa ja ravintoloissa lämpölamput tuovat lämmön. Ulkona harmaus ja hyinen kosteus. Kaikki se huuhtoutuu hyvien ruokien ja juomien kanssa jonnekin, minne ei aurinko paista. Puulattiat narisevat askelten alla. Lumi on harmaata ulkona, kuten se on missä vain elävässä kaupungissa niillä leveysasteilla, joilla vielä lunta on.

Kun supersuositun kasvisravintolan ruoat ja jälkiruoat on syöty ja kielellä on vielä viimeisen viinilasillisen maku, on aika astua kadulle ja aloittaa paluumatka kohti majaa. Vastaan kävelee ja pyöräilee krakovalaisia kasvoillaan hengityssuomaimet. Näinkö niitä näin paljon neljä vuotta sitten tai yleensäkään? Sitten maistat sen taas, juuri tänä kauniina iltana entistäkin voimakkaammin. Sen on kielellä, kitalaessa ja kurkussa.

Aamiaisen jälkeen näit pikkukoululaisia matkalla kohti historiallista Krakovaa. Jokainen heistä polttaa kolme savuketta päivässä vain koska elävät. Samalla ihmettelet aukion uljaita rakennuksia, jotka ovat kuin tervalla tuhrittuja. Nuo lapset hengittävät samaa aamusta iltaan ja illasta aamuun koko elämänsä ajan, elleivät sitten päätä lähteä muualle. Mutta lähtisivätkö he ikivanhasta eurooppalaisesta kotikaupungistaan muualle paetakseen ilmaa, jota heidän on hengitettävä pelkästään elääkseen — ja joka vie heiltä ennenaikaisesti hengen — vai jonkun muun, vähäpätöisemmän syyn vuoksi?

Ilman ei pitäisi maistua. Ei miltään. Sen pitäisi olla vailla makua. Sen pitäisi olla raikasta, koska parempaa sanaa puhtaudelle ei voi olla. Mutta jos haluat kokea sen, haistaa ja maistaa sen, kuten sen ei pitäisi olla... huntilla lennät pitkälle. Tai pelottavan lähelle. Niin ajassa kuin paikassa. Tervetuloa. Tervemenoa.

Tuloa.

Menoa. 

Pysähdy ja hengitä. Nauti raikkaudesta, koska parempaa sanaa ei ole. 

Jestem mężaty...

Uniwersytet Warszawski ja Polonicum vuonna 2011. Harjoittelimme rakenteita "Opiskelen puolaa, koska..." ja "Opiskelen puolaa, voidakseni...". Kysymys siis kuului "Dlaczego uczysz się polskiego?" eli "Miksi opiskelet puolaa?".

Pieni ja Pani Annan rautaisella otteella luotsaama ryhmä oli hyvin kansainvälinen. Myös syyt opiskella puolaa olivat moninaiset. Kuka opiskeli musiikkia, kuka työn takia, joku oli muuttanut miehensä työn perässä Puolaan, kuka oli naimisissa puolalaisen kanssa. Minä tietenkin vastasin:

"Uczę się polskiego, bo mój mężczyzna jest z Polski."  

Opiskelen puolaa, koska mieheni on puolalainen (Puolasta).

— Haa! kuului kiinalaisen opiskelijatoverini hihkaisu. — Sami teki virheen!

Pani Annan ilme oli sanalla sanoen... No, vastaukseni oli kieliopillisesti täydellinen, mutta sisällöltään kiinalaiselle rouvalle epäilyttävä. Siitä reaktio. Sääliksi kävi loistavaa opettajaamme Pani Annaa, mutta toisaalta mietin, mikä rikkaus onkaan saada opettaa puolaa hyvin erilaisista taustoista tulleille ihmisille.

Samantyyppinen tilanne toistui vain pari päivää sitten, kun pääsin tutustumaan (kiinalaiseen) kollegaan. Meitä oli siinä keskustelemassa kolme kirjalijaa, kaksi suomalaista ja hän. En edes muista mihin asia liittyi, mutta puhuin aviomiehestäni. Seuraavaksi kiinalainen kirjailijatar ehättikin kysymään, että olenko minä tuossa parisuhteessa miehen vai naisen roolissa. Tuota kysymystä en ollutkaan kuullut sitten... en muista. Suomalainen kirjailijatar, kollega ja ystävä kalpeni vieressäni.

Jokin tässä paljon nähneessä ja monissa liemissä keitetyssä olevaisuudessani sai minut hetken verran punnitsemaan sitä, mitä kiinalainen kollegani mahdollisesti tarkoitti. Ehkä hän ei tiedustellutkaan sitä, minkälaista avio-onnea harjoitamme mieheni kanssa. Sitäkin kun on udeltu, mutta kuten sanottua jo kauan sitten. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin kiitää mielenkiintoisesta seurasta, mutta onneksi pidin pienen tuumaustauon. 

— Tarkoitatko jotain, joka liittyisi yin-yang -vastinpariin? kysyin

— Kyllä, juuri sitä, vastasi hän.

— Entä sinun aviomiehesi? Onko hän sitten miehen vai naisen roolissa?

Kiinalainen kirjailijatar oli jo aiemmin puhunut nimenomaan suomalaisesta aviomiehestään, joten en syyllistynyt hetero-olettamukseen.

— Hän on nainen. Minä olen mies, vastasi kiinalainen kollegani.

Häntä oli helppo uskoa. 

Puolan kieli on hyvin tietoinen sukupuolesta. Substantiiveilla on kolme sukua — maskuliini, feminiini ja neutri — ja taivutukset sen mukaiset. Sitten on vielä elolliset maskuliinit, ts. miehet ja miestä tarkoittavat sanat, jotka taipuvat aivan omalla tavallaan. Niihin oltaisiin päästy vasta seuraavalla kurssilla. Se siitä.

Olen avioliitossa, mutta miten sen voisi ilmaista puolaksi? Olen mies, joten minuun liittyvät adjektiivit päättyvät kirjaimeen y. Jestem zmęczony, sanon varmaan viimeistään iltapäivällä, kiitos aamun aikaisen herätyksen. Jestem zmęczona, sanoisi nainen. Tämä vielä selkeää.

Aviossa oleva puolatar sanoisi: Jestem mężatką. Ilmaisussa on johdettu sana "olla naimisissa" mężatka sanasta mąż eli aviomies. Hän on siis "aviomiehitetty".

Mies sanoisi Jestem żonaty, olen "aviovaimotettu". Vaimo siis on żona.

Aikuinen puolalainen ei välttämättä enää huomauttaisi ilmaisustani Jestem mężaty. Tai sitten huomauttaisi, sillä sanaa mężaty ei (vielä) löydy puolan kielen sanakirjasta. Kuten ei taida löytyä vielä naispuolista presidenttiäkään tarkoittavaa sanaa vai oliko se niin, että se tarkoittaakin istuvan presidentin vaimoa?

Öh I.

Sen lisäksi monelle puolalaiselle koko käsite on käsittämätön: miten niin mies olisi naimisissa miehen kanssa? Lapsi tietenkin avaisi suunsa heti, sillä lapset saattavat itsekin tehdä saman virheen puhuessaan aikuisista naimisissa olevista kanssapuolalaisistaan. 

Öh II, toivottavasti en nyt tehnyt suurta virhettä, sillä huomaan, että mężatka on substantiivi ja taipuu kuten substantiivi, kun taas żonaty vaikuttaa adjektiivilta... No, tällä mennään.

Unen veräjä on auki

On eräs kirja Unen veräjä on auki. Olen joskus omistanut sen, mutta nyt en löydä sitä kirjahyllystäni. En tiedä mihin se on kadonnut, mutta se on sivuseikka.

Jätin Pyhän pedon (ilmestyy elokuussa Tammen syksyssä) versio x:n eilen aamulla kustannustoimittajalleni. Aamulla kirjoitin itse viestin, jonka liitteenä käsikirjoitus lähti. Viestissä oli muutamia kommentteja ja huomioita, joita loistava kustannustoimittajana ei todellakaan tarvitse, mutta kirjan kirjoittaja taas tarvitsi eräänlaiseksi muistilistaksi siitä, mitä tuli tehtyä ja mitä on vielä tehtävä.

Jo sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin syvää unta, heräsin vain kerran kaksi — ja mitä unia näinkään! Sama meno jatkui viime yönä, eli maanantain ja tiistain välisenä yönä. Olen nukkunut huonosti jo pitkään. Olen myös ymmärtänyt sen, että siirryn työpöydän ääreen kellonajasta riippumatta, jos ei nukuta. Usein niin on käynyt juuri suden hetkellä — silloin kun unen veräjä on auki. Pari, kolme tuntia keskittynyttä kirjoittamista syvällä aamuyön tunneissa pää vielä osin unessa on toiminut. Sen jälkeen olen palannut sänkyyn, herännyt uudestaan aamupäivällä ja ryhtynyt vasta sitten editoimaan yöllä kirjoitettua tekstiä. 

Päätin olla koskematta tekstiin sinä aikana, kun se on kustannustoimittajalla käsittelyssä. Tekstin makuuttaminen tekee aina hyvää. Pienen tauon jälkeen kirjoittaja itsekin näkee sen tuorein silmin. Painun siis pehkuihin hieman tyhjänä ja haikeana, aivan kuin oma lapsi olisi lähtenyt ensimmäiselle matkalleen ilman vanhempaansa. Kysymyksessä on tietenkin jo kolmas lapsi, mutta koska muut ovat jo maailmalla... Huokaisu.

Nukun aamuun saakka ja näen mitä villeimpiä unia. Tuntuu siltä, että mielikuvituksen energia ja tarve ryöpsähdellä jää nyt suosiolla uniini, koska alitajunta tietää, että pakotietä ei olekaan enää tarjolla sitten kun herään. 

Unet ovat villeydestään huolimatta niin eläviä, että en aamulla ole ollut aivan varma asioiden todellisesta tilasta. Tuttu tunne jo lukioajoilta. Saatoin olla vihainen niin yhdelle kuin toisellekin luokkakaverille edellisyön tapahtumista. Tämä kertoo myös siitä, että lukiovuosina ei mielikuvituksen energialle ollut juuri mahdollisuuksia ryöpsähdellä. Villeimmät unet näin sissikomppaniassa Sodankylässä. Se oli hyvin luovaa aikaa. Lapin taikaa? Yliopistoajoista Helsingissä ei ole mielikuvaa. 

Tekstin makuuttaminen tarkoitti myös sitä, että kävin kirjastossa hakemassa muutamankin kirjan. Josko vaikka lukisi välillä! Olen tietenkin lueskellut iltaisin sängyssä ennen nukkumaanmenoa, ennen kuin unen veräjä narahtaa auki, mutta päiväsaikaan en ole vain pystynyt.

Mukaan lähti R.I.P. nobelistin Imre Kertészin Kohtalottomuus ja Kaddish syntymättömälle lapselle. Nämä tietenkin liittyvät osin Pyhään petoon, mutta lähinnä siksi, että Kertész on itse sanonut Auschwitzin tehneen hänestä juutalaisen sekä se kuinka raskasta luettavaa Kertészin teokset voivat olla unkarilaiselle ei-juutalaisille "mentaliteetille", sattuneesta syytä. Hieno kiertoilmaisu muuten ko. artikkelin nuorelta, unkarilaiselta kirjakauppiaalta.

Lukekaa Pyhä peto, niin ymmärrätte miksi. Elokuu 2016. Tammi.

Toinen ajankohtaiseksi laskettava kirja oli Michel Houllebecqin Alistuminen pikalainana. En edes muista, minkä Houllebecqin teoksista jätin viimeksi kesken. Nyt tämä "viikon vippi" taitaa palautua kirjastoon ennen eräpäiväänsä. Yritin lukea sitä tietenkin suomeksi, ranskaa kun en osaa muutamaa käyttökelpoista fraasia lukuunottamatta. Jos vielä joskus erehdyn avaamaan kirjan, jonka kannessa lukee Houllebecq ja luen kirjan vielä loppuun, niin palaan asiaan.

Muutoin en.

Conchita! Huomenna! Kielcessä!

Pyhän Ristin voivodikunnan pääkaupunki saa huomenna arvoisensa vieraan! Conchita Wurst, tuo vapaan Euroopan ääni tulee ja laulaa luikauttaa kolme laulua kielceläisessä rotkossa!

Mutta... mimo wielu protestów l. lukuisista protesteista huolimatta... Paikallisviranomaiset ovat saaneet keskenään aikaiseksi kiistan siitä, tullaanko koko konserttia järjestämään ollenkaan, sillä kuten arvata saattaa, Conchitan esiintyminen "olisi tuhoisaa puolalaisille arvoille".

Ovatpa puolaiset arvot hataralla pohjalla, jos niiden tuhoamiseksi tarvitaan yksi taiteessaan onnistunut itävaltalainen?

La Superba!

Veljeni häät Piemontessa antoivat hyvän syyn ottaa varaslähtö oikeaan kevääseen ja viettää ensin Kochanien kanssa muutama päivä aurinkoisessa Genovassa. Kaupunki oli juuri niin miellyttävä, rento ja hurmaava (lue: ei turisteja) kuin olin muistanut.

È piacevolissima e sentimentalissima la stessa luce veduta nelle città, dov'ella è frastagliata dalle ombre, dove lo scuro contrasta in molti luoghi col chiaro, dove la luce in molte parti degrada appoco appoco, come sui tetti, dove alcuni luoghi riposti nascondono la vista dell'astro luminoso ec. ec. A questo piacere contribuisce la varietà, l'incertezza, il non veder tutto, e il potersi perciò spaziare coll'immaginare, riguardo a ciò che non si vede.

Mitä miellyttävin ja tunteiden täyttämä on sama valo nähtynä kaupungissa, jossa siihen leikkautuu varjoja, jossa tummuus monin paikoin luo vastakohdan kirkkaudelle, jossa valo monessa kohdassa himmenee vähä vähältä, kuten katoilla, jossa tietyt syrjäiset paikat kätkevät katseelta loistavan tähden  jne. Tätä nautintoa lisäävät vaihtelu, epävarmuus, se, ettei näe kaikkea, niin että voi antaa mielikuvituksen temmeltää siellä mitä ei näe.

Näin Giacomo Leopardi 20. syyskuuta, 1821 teoksessaan Zibaldone. Löydetty Italo Calvinon Amerikan luennoista (Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, Loki-Kirjat 1999). Suomennos Elina Suolahti.

Se mikä ei näy... se mikä ei heti avaudu ja paljasta itseään. Genovan kaupunki sai uuden logon noin vuosi sitten. Sanovat alan ammattilaiset siitä sitten mitä tahansa, minulle tavalliselle Via Garibaldin palatsikatua tallaavalle logo aukesi kuin Ligurian kaunein kukka. Sen ymmärtääkseen on kuitenkin paettava Via Garibaldin vanhan rahan keskusta centro storicon (vicoli tai carrugi) kapeaakin kapeammille kujille ja nostettava katseeensa kohti katonharjoja. Taivaastakin näkyy vain pieni kaistale.

Vicolin kontrastit eivät keväällä tietenkään rajoittuneet vain valoon ja varjoon vaan myös lämpöön ja viileyteen. Kujien kuiluissa ei tuntunut takkikaan riittäävän, mutta sitten taas aukioilla tuli jo kuuma. Olen ollut Genovassa vain keväällä, mutta voi vain kuvitella, kuinka miellyttävältä kujien viileys tuntuu kesäkuumalla. Emäntämme mukaan kaupunkia on siunattu läpi vuoden melko leudolla ja miellyttävällä ilmastolla. Kiitos meren, joka toi Genovalle myös sen vaurauden, palatsit, taideaarteet, kansainvälisyyden, keveyden... Kristoffer Kolumbus oli genovalainen.

Keveys näkyi myös ruoassa: vähemmän lihaa ja paljon, paljon enemmän kalaa ja mereneläviä, kiitos jälleen meren. Maut olivat myös mietoja, jopa indonesialaisessa ravintolassa, jossa olisi toki kaivannut hieman enemmän potkua, mutta toisaalta, kaikki maistui itseltään ja raaka-aineet olivat juuri niin tuoreita ja makoisia kuin vain voi kuvitella! Maailma saa kiittää genovaisia herkkusuita myös pestosta, joka olikin sitten kerrassaan jumalaista paikan päällä trofie-pastan kera nautittuna. Grazie Il Grillo Parlante!

Kysyin Kochanielta, mikä oli parasta Genovassa ja sain vastaukseksi: ruoka ja aivan erityisesti artisokat (vahvasti sesongissa!), La Maman pesto-peruna-pizza sekä vanhan kaupungin kujat. Sekä se, ettei  Genovassa syöty lihaa "miljoonalla eri tavalla, niin kuin Piemontessa". Vanha kaupunki todellakin on elävä, genovalainen kaupunki. Kuten sanottua, poissa ovat Rooman - tai Tallinnankin - turistilaumat ja niiden mukanaan tuoma rahat pois -asenne. Kaikesta nykymatkustamisen vaivalloisuudesta huolimatta päällimmäiseksi jäi kuitenkin ja poispyyhkimättömän ehdottomasti Ci vediamo ancora, La Superba!

Tietämättömyys, pelko ja viha hävisivät...

Meidän kaikkien Suomi voitti! Kiitos eduskunnalle päätöksestä!

Siunattu olkoon Tinde!

Hei, mulla olisi katolliselle uskon miehelle tosi asiaa. Vatikaani ihan selkeesti häröilee homojen ja muuten ihmis perus oikeuksien kanssa ja siksi ehdottaisin, Sinulle Tinde: muuta Puolaan! Ainoan Elävän Paavin Valta Kuntaan!

Vatikaani on jo ihan pasee konservatiivi populistien keskuudessa. Ensinnäkin se niin sijaitsee jossakin Roomassa - ja mitä ne pastan purijat voisivat ymmärtää Pohjoisesta Sielusta. Mene omiesi pariin. Löydä henkinen kotisi. Puola! Puola! Puola!

Tässä sinulle muutamia kätsyjä puolan kielisiä ilmai suja:

Nie lękajcie się. = Älkää peljätkö.
Niech będzie pochwalony. = Siunattu olkoon. (Tätä voit käyttää arkipäiväisenä tervehdyksenä)
Eurosodomia. (No, Euroopastahan se kaikki PAHA tulee. Myös Puolaan.)
Zakaz pedałowania! = EI SAA HOMOSTELLA!*
Chłopak i dziewczyna. Normalna rodzina. = Mies ja nainen. Normaali perhe.

Ach, tällä selviät pitkälle ja saat ystäviä ja vaikutusvaltaa.

Hehkustasi häikäistyneenä, vapaan Euroopan pääkaupungista tervehtien,

Sami

*) Jotenkin 'homostelu' on aika kevyt ja söpö sana. "Hei! Homostellaanko?". Tässä esimerkissä puolalaisesta kielenkäytöstä ei kuitenkaan ole mitään söpöä. Tai kevyttä. Tämä on hyvin loukkaava. Juuri sellainen, mitä haluat käyttää. Ole hyvä. Proszę bardzo! Spierdalaj!

Słomnikin temppeli

Krakovasta 24 kilometriä pohjoiseen ja samalla kohti Kochanien ensimmäistä kotikaupunkia Kielceä sijaitsee pikkukaupunki kukkulan laella. Sen ohittaakseen joutuu ajamaan sen läpi, kuten niin usein Puolassa. Useat puolalaiset pikkukaupungit ovat näennäisen idyllisiä.

Olemme ajaneet ko. pikkukaupungin läpi kaksitoista kertaa. Ensimmäisen kerran, kun lähdimme Varsovasta käsin katsastamaan Krakovan asuntotarjontaa ja viimeisen kerran - ainakin tällä erää - kun muuttokolonna suuntasi kohti Pyynikinharjua (puolaksi oz Pyynikki).

Olin kiinnittänyt erääseen rakennukseen huomiota jo ensimmäisellä kerralla, kun ajoimme kaupungin läpi. Kaupungin nimeä en tiennyt, enkä selvittänyt sitä kuin vasta viimeisellä kerralla. Kohdassa, josta mäki lähtee nousemaan kohti kaupungin keskustaa on kaksi kerrosta jotain, joka oli joko betonia tai sitten rapattua tiiltä. Yläkerran ikkunat ovat rikki, alakerran ikkunat on muurattu umpeen, ovena harmaaksi maalattu teräsovi. Tyhjä, hylätty, huonossa kunnossa oleva rakennus, joka todennäköisesti vain odotti purkua.

Huomasin siis rakennuksen ensimmäisellä, mutta aluksi unohdin aina sen olemassaolon, kunnes olimme ajaneet sen ohi muutamia kertoja. Vähitellen osasin jo odottaa sitä. 

Tänään pysähdyin Tampereen Lapintielle. Katselin katua, joka nousi kulmikkaana ylös. Sen varrella olevissa rakennuksissa ei ole mitään ihmeellistä, en tiedä vieläkään, mikä minut pysäytti - ehkä kulmien rytmi tai sitten vain taivas kadun päässä - mutta pysähdyin. Ehkä se vielä joskus selviää.

Ajoimme siis tuon puolalaisen pikkukaupungin läpi viimeistä kertaa ja rakennus oli vielä pystyssä. Ehkä purkuun tarvittavia rahoja ei vielä olisi - ehkä niitä ei koskaan tulisi, ajattelin. Ehkä seuraavalla kerralla, jos ja kun matkaamme kaupungin läpi, rakennus on purettu. Tai sitten ei.

Tänään siivosin puhelimestani muistiinpanot. Yksi muistiinpanoista oli lyhyesti ja ytimekkäästi synagoga w Słomnikach l. synagoga Słomnikissa. Olin viimeisellä ohiajomatkallamme kommentoinut jostain syystä Kochanielle, että ajoimme taas sen synagogan ohi. En tiedä, miksi kutsuin rakennusta synagogaksi, mutta kirjasin sen muistiinpanoihin ja matka kohti Pyynikkiä jatkui.

Tänään kirjoitin sitten kaksi sanaa googlen kuvahakuun: synagoga ja slomniki. Siinä se sitten oli: kaksi kerrosta jotain, joka oli joko betonia tai sitten rapattua tiiltä, yläkerran ikkunat rikki, alakerran ikkunat muurattu umpeen, ovena harmaaksi maalattu teräsovi. Tyhjä. Hylätty. Raunio.

Google tiesi kertoa myös seuraavaa:

Słomnikin synagoga sijaitsee Krakovan valtatien numerossa 26. Synagoga rakennettiin joko 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. Synagogassa toimi myös paikallinen juutalainen yhteisö, cheder-koulu pojille ja koulu tytöille sekä kellarissa mikvah. Toisen maailmansodan aikana natsit tuhosivat täydellisesti synagogan sisätilat. Sodan jälkeen synagoga toimi elokuvateatterina, sekä sen jälkeen varastotilana ja työverstaana. Nyt rakennus on hylätty ja rappioituu hitaasti.

Vuonna 1990 Słomnikin juutalaisten yhdistys Israelissa kiinnitti synagogan seinään kaksi muistolaattaa. Vasen laatta on puolaksi ja oikea hepreaksi. Molempaa laattaa koristaa Daavidin tähti.

Synagogan omistaa nykyään juutalaisten yhteisö Krakovassa, joka sai sen haltuunsa vuoden 1997 lain perusteella. Laki palautti juutalaisille heille aikaisemmin kuulunutta omaisuutta. 

Słomnikissa on myös vanha juutalainen hautausmaa. Alkuperäisiä hautakiviä ei enää ole - sekä natsi- että kommunistihallinto tekivät aikoinaan osansa - mutta alue on sittemmin aidattu. Aitauksen sisälle on pystytetty neljä kivipaasia, joihin on kirjattu niiden 230 juutalaisperheen nimet, jotka asuivat kaupungissa ennen sotaa. Heidät eli 2000 naista, lasta ja miestä tapettiin joko kaupungissa itsessään tai Bełżecin tuhoamisleirillä. 

Kansa olen minä

Minä edustan kansaa. Mandaattini olen saanut kansalta. Minä tiedän, mitä kansa haluaa paremmin kuin kansa itse. Se haluaa minut ja soi siksi minulle ja vain minulle yli kolmetuhatta ääntä viime eduskuntavaaleissa.

Minulla on arvoja ja niiden pohjalta minä teen työtäni, vain työtäni. Yksi työni peruspilareista on lapsen etu. Kaikkien päätösten, myös poliittisten päätösten takana pitäisi aina olla lapsen etu. Tai sotaveteraanien etu, koska sellaiset asiat vetoavat tunteisiin. Edes poliittista työtä ei voi tehdä lapsia tai sotaveteraaneja halveeraamalla, ehei, niillähän pitää ratsastaa kuin keppihevosilla. Hummani hei! Oikeiden eläinten ja eläinten oikeuksien käyttö keppihevosina ei taas ole kovin suotavaa, koska eläimiä tarvitaan ruokapöytään. Kun eläimistä puhutaan, kansaa kiinnostaa vain raadon kilohinta.

Lapsi on kuin kansa, sillä minä tiedän lapsenkin edun paremmin kuin lapsi itse - tai kukaan asiantuntija. Minä ja rakas puolisoni rakastamme lapsia ainoalla oikealla tavalla, koska meidän avioliitostamme löytyy sekä pimppi että pippeli. Kasvatamme, rakastamme ja ohjaamme lapsiamme oikealle tielle sukuelimillämme. Ensi jouluna pääsemme aikakauslehden kanteen koko poppoo! Meidän lapsia ei koulussa kiusata, koska pimppi ja pippeli.

Lapsi ei voi äänestää. Se on vain hyvä, koska lapsi suhtautuu ympäristöönsä ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Lapsi ei voi äänestää ja siksi minä edustan myös häntä. Koska tiedän.

On asioita, joita pitää pitää kunniassa. Silloin ollaan oikealla tiellä. Väärää tietä on syytä välttää. Lain pitää olla kaikille sama, paitsi niille, joille se ei nyt vaan ole sama, mutta paskat siitä. Ei niille pidä antaa erioikeuksia enemmistön kustannuksella.

Eikä saa loukata niitä, joiden mielestä kaikille ei kuulu samat oikeudet, vaatimalla kaikille samoja oikeuksia. Meitä samalla tavalla ajattelevia on 25 prosenttia kansasta. Toisella tavalla ajattelevia on 70 prosenttia kansasta. Loput eivät uskaltaneet vastata juuta eikä jaata. 70 on enemmän kuin 25 - sen olen oppinut hyväksymään - mutta tuo 25 prosenttia edustaakin Kansan Syviä Rivejä. Ei se määrä, vaan se laatu.

On eräs kansalaisaloite, jota en halua tarkemmin nimetä, sillä koko ajatus oksettaa minua. Kunnioitan toki jokaisen suuntautumista ja asumista yhdessä, vaikka he oksettavatkin minua. Mielelläni laatisin lain, jolla kiellettäisiin heidän suuntautumisensa, heidän yhteisasumisensa ja heidät kokonaan, mutta se ei ole valitettavasti vain minun vallassani. Mutta sen tiedän, että jos tuollainen laki saataisiin säädetyksi minua oksettaisi vähemmän. Ellen sitten erehtyisi matkustamaan Alankomaihin, Argentiinaan, Belgiaan, Brasiliaan - onneksi en pidä jalkapallosta, enkä pidä siitä sen takia, koska siinä nuoret ja atleettiset miehet kaulailevat ja suutelevat, ja koska säädyttömät urheiluasut paljastavat nöpöttävät nännit ja pakaroiden pyöreät muodot ja lihaksikkaat reidet ja... - Englantiin, Espanjaan, Etelä-Afrikkaan, Islantiin, Kanadaan, Méxicoon, Norjaan, Portugaliin, Quintana Roohon, Ranskaan, Ruotsiin, Skotlantiin, Tanskaan, Uruguayhin, Uuteen-Seelantiin tai Walesiin. Minun pitää oman henkisen tasapainoni takia välttää myös tiettyjä Amerikan Yhdysvaltojen osia. Toisissa osissa olen taas kuin kotonani. God Bless Bible Belt! Vaikka Israel hyväksyy muualla solmitut - oksettaa, oksettaa, oksettaa... - joudun matkustelemaan Israelissa, koska Jumalan Valittu Kansa.

Lempikohteitani voisivat olla esimerkiksi Jemen, Iran, Irak, Mauritania, Nigeria, Qatar, Saudi Arabia, Sudan ja Somalia, mutta niiden kuuma ilmasto arveluttaa. Toisaalta haluaisin niin kovasti olla todistamassa perinteisiä kivittäjäisiä, mutta yksi kunnon ruoskintakin kelpaisi.

Tämän erään kansalaisaloitteen - oksettaa - tiimoilta käytiin erittäin laaja kuuleminen. Marssitimme paikalle kirkkoja ja uskonyhteisöjä ja naapurin akan serkun kaiman ukkoa - vaikka asia ei heille kuulunutkaan. Mutta voi kauhistus! Minulla ei enää riitä sanat kuvaamaan sitä pettymyksen määrää, minkä Mannerheimin lastensuojeluliitto meille järjesti! Eikö edes se enää aja lapsen asiaa?

Totuuden, ihan oikea totuus siis, ei se töissä käytettävä versio, totuuden nimissä täytyy sanoa, että kuulemisia järjestettiin ihan vain ajan pelaamiseksi. Kun vain saisin sitten joskus jäädä eläkkeelle hyvillä mielin. Enhän minä niitä kuunnellut, koska mikään tieto tai minkään asiantuntijan näkemys ei voi asiaan vaikuttaa, ei suuntaan, eikä toiseen. Koska minulla on vakaumus, sanoin aina asiaa kyseleville. Koska minua oksettaa, sanon aina hiljaa mielessäni.

Sanon usein myös, että nykyinen lainsäädäntö tukee kaikkia ja antaa kaikille kaiken tarvittavan. Mitä siitä enää meuhkaamaan. Miksi menee ja syntyy mieheksi, jos kerta ei pysty rakastamaan naisia? Pienellä nipsaisulla korjattaisiin näidenkin onnettomien henkilökohtainen ongelma. Pidettäköön lainsäädäntö ja muut oikeat asiat näistä itsekkäistä tavoitteista erillään, koska oksettaa.

Jos vielä vähän ajatellaan tämän kansalaisaloitteen pikku detskuja - oksettaa, koska näen vain saksisiskojen ja peppupoikien kavalkadin ja koska päivittäin joudun kuvittelemaan, mitä kaikkea ne voivat vällyjensä välissä tai ilman vällyjä tehdä, jos tämä laki vielä tästä etenee - niin koko aloitehan oli huonosti järjestetty ja kirjoitettu. Oli vain muotiasia allekirjoittaa kansalaisaloite, jonka sisältö oli teknisesti levällään, eikä yltänyt lainsäädännön tasolle. Mutta mitäpä kansa sellaisesta ymmärtäisi. Tai minä itse. Muodista ainakaan. Homojen - oksettaa - hommaa. Detskuja mitä detskuja, mutta tähänkin minä vetosin, mutta kun näpsäkkä toimittaja sitä kovasti tivasti, niin menin myöntämään, etten olisi kantaani muuttanut, mikäli kansalaisaloite - oksettaa - olisi ollut priimakunnossa ja sen vaikuttavuudet  tarkkaan pohdittu. Koska talous. Koska oksettaa.

En jaksaisi oikein enää kommentoida tätä, koska oksettaa.

Minua oksettaa, koska minua pelottaa. Minua pelottaa, koska asia on minulle tuntematon. Asia on minulle tuntematon, koska en ole ottanut asioista selvää ja koska en ole ottanut asioista selvää, minulle riittää epämääräinen vakaumus, arvot, uskonto, uskomukset, terve järki, biologia, perinteet, vakiintuneet käsitykset, hyvät tavat, estetiikka... mikä vain, kunhan en missään tilanteessa, kenellekään ja milloinkaan sano suoraan sitä, että vihaan, inhoan homoja niin että...

Oksettaa.

O Warszawo ma

Olipa virkistävää käydä hengittämässä suurkaupugin ilmaa pitkästä aikaa: juhannusviikonloppu Varsovassa kera ystävien eli ruokaa ja juomaa ja muuta mukavaa.

Lähes kaikki, mitä Krakova tarjoaa on tarjolla kävelymatkan päässä, onhan kaupunki noin Helsingin kokoinen ja ydin yhtä kompakti. Kaupunkia ei ole tarkoitettu autoiluun... sen huomasimme eilen palatessamme Varsovasta takaisin. Koko matka - kunhan pääsimme Varsovasta ulos - sujui oikein mallikkaasti. Alussa navigaattorin matka-aika-arvio oli noin neljä tuntia, mutta kun pääsimme Krakovan porteille jämähdimme matelevaan ruuhkaan kahdeksi ylimääräiseksi tunniksi. Kävellen olisimme olleet jo perillä. Samalla tuli huomattua Krakovan ilmanlaatu, joka Euroopan kolmanneksi surkein. Vain kaksi romanialaista teollisuuskaupunkia menevät tässä kyseenalaisessa rankingissä Krakovan ohi. Tilanne on niin surkea, että Krakovaa olympiakaupungiksi ajaneet menivät väärentämään ilmanlaatua koskevat raportit Kansainväliselle olympiakomitealle... No, koko ajatuksesta on sittemmin luovuttu kansalaisten vastustuksen vuoksi. Mutta ongelma pysyy. Neljä päivää suhteellisen hyväilmaisessa Varsovassa ja jo ensimmäinen ilta Krakovassa sai kurkun kutiamaan ja pään särkemään. 

Mutta Varsova: välimatkoja, bulevardeja, pilvenpiirtäjiä, kauniisti remontoituja rakennuksia, sykettä, suurkaupunkia, baareja ja ravintoloita... Paikasta a paikkaan b pääsee kätevästi autolla, jossa paikallinen kuski. Kiitos siis Magdalle kyydeistä! Viidenkympin alueella huristellaan 130 km/h, kuskin turvavöistä ei tietoakaan, "turvavyöt ovat niiin epämukavia" jne. Julkinen liikenne tietenkin toimii, mutta keskusta-alueella vähänkään ajallisesti rajoitettu liikkuminen vaatii jo yksityisautoilua. Sen lisäksi matkalippujen hinnat ovat nousseet nopeammin kuin muut elinkustannutkset tai palkkataso, mikä ihmeellistä politiikkaa kaupunginisiltä.

Katukuvaan oli todellakin ilmestynyt monta kauniisti remontoitua rakennusta. Ehkä emme olleet aikaisemmin huomanneet niitä niiden suttuisuuden ja huonokuntoisuuden takia - tai sitten turisti vain katselee ympärilleen enemmän kuin kaupungissa asuva. Olen joskus aiemmin sanonut, että Varsova muistuttaa jollain kummallisella tavalla Tokiota. Kaupunkikuvan näin siistiytyessä entistäkin enemmän.

Yöelämä on tietenkin ihan omaa luokkaansa, myös Krakovaan verrattunna. Kyllähän Krakovassa baareja ja ravintoloita on, mutta ei mitään sellaista kuten saimme kokea mm. Plac Zbawicielalla, jonka baarit olivat laajentuneet pitkälle yli anniskelurajojensa itse aukiolle ja ympäristöön. Straż miejska eli kaupungin omat poliisivoimat eivät olleetkaan kiinnostuneet julkijuopottelusta aukiolla vaan vahtasivat Plac Zbawicielan sateenkaarta. Julita Wójcikin taideteos keskellä aukiota on poltettu useamman kerran - yleensä itsenäisyyspäivän isänmaallisissa mellakoissa - mutta rakennettu yhtä monta kertaa uudestaan ja nyt entistäkin ehompana. Vielä joitakin viikkoja sitten poltettua sateenkaarta vartioivat paikalliset natsit vapaaehtoisin voimin 24/7, jotta sitä ei rakennettaisi uudelleen. Ilmeisesti laki ja järjestys sai tyypeistä voiton ja värit hehkuvat jälleen.

Toinen oiva yöelämän keskittymä sijaitsee taas Nowy Światin sisäpihoilla. Eivät Nowy Światia spatseeraavat niin koto- kuin ulkoperäiset turistit aavistakaan, mitä kaikkea ah, niin kauniin kadun lähimaastossa tapahtuukaan. Tällä kertaa emme ehtineet dildobaariin, mutta erääseen vodkabaariin kyllä. Paikan erikoisuus on nimensä mukaisesti vodka. Suosio taas perustuu hintoihin: 70 eurosenttiä shotti. Turha kysyä, mistä läävän löytää, koska muistikuvat ovat hieman hämäriä...

Puolan juutalaisten historiaa esittelevä museo Muzeum Historii Żydów Polskich - joka on muuten suomalaisen arkkitehtuuritoimiston Lahdelma & Mahlamäen suunnittelema - oli jälleen sykähdyttävä kokemus. Harmi vain, ettei museo ole vieläkään saanut rakennettua vakituisia kokoelmiaan, joten oli tyytyminen Varsovan juutalaista historiaa esittelevään näyttelyyn, joka päättyy tämän kuun lopussa. Mielenkiintoinen näyttely, mutta mistä moinen viivyttely johtuu? Museo avattiin yleisölle jo viime vuoden puolella, eikä rahoittajista pitäisi olla puutetta.

No, Varsovakin on osa Puolaa.

Päivityksiä, päivittelyä ja muuta päbää...

Edellinen postaus helmikuulta... pahoitteluni. Hyvää Boże Ciało -päivää l. jumalan ruumiin päivää (Festum Sanctissimi Corporis Christi) vaan itse kullekin Puolan Krakovasta.

Kevät tuli keikkuen täälläkin: paistetta ja aurinkoa, mutta myös sadetta siinä mittakaavassa, että Veiksel tulvi yli äyräidensä. Kevään ilonpilkahduksia henkilökohtaisessa elämässä tietenkin kolmivuotinen asumisoikeus Kirjailijaliiton kirjailijakodissa Tampereen Pyynikillä. Suomi kutsuu elokuusta lähtien! Paluu omaan kieleen - siihen ainoaan kotiin siis tiedossa.

Laajemmassa mittakaavassa ilahdutti Euroviisujen tämän vuoden voittaja. Eikö kukaan Conchitaa rienaavista tahoista ymmärtänyt, että tässä meillä saattaa olla Vapahtaja? Ulkoasu, ulkonäkö, halveksittu asema, voittoisan laulun lyriikka... kaikki täsmää. Jos odottaisin Jeesuksen toista tulemista, kääntäisin etsivän ja toiveikkaan katseeni kauas fundamentalistien oikeaoppisista piireistä. Fariseukset.

Ammatillisella puolella vielä pieni, mutta ainakin itselleni niin kovin tärkeä sivuhyppy elokuvakäsikirjoittamisen maailmaan. SES kaikessa viisaudessaan päätti tukea elokuvakäsikirjoittamistani kesän ajan myöntämällä rahoituksen kolmen kuukauden kirjoitustyöhön.

Terästehtaan duunari Kalle Kallio matkustaa itsemurhan tehneen poikaystävänsä Antti Träskin haamun kanssa linja-autolla läpi Suomen eräänä elokuisena täydenkuun yönä lopullisena päämääränään Helsingin Kallio...

Kolmannen romaanin käsikirjoitus jäi siis kesän ajaksi lepäämään, mutta on jo nyt jännittävää huomata, kuinka elokuvakäsikirjoitukseen keskittyminen vaikuttaa jo nyt jollain alitajunnan tasolla romaanikäsikirjoituksen prosessiin, joka jatkuu siis Pyynikin maisemissa elokuusta lähtien. Osa vaikutuksesta johtuu tietenkin siitä yksinkertaisesta syystä, että romaanikäsikirjoitus on nyt levossa - lepuuttaminen tekee käsikirjoituksille aina hyvää - mutta osa tavasta jolla elokuvan vaatima pelkistetty formaatti pakottaa lähestymään aihetta, teemaa, henkilöhahmoja, motiiveja, konfliktia... Olen pohtinyt myös sitä, voisiko yrittää kirjoittaa elokuvaa ja romaania, jotka molemmat pohjautuisivat samaan tarinaan, kuitenkin vuoron perään, yksi kuukausi elokuvaa ja toinen romaania ja sitten paluu elokuvan pariin jne, jolloin se minkä elokuvakäsikirjoitus paljastaisi kokonaisuudesta siirtyisi romaaniin ja päin vastoin. Ehkä olen hullu, mutta tiedän myös, mitä on olla virkamies.

Ehkä tästä henkilökohtaisenomaisesta blogauksesta on hyvä jatkaa uudella tavalla? Katsotaan, mitään pakkoa ei tässä maailmassa ole. Paitsi kirjoittaa ja kuolla. Tässä sitaatti Emma Juslinin kirjoituksesta uusimmassa Kirjailija-lehdessä (käännös ruotsista Asko Sahlbergin):

Kirjailijan ammatille on sitä paitsi usein ominaista myös itse valittu yksinäisyys, mikä sotii virtuaalisen todellisuuden jatkuvan vuorovaikutuksen ja läsnäolon vaatimuksia vastaan.

No, totta hemmetissä se sotii. Eikö kirjailijan tehtävänä ole ylipäätään sotia kaikenlaisia vaatimuksia vastaan?

Jäljet johtavat... Vatikaaniin?

Ensimmäisen kerran kuulin sen torstain eduskunnan lähetekeskustelussa. Sivuutin puhujan edellisessä blogauksessani. Puheenvuoron käytti siis Timo Soini. Siinä syy sivuutukseen, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan:

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen ihmisoikeus on oikeus elämään. Se on ensimmäinen ihmisoikeus, kun puhutaan ihmisoikeuksista: oikeus elämään.

Olen Tinden kanssa samaa mieltä. Tähän saakka.

Olen arvokonservatiivinen mies, häpeilemättä.

Sekin on tullut selväksi reissun varrella. Ei siis mitään uutta, mutta miksi häpeilemättä?

Tässä tapauksessa se merkitsee sitä, että otan julkisesti kantaa omana itsenäni ja myös siinä toimessa, johonka minut on puolueeni puitteissa valittu.

Tämä selvä. Saisinko pyytää, että edustaja Soini menisi asiaan?

Perussuomalaisten kanta tähän asiaan on selvä: Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä on meillä vahvistettu vaaliohjelmassa, joka on hyväksytty yksimielisesti.

Perussuomalaisten vaaliohjelmassa on paljon muutakin, joka arvelluttaa 82,2 prosenttia suomalaisista. Tällä ei nyt vakuuteta ketään. Ai niin, viesti olikin suunnattu persuille itselleen.

Vihreillä on toinen kanta, mutta joku kanta heillä puolueena on. Hyväksyn sen. Sitten täällä on puolueita, joilla ei ole mitään kantaa.

Kenelle tämä viesti oli suunnattu? Mitä sillä haluttiin sanoa? Vai olisiko kysymys siitä, että persut on ehdollistettu voimaan fyysisesti pahoin aina, kun vihreät mainitaan? Mikä tässä tilanteessa taitavasti käytettynä manipuloi / leimaa tasa-arvoisen avioliittolain (vain) vihreiden proggikseksi ja propagandaksi? Ei taida Tinde ihan turha jätkä ollakaan.

Ja, arvoisa puhemies, minulle avioliitto on myös sakramentti niin kuin 1,2 miljardille ihmiselle maailmassa, ja siitä pidän kiinni.

Tässä Soini viitannee siis katolisiin, joita on ainakin wikipedian mukaan maailmassa juuri tuo 1,2 miljardia. Tämän lukija huomioikoon. Lukija huomioikoon myös sen, että eräs roomalainen piispa on katolisen kirkon ylin hengellinen johtaja ja Vatikaanin päämies. Katolisen kirkon käsityksen mukaan paavi on Kristuksen käskynhaltija maan päällä ja vuonna 1870 vahvistetun dogmin mukaan erehtymätön puhuessaan viran puolesta (ex cathedra) uskon asioista. Lähde wikipedia. Suomessa katolisia on 12 000. Vatikaani on oma valtionsa keskellä Italian pääkaupunkia, Roomaa. Eduskuntatalolta Vatikaanivaltioon on maanteitse noin 2861 kilometriä. Se on pitkä matka, mutta onko se riittävän pitkä?

Joka tapauksessa jäin ihmettelemään Soinin puheenvuoron aloitusta: Ensimmäinen ihmisoikeus on oikeus elämään. Se on ensimmäinen ihmisoikeus, kun puhutaan ihmisoikeuksista: oikeus elämään. Mitä Soini tarkoitti tällä muusta asiayhteydestä irrallisella asialla? Voisiko tästä päätellä, että Soinilla on agendalla jotain muutakin kuin vain syrjivän avioliittolainsäädännön puolustaminen? Puhuiko Soini siis abortista? Perustuuko perussuomalaisten puheenjohtajan ja suomalaisen kansanedustajan Timo Soinin agenda Vatikaanin näkemyksiin oikeasta ja väärästä?

Hys, hys...

Katsomme Kochanien kanssa viikonloppuisin aamiaispöydässä Ylen Areenan tarjoamia ajankohtaisohjelmia. Tänä aamuna katsoimme edellispäivän puoli yhdeksän uutisten sijaan perjantain 21.02.2014 A-Studion, jossa vieraana olivat kansanedustajat Timo Soini (ps) ja Jaana Pelkonen (kok) sekä politiikan tutkija Erkka Railo ja Tahdon2013-kampanjan poliittisen vaikuttamisen koordinaattori Milla Halme.

Ohjelma ei tuo argumentaation tasolla mitään uutta tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien rintamalta. Timo Soinin yritys on toki kova, mutta viesti löysä. Keskusteluun yritetään ujuttaa typerä ja kestämätön semanttinen sanaan tasa-arvo kohdistuva saivarteluyritys, joka kuultiin myös lähetekeskustelussa, esimerkiksi Lea Mäkipään suusta: Avioliitto on siinä mielessä täysin tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, että jokaisella avioliiton edellytykset täyttävällä miehellä ja naisella on oikeus se solmia. Niin, mutta vain jos rakkautesi kohde on eri sukupuolta. Kuinka loukkaava puheenvuoro. Mäkipää onnistui päästämään suustaan myös muuta asiatonta, kuten lausahduksen Arvoisa puhemies! Herra meitäkin armahtakoon! erään puheenvuoronsa lopuksi. Miten kuuluikaan kolmas käsky? Vaadin Mäkipäälle rangaistusta.

Myös tässä keskustelussa yritettiin hämärryttää ja tahrata alkuperäistä keskustelunaihetta siirtämällä keskustelua mm. moniavioisuuteen. Jaana Pelkonen huomauttaakin, että vain perussuomalaiset näkevät tarvetta keskustella moniavioisuudesta. Terve järki, traditio ja piolokia yritettiin myös kaivaa esiin käsikassaraksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta sitten tämän blogikirjoituksen alkuperäiseen dilemmaan.

Ohjelman kohdassa 22:42 Soini sanoo seuraavaa:

Suuri ihmisoikeus on oikeus elämään, ja sitä rikotaan raakasti ja jatkuvasti. Tarkotan sillä sitä, että syntymättömän lapsen ihmisoikeus ei toteudu.

Nyt Soini ei voi viitata mihinkään muuhun kuin aborttiin. En ymmärrä, mitä nämä kaksi virkettä tekevät tässä yhteydessä. Sitä eivät vaikuttaneet ymmärtävän myöskään ohjelman juontajat tai Jaana Pelkonen. Pelkonen oli aivan oikeassa siinä, että keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista, keskusteluun vilahtaa kaikenlaisia kummallisuuksia, jolla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Onko todellakin tässä kysymyksessä nyt se, että pyritään hämärtämään keskustelua, suorastaan häiritsemään sitä, koska tasa-arvoisen avioliittolain vastustajilla ei ole aseenaan muuta kuin kestämättömät hokemat, joita ei edes pyritä perustelemaan ja joihin kohdistuneet kysymykset sivuutetaan röyhkeästi. Tämä ei ollut keskustelu, koska siitä puuttui keskustelukumppani.

Pekka Hämäläisen ohjelmaan twiittaama katsojakysymys kuului:

Jos avioliiton idea on vain lisääntyminen, samalla logiikalla se pitäisi kieltää myös lisääntymiskyvyttömiltä ja -haluttomilta.

Tähän Soini vastasi pyydettäessä seuraavaa:

No, ei tohon voi sanoo mitään järkevää.

Timo Soinin lausahdus ei tule yllätyksenä. Se paljastaa kiistattomalla tavalla sen, mikä on sekä hänen että kaikkien muiden tasa-arvoista avioliittolakia vastustavien suurin ongelma: ei ole mitään järkevää sanottavaa.

+++

Tasa-arvoinen avioliittolaki tarkoittaa homojen ja heteroiden tasavertaisuutta lain edessä. Lain toteutuminen on vain ajan kysymys. Lain toteutuessa sen vaikutukset tulevat varmasti säteilemään myös muualle yhteiskuntaan ja parantamaan homojen asemaa Suomessa. Tämän lain lisäksi myös ilmapiiri on usein syrjivä ja tuomitseva. Homojen hyväksyminen yhteiskuntamme täysivaltaisiksi ja tasavertaisiksi jäseniksi on se perimmäinen uhka, jota nyt osa suomalaisista pyrkii torjumaan milloin biologialla, milloin teologialla, milloin traditiolla, milloin milläkin. Myös rotusortoa ja naisten alisteista asemaa  on perusteltu samoilla tavoilla ja turvaudutta milloin biologiaan, teologiaan ja traditioon. Tätä vuoden 2014 Suomessa käytävään keskustelua tullaan ihmettelemään tulevaisuudessa aivan samalla tavalla kuin me ihmettelemme nyt, miten joskus oli mahdollista, että naiset eivät saaneet äänestää tai ihmisillä oli eri oikeudet heidän ihonväristään riippuen.

Tiedolla on tehokas vaikutus ennakkoluuloihin ja pelkoihin. Kansanedustajatkin ovat vain ihmisiä. Se tietomäärä, mikä heidän oletetaan hallitsevan ja sisäistävän on käsittämätön. Kunnioitan suuresti heidän työtään.

Kun eduskunnassa kerättiin nimiä kansanedustajien omaan lakialoitteeseen, nimiä listassa oli lopulta vain 76 kappaletta. Se ei riittänyt. Siitä on vuosi. Tahdon2013-kampanja alkoi pian sen jälkeen. Nyt Tahdon2013-kampanjan keräämien tietojen mukaan tasa-arvoista lakialoitetta kannattaa 108 kansanedustajaa, mikä riittäisi lain läpimenoon. Kuulostaa jo lupaavalta.

Oletan, että on tapahtunut seuraavaa:

Keväällä 2013 kansanedustajat olivat vielä varovaisia, myös tietämättömyydellä lakialoitteen sisällöstä oli oma roolinsa. Oletan, että sen jälkeen jokaiselle kansanedustajalle on tullut selväksi, että lakialoite ei vaadi minkäänlaista muutosta kirkon rooliin. Kirkko saa jatkaa omalla linjallaan. Kysymys on vain muutoksista avioliittolakiin niin, että avioliiton voisi solmia yhden miehen ja yhden naisen lisäksi myös kaksi miestä tai kaksi naista. Sen lisäksi mielipidetutkimukset ovat osoittaneet myös yleisen ilmapiirin kehittyneen suotuisammaksi ja Suomi on valmis ottamaan askeleen eteenpäin kohti kaikille parempaa Suomea. Taloustutkimuksen mielipidemittauksen mukaan 58 prosenttia suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Tälläkin on varmasti vaikutuksensa muuttuvassa tilanteessa.

Luulen, että kannastaan epävarmojen tai varovaisten ryhmä oli vielä vuosi sitten melkoisen suuri. Kiitos tiedon ja kampanjoinnin sekä yleisen keskustelun, josta voidaan päätellä, että suomalaiset kokevat asian hyvin tärkeäksi, on epävarmojen ryhmä pienentynyt ja liikettä tapahtunut varmasi lähes ainoastaan lakia kannattavien joukkoon.

Ennustan vielä hieman sitä, mitä saattaa tapahtua, kun laista eduskunnassa vihdoin äänestetään. Paikalla ovat varmasti se, jotka pitävät asiaa tärkeänä ja tietävät jo olevansa voittajien puolella äänestäessään lakimuutoksen puolesta. Selvää yleisökatoa voisin nähdä niiden parissa, jotka eivät äänestäjien tai puolueensa kannan yms. takia voi äänestää lakimuutoksen puolesta, mutta eivät halua jäädä historian kirjoihin kaikkien suomalaisten tasavertaisuuden vastustajina. He jättäytyvät todennäköisesti äänestyksestä pois. Emme tule syyttämään heitä pelkuruudesta, vaan ymmärtämään niitä realiteetteja, jotka heidän tilanteessaan vallitsevat.

P.S. Kochanie taitaa virallisesti olla vielä katolinen - koska Puolassa kirkosta eroaminen on tehty erittäin vaikeaksi - mutta haluaa naimisiin minun, toisen miehen kanssa (JIPPII!). Eli Soinin kanssa saman avioliiton sakramentin jakaa 1 199 999 999 muuta katolilaista. Tiedoksenne.

Todellisuuspakolaiset

Seurasimme Kochanien kanssa eduskunnan eilisen lähetekeskustelun, joka liittyi kansalaisaloitteeseen tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi. Puolalaiseen poliittiseen keskusteluun verrattuna salin puheenvuorot olivat pääsääntöisesti sivistyneitä, emmekä voineet kuin ihastella Oras Tynkkysen viileän älyllistä, rauhallisen selkää ja perusteltua argumentointia. Kerrassaan loistavaa! Onneksi Tynkkynen kannattaa ko. kansalaisaloitetta, sillä jos hän vastustaisi sitä... Noh, noh: on helppo olla viileän älyllinen, rauhallisen selkeä ja perusteltu argumentoinnissaan, jos työkalupakissa on ylipäätään tarjolla todellisia argumentteja hämärien mutujen, raamattujen, perinteiden, 'biolokian' ja historian sijaan.

Yleisin kansalaisaloitetta vastustava argumentti tuntui kuuluvan näin: avioliitto on säilytettävä miehen ja naisen välisenä instituutiona, koska avioliitto on vain miehen ja naisen välinen instituutio. Pettämätöntä argumentointia siis. Moni edustaja korosti vielä yhden miehen ja yhden naisen välistä liittoa, koska yhtälailla monen edustajan puheissa vilahtelivat sellaiset uhkakuvat kuin moniavioisuus, avioliitto sisarusten välillä ja jopa avioliitto alaikäisten välillä tahi kanssa. Ko. kansalaisaloitteessa ei ole sanaakaan näistä, kuten Oras Tynkkynen jaksoi väsymättä muistuttaa. Jos asian esiin nostaneet kansanedustajan haluavat ajaa esimerkiksi moniavioisuutta, niin vapaa demokratia sallii toki senkin. En vain odottaisi sille kovin suurta kannatusta muiden edustajien - tai sen myyttisen kanssan parissa.

Tietämättömyys - pelko - viha - väkivalta. Tämä  pyöri mielessäni koko eilisen illan. Tietämättömyyttä ja suoranaista laiskuutta oli vallalla kovin paljon. Kansanedustajan soisi hallitsevat asiaan liittyvät faktat, eikä viitata ja mumista jotain epämääräistä joskus jossain. Vähimmäisvaatimus olisi tietenkin ko. kansalaisaloitteen tarkka luku, mutta keskustelu velloi usein sen verran omituisissa sfääreissä, että sain epäillä joidenkin edustajien sisälukutaitoa.

Pelon ja vihan nimittäminen arvoiksi oli vähintäänkin mielenkiintoinen strategia keskustelussa. Näiden 'arvojen' aiheuttaman väkivallan konkretiaa ei tarvinnut kauan odotella. Keskustelun aikana tuotiin esiin myös se, että homonuoren itsemurhariski on 3-4 kertaa suurempi kuin heteronuoren. Edustaja Eila Tiaisella (vas) oli asiaan liittyviä surullisia, omakohtaisia kokemuksia. Eräitä puheenvuoroja uudelleen luettuani oli vaikea olla hämmästynyt kyseisestä tiedosta. En tule tässä kirjoituksessa tämän enempää puuttumaan eräiden aloitetta vastustavien edustajien lempihokemaan 'lapsen etu'. Sitä tulen käsittelemään lisää toisessa kirjoituksessa. Alkusoittona kirjoitukselle kts. edellinen postaukseni Kaksi isää. 

Koko lähetekeskustelu on muuten translitteroituna eduskunnan sivuilla. Näin hyvin meitä palvellaan. Seuraavassa aion poimia sieltä keskustelun ehdottomat 'helmet'. Olkaapa hyvät!

Yksi pohjanoteerauksista tuli edustaja Mika Niikon (ps) suusta, mutta onneksi hän on ollut linjassaan 'johdonmukainen' ennen lähetekeskustelua sekä koko sen ajan, jonka keskustelu kesti.

Niikko sanoo:

Kyseenalaistan kansalaisaloitteen käsityksen tasa-arvosta, sillä avioliitto instituutiona on jo tasa-arvoinen.

Jälleen tuo sana instituutio, jonka tehtävänä on ilmeisesti hämärryttää tai antaa sanottavalle enemmän arvovaltaa, kuin sanottavan sisältö antaisi myöten. Niikko on oikeassa siinä, että jokaisella avioliiton edellytyksen täyttävällä miehellä ja naisella on tasa-arvoinen oikeus se solmia. Niinpä niin, tätä sananvääntöä olen kuullut tältä henkilöltä aikaisemminkin. Oikeus on, paitsi silloin, jos avioliittoa havittelevat ovat samaa sukupuolta. Mistä näitä idioott... (mantra: osastynkkynen, orastynkkynen, orastynkkynen...).

Jos joku ei halua mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, pitäisikö koko yhteiskunnallinen instituutio muuttaa hänen ja pienen väestönosan valinnan vuoksi? jatkaa Niikko instituutionsa puolustamista. Mitä käsittämätöntä väheksymistä ja tietämättömyyttä ihmisyydestä, en voi muuta sanoa. Ensiksikin: homoseksuaalisuus ei ole valinta, toiseksi: kansakunnan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee juuri vähemmistöjään, kolmanneksi: lakeja säädetään, jotta ihmiskunnassa ei vallitsisi vain vahvemman oikeus, neljänneksi: uskonto on valinta, sen voi valita aina pois (tämä tiedoksi Niikolle).

Sitten Niikko maalailee 'todellisia' uhkakuvia muista ryhmistä. Esimerkki Utahista:

... kuten myös tehtiin esimerkiksi Utahissa joulukuussa. Tällöin paikallinen oikeus rinnasti moniavioisuuden samaa sukupuolta olevien oikeuksiin ja totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista.

Tässä Niikko puhu jo puhdasta lööperiä typeryyksien lisäksi. Tahallista sumuttamista. Samaa yritti puoluetoveri Lea Mäkipää (ps):

Täällä jo puhuttiin, että on huomionarvoista, että viime vuoden joulukuun 13. päivä Utahissa paikallinen oikeus totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista, vedoten samaa sukupuolta olevien avioliittojen perusteluihin.

Tynkkynen vastasi näihin väitteisiin keskustelussa myöhemmin:

Näin ei ole käynyt. Utahin oikeuden päätös ei salli moniliittoja. Sen sijaan se toteaa, että usean henkilön yhdessä asumisen kielto on perustuslain vastainen. Miksi osavaltion lainsäädännössä tällainen yhdessä asumisen kielto on aikoinaan ollut? Sillä on pyritty taistelemaan mormonien moniavioliittoja vastaan.

Taas jälleen tälläkään ei ollut mitään tekemistä tasa-arvoisen avioliittolain kanssa.

Puheenvuoronsa jatkossa Niikko siirtyy yhä enemmän epäolennaisuuksiin ja esittää huolensa Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulevaisuudesta. Ehdotettu laki ei pyri millään tavalla muuttamaan kirkon asemaa. Edustajan sisälukutaito oli jälleen hukuksissa.

Todellinen riemuvoitto tulee puheenvuoron lopussa, jossa Niikko haluaa todeta, että avioliitto on valtiota vanhempi instituutio. Niikolle tiedoksi: homoseksuaalisuus on avioliittoa vanhempi ihmisen synnynnäinen ominaisuus. Niikon tulisi tutustua avioliiton todelliseen historiaan ja ilmenemismuotoihin, ennen kuin vetoaa siihen argumenttinaan. Sumutusta jälleen. Lisätiedoksi: itse käyttäisin sanaa homorakkaus, koska tässäkin tapauksessa pimpit ja pippelit olivat vallanneet salin ja siinä käytävän keskustelun. Persuja ja kristillisiä yhdistää selkästi ainakin yksi asia: fiksaatio sukuelimiin.

Seuraavaksi saatiin kuulla Pentti Oinosen (ps) oppitunti arvoista, biolokiasta, raamatusta ja terveestä järjestä. Järjettömyyttä sen sijaan vaatii, jos haluaa hyväksyä Oinosen lausahduksen:

Olisiko meillä tämän lain jälkeen todella tasa-arvoinen avioliittolaki? No, ei olisi. Naapurin naimisissa olevalla rouvalla ei edelleenkään olisi oikeutta mennä naimisiin avioliitossa olevan naapurin herran kanssa. Ei, vaikka he kuinka rakastaisivat toisiaan salaa.

Tuota... eikö Oinonen tiedä, että Suomessa avioero on aivan laillinen ratkaisu tällaisiinkin ongelmatilanteisiin. Paperit vetoon ja puoli vuotta (?), eikä enää tarvitsisi rakastaa salaa. Oinonen ei taida ymmärtää edes sitä, mitä hänen suunsa suoltaa.

Sitten Oinonen sanoo:

Homosuhteista on tullut muoti-ilmiö.

Tässä lauseesta löytyy jokainen osa ketjusta tietämättömyys-pelko-viha-väkivalta. Oinosen lause tihkuu niitä kaikkia, mukaanlukien väkivaltaa. Kuinka kansakuntamme kermaa edustava yksilö voi noin raa'alla tavalla väheksyä ja vähätellä toisia suomalaisia, aikuisia, nuoria, lapsia, parillisia ja parittomia? Elämän suuren kysymyksen (rakkaus) alistaminen muoti-ilmiöksi osoittaa lausujaltaan niin tietämättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja suoranaista väkivaltaa, sen henkistä muotoa. Mistä kumpuaa noin suuri viha? Pelkkä tietämättömyys ei voi olla sen taustalla. Onko viha arvo? En tiedä, olen uupunut tällaisen edessä ja toivon vain, että mahdollisimman harva nuori, oman identiteettinsä kanssa painiskeleva ihminen, katsoi eilisen lähetekeskustelun - tai lukee tätä blogia - tai ylipäätään joutuu tekemisiin tällaisen ihmisen kanssa.

Voin pahoin.

Enkä ymmärrä, mitä mediaa Oinonen seuraa, jos hän jatkuvasti näkee keskenään muhinoivia miehiä ja naisia. Ovatko homopornosivustot mediaa? Tätä pitäisi kysyä Oinoselta itseltään. Olkaa hyvät, minä en sitä aio tehdä.

Kansakunnan kerma oli noussut purkin pinnalle, sillä koko ajatteleva Suomi sai herkkua heti ensihetkiltä. Oras Tynkkysen jälkeen puhujapönttöön nousi Peter Östman (kd).

Östman ottaakin käsikassarakseen ensin biologian. Ylläripylläri joo, mutta se, että Östman haluaa rajata avioliiton tarkoituksen lisääntymiseen, ei sitä ole. Tämä on jo niin vanha virsi, että ihan - hohhoijaa - mutta tulkoon: entä sitten lapsettomat aviopariskunnat, tai aviopariskunnat, jotka eivät halua lapsia hankkia, tai yksinhuoltaja? No, yksinhuoltaja ei taida havitella avioliitto-oikeutta itsensä kanssa - vai sanoiko joku salissa niin? Tämän lisäksi Östman tarjoaa avioliitosta seuraavaa:

Avioliitto ei ole vain sopimuksenomainen tunnustus kahden ihmisen välisestä rakkaudesta. Se on myös sitova puitekehys velvollisuuksista ja oikeuksista, jotka on muotoiltu lapsen vastaanottamiseksi ja eheän kasvun tarjoamiseksi.

Juuri näin! Olen edustajan kanssa täysin samaa mieltä! Poislukien tietenkin tuo jo esiin nostettu lisääntymispakko. APUA!

Mutta sitten Östman menee metsään, jossa ei edes piruparka voi viihtyä:

On selvä tosiasia, että samaa sukupuolta olevien suhteen tarvitaan aina osalliseksi lisähenkilö, kolmas osapuoli, toisen sukupuolen edustaja.

Östman puhuu siis edelleen biologiaa, tässä liitettynä keinohedelmöitykseen. Miksi lainsäätäjä ei puhu lakia? Adoptioon liittyvät asiat ja sen vaikutus tahi suhde avioliittoon on säädetty muualla.

Sitten lisää metsäkeikkaa:

Vaikka seurakunnille jätettäisiin oikeus itse päättää avioliittonäkemyksestään, kysyn: mikä oikeus perinteisen avioliiton kannattajilla on jatkossa ilmaista tämä näkemyksensä?

Minä vastaan: sama kuin tähän mennessä, koska ko. laki ei muuttaisi asiaa suuntaan eikä toiseen. Ihan turha elämöidä ilmaisunvapauden menettämisellä tässä yhteydessä. Östmanin on myös aivan turha luoda seurakuntiin liittyviä uhkakuvia ja syytää niistä jo edeltäkäsin tasa-arvoista avioliittolakia, ei vaikka perinteinen avioliittokäsitys - siis nämä pimpit ja pippelit - joskus nähtäisiin epätasa-arvoa lisäävänä (editoitu), syrjivänä ja vastustettavana yhteiskunnallisena ilmiönä eikä sen myönteisiä puolia enää olisi korrektia tuoda esille... Ei ole lainsäätäjän tai lain tehtävä päättää siitä, mikä on korrektia, mikä ei, vaan siitä, mikä on laillista tai ei. Yhteiskunta ja yhteiskunnallinen keskustelu määrittelevät korrektiuden, tai osakorrektiudet, koska ei ole mitään universaalia korrektiuden lajia, joka kattaisi kaiken. Ja jos epätasa-arvoa lisäävät ja syrjivät asenteet koetaan yhteiskunnassa epätasa-arvoa lisäävinä ja syrjivinä, niin sitten näin on. Ihmiset elävät, muodostavat mielipiteitään ja käsityksiään siitä, mikä on oikein ja mikä väärin kanssakäymisessään toisten ihmisten kanssa, elämässä itsessään. On tietenkin myönnettävä, että laeilla voidaan vaikuttaa asenteisiin - kukapa enää puhuisi rekisteröityä parisuhdetta vastaan? - toisaalta yhteiskunnan muuttuessa myös lakien on muututtava. Siksi on eduskunta, joka valitaan tehtäväänsä määräajoin. Ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa, varsinkaan lainsäätäjälle itselleen.

On ollut aika, eikä siitä ole niin kauan tai paikka niin kovin vieras, kun eri rotua olevat eivät saaneet avioitua keskenään. Kts. Interracial Marriage in the United States.

Hyvä Peter, sanan- ja uskonnonvapautesi eivät ole uhattuna. Kestämätön argumentointisi ehkä on.

James Hirvisaari, yhden miehen iskuryhmä (m11) ilmoittaa, ettei tämä ole tasa-arvokysymys vaan arvokysymys. Mitä tämä tarkoittaa? Puheenvuoron varsinainen tavoite vaikuttaa kuitenkin olevan sitovan kansanäänestyksen lobbaaminen. Populismia, James, populismia. Olet siellä, koska tehtäväsi on säätää lakeja, eikä hekumoida kansanäänestyksillä.

James Hirvisaari on lukenut sanakirjasta, jonka mukaan avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa. Hirvisaaren kehotuksesta tarkistin asian. Pitää paikkansa, ainakin Kielitoimiston sanakirjan (2006) mukaan: Määrämuodoin (vihkimällä) vahvistettu miehen ja naisen yhteiselämän muoto. Huomatkaa, ettei sanakirjan määritelmässä ole sanaakaan lisääntymispakosta tai lapsista. Nyt kehottaisin Hirvisaarta marssimaan lähimpään kirjakauppaan tai kirjastoon ja etsimään käsiinsä uusimman ruotsi-ruotsi -sanakirjan. Kielitoimiston sanakirja hyllyssäni oli toinen painos. Kolmatta painosta siis odotellessa.

Jamesin agendalla on miehen toinen kuningasajatus, ehdotus pariliitosta. Minullakin olisi ehdotus Jamesille: äänestetään laki läpi ja sanakirjan kohtaan avioliitto seuraava määritelmä:

Määrämuodoin (vihkimällä) vahvistettu kahden ihmisen yhteiselämän muoto.

Jos vihkiminen viittaa kirkolliseen vihkimiseen, voidaan se editoida pois... noin... ja jos persut ja kristilliset eivät asiaa muuten hahmota, niin lisätään siihen sana aikuisen... noin... ja saamme sanakirjaan seuraavan määritelmän.

Määrämuodoin vahvistettu kahden aikuisen ihmisen yhteiselämän muoto.

Sitten voisimme muotoilla yhdessä kansalaisaloitteen tai lakiehdotuksen, jossa asioiden tilaan tyytymättömät voisivat ilmoituksesta hakea henkilökohtaiseen avioliitto-instituutioonsa muutosta. Hetero-etuliitteen saisi käyttöönsä 166 eurolla. Ei ole sattumaa, että niin paljon joutuisimme Kochanien kanssa maksamaan nyt, mikäli minusta haluttaisiin Stefański tai hänestä Hilvo. Eikä se sitäpaitsi olisi mahdollistakaan, koska emme asu (vielä) Suomessa. Vuonna 2009 Suomessa oli 509 916 avioparia (ilman lapsia) ja 448 897 avioparia (lasten kera) eli yhteensä 958 813 avioparia. Voisimme perustella tätä myös hyödylliseksi valtion taloudelle: 958 813 kertaa 166 tekisi noin 159 miljoonaa euroa (miinus käsittelykulut). Riihikuivaa rahaa! Kuva ei kuitenkaan olisi aivan noin ruusuinen, sillä suurinta osaa suomalaisista aviopareista ei uusi laki hetkauttaisi millään tavalla edes aamiaiskeskustelussa.

Eikö muuten ole mielenkiintoista, että (perhemuotona) lapsettomia aviopareja on Suomessa enemmän kuin lapsellisia? Kuka siellä salissa jätti tämän faktan tietoisesti huomiotta? Kuka?!

Mielenkiintoista on myös se, että Hirvisaari hyväksyisi yhteiskunnan perusrakenteiden murskaamisen, mikäli tämä tapahtuisi suoran kansanäänestyksen kautta. Höpöhöpö. Mielenkiintoisesti Hirvisaari lopettaa puheenvuoronsa heittoon entisille puoluetovereilleen: 

... tämä on herkkä omantunnon kysymys eikä mikään ryhmäkuriasia.

Timo Soinin puheenvuoron sivuutan, koska minua hävettää hänen puolestaan.

Minusta on tullut Pavlovin koira. Voin pahoin jo nähdessäni Soinin.

Peter Östman vetää esiin lukuja:

On hyvä muistaa, että maailmassa on tällä hetkellä noin 240 itsenäistä valtiota ja noin 15 maassa tällainen sukupuolineutraali avioliittolainsäädäntö on saanut lainvoiman, joten toistaiseksi Suomi on kyllä aika hyvässä seurassa, vaikka me emme ole hyväksyneet samaa sukupuolta olevien lainsäädäntöä.

Peter Östmanin on hyvä muistaa myös, että viidessä itsenäisessä valtiossa (Mauritania, Sudan, Iran, Jemen ja Saudi-Arabia) rangaistaan homoseksuaalisuudesta kuolemantuomiolla. Nigeriassa ja Somaliassa homomiehen tai lesbonaisen murhat ovat yleisiä, eikä niitä kielletä valtion laissa. On myös maita, jossa on järjestäytyneitä ja lain ulkopuolella toimivia joukkioita, jotka tappavat homoja, ja johon valtio ei puutu.

Kymmenessä maassa laittomista homoseksuaalisista teoista voidaan tuomita 14 vuodesta aina elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Olen lähes varma siitä, ettei elinkautinen vankeusrangaistus ko. maissa ei ole keskimääräisesti 17 vuotta, kuten Suomessa. 55 viidessä valtiossa homot voivat saada vankeusrangaistuksen aina 14 vuoteen saakka.

Vihaa ei tästä maailmasta puutu. Suurin osa ko. maista sijaitsevat Afrikassa tai Aasiassa. Sielläkö on suomalaisen oikeusvaltion viitekehys Pohjoismaiden sijaan, Peter Östman tai muut tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat?

Tähän on ehkä hyvä lopettaa pitkäksi venähtänyt blogaukseni. Eduskunnan linkin takana on luettavissa sekä helmet että 'helmet'. Lukekaa vaikka Teuvo Hakkaraisen puheenvuoro. Edustajan puheenvuoro oli aivan omaa luokkaansa. Epäilimme Kochanien kanssa sitä, oliko edustaja humalassa puhujapöntössä sössöttäessään, vai mistä oli kysymys? Lääkityksestä? Absurdiaa puheenvuorosta ei ainakaan puuttunut. Kiitos edustaja Hakkaraiselle sekä kollegoilleen: moni julkilausuttu pelkonne löytää tiensä lähes sellaisenaan uuteen kirjaani. Suosittelen myös Saarakkalaa sukupuolineutraaliuksineen ja lesbonaisineen uimahalleissa ja ohimenevine homoiluineen. Saarakkalan absurdia lähentelee Hakkaraista, mutta Saarakkala vaikutti ainakin ulkoisen olemuksensa puolesta olleen täysissä ruumiin voimissa, mitä ei voinut sanoa enää Hakkaraisesta. 

Sitten vielä rohkaisun ja lohdun sana meille kaikille. Sinä seuraavana aamuna, kun eduskunta on suuressa viisaudessaan säätänyt avioliitosta lain, joka on kärsivällinen ja lempeä, joka ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäyty sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistelee kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa, niin maailmaa ei kohtaakaan loppu ja itku ja hammastenkiristys, vaan aamu valkenee niin heteroille kuin homoillekin, kuten se on aina valjennut, milloin sumuisena, milloin sateisena, mutta onneksi myös joskus aurinkoisena ja kirkkaana. Yhtään avioliittoa se tule rikkomaan, mutta antaa hymyn ja toivon niin monelle muulle, jotka sitten voivat sanoa toisilleen tahdon, tasa-arvoisina ja tasavertaisina suomalaisina - ja heidän ulkomaalaisina puolisoinaan, Kochanie!

Walentynki

Ystävänpäivää Krakovasta!

Päivän kunniaksi haastattelen Kochanieta aiheesta x.

Mitä mieltä olit aikoinaan Puolan liittymispyrkimyksistä EU:hun?

Olin sitä vastaan.

Miksi?

Kun olin kuusitoista, olin päättänyt muuttaa vapaaseen maailmaan, pois Puolasta. Halusin Lontooseen.

Mitä tapahtui?

Silloin kun Puola päätti hakea EU-jäsenyyttä, ajatus siitä, että homofobinen ja äärikatolinen Puola olisi osa Euroopan unionia eli päättämässä myös minun, Lontoossa asuvan ihmisen asioista oli vastenmielinen.

Mitä tarkoitat?

En uskonut, että EU pystyisi opettamaan puolalaisia kunnioittamaan toisia ihmisiä. Se oli harhaa. Puolalaiset eivät kunnoita erilaisuutta, tai ylipäätään toista ihmistä. Puolassa on jotain samaa kuin Saksassa toisen maailmansodan aikana. 

Aikamoinen väite. Voitko tarkentaa?

Jos puolalaisella on ns. normista poikkeava tausta - esimerkiksi juutalainen, vaikka heitä on nykyään todella vähän, kiitos saksalaisten - kuka tahansa voi sanoa heistä, mitä haluaa, myös mediassa. Vähemmistön tuhoaminen ei ole harvinainen vaatimus tällaisissa tapauksissa. Tällainen puhe antaa toivoa niille ihmisille, jotka joutuvat miettimään joka ikinen päivä sitä, miten he selviytyvät, koska juuri he haluavat löytää syyllisen ahdinkoon. Tietämättömyys antaa tietä minkälaisille selityksille tahansa. Köyhiä käytetään hyväksi.

Keitä ovat nämä vähemmistöt, joihin viittaat?

Homot, lesbot, feministit - kaikki, jotka eivät pukeudu harmaaseen. Pitkähiuksiset miehet, "luonnottoman värisiksi" värjätyt naiset. Mikä tahansa tekosyy kelpaa, mikä vain poikkeaa harmaasta massata.

Entä juutalaiset?

Mitä niistä? Juutalaisia ei enää ole. Juutalaiset ovat abstraktio, ei juutalaisia näy kadulla, ei heitä ole. Juutalaiset voivat olla mitä tahansa, sillä ei ole väliä, mutta heitä voi käyttää minkälaiseen poliittiseen agendaan tahansa: koko maailma on juutalaisten käsissä. Juutalainen on haukkumasana.

Käyteäänkö homoa haukkumasanana Puolassa?

Joo.

Kumpi on pahempi? Juutalainen vai homo?

Ne ovat vähän erilaisia.

Miten?

Homo on niinkuin pervo ja juutalainen on... saita. En tiedä, juutalaisuuteen liittyy se, että juutalaiset olivat uhreja, mutta toisaalta juutalaiset olivat todella salakavalia ja jollain tavalla ansainneet sen, mikä heille tapahtui.

Ajattelavatko puolalaiset näin?

Kyllä, mutta miksi, se on minulle itselleni mysteeri.

Entä homo sitten, mitä puolalaiset ajattelevat homoista?

Homot on vähän niinkuin Länsi-Euroopan juttu. Aikaisemmin asiasta ei puhuttu Puolassa. Aikaisemmin siitä ei puhuttu Suomessakaan samassa mittakaavassa. Mutta eikö Suomessakin homot vie kaiken media-ajan tärkeimmiltä aiheilta kuten työttömyys ja talous? 

Eli argumentit ovat samat Puolassa ja Suomessa?

Vihapuhe on samaa molemmissa maissa. Ne jotka elävät siitä, perustavat vihansa samoille periaatteille. 

Kiitos. Ja hyvää ystävänpäivää, Kochanie!

Wszystko zostało powiedziane, baw się dobrze, gdziekolwiek jesteś, z kimkolwiek jesteś. Walentynki, Walenty, Walenta. Wal to.

Mielikuvitusystäviä

Meidän naapuris asuu Vladdi. Joo, me tiedetään, että sen nimi muistuttaa yhtä slanginkielistä sanaa, mut sen puolustukseks täytyy sanoa, että se myös näyttää siltä. Sillä on vilkas mielikuvitus. Sillä on homoja mielikuvitusystävinä. Hurraa!

Asuu meilläkin tyyppejä, joilla on mielikuvitusystäviä. Toinen niistä on Tinde ja toinen on Päbä. Tinde luulee olevansa uroskarju ja Päbä esittää enkeliprinsessa. Niilläkin on homoja mielikuvitusystävinä. On ne vaan niin ihqui! Ja liberaalei! Sen lisäksi Tindellä on joku neitsyt, josta se haluaa Suomen kuningattaren ja Päbällä on frendinä sen neitsyen poika, josta pitäisi tulla Suomen kunkku. Ja sit nää mielikuvitusystävät on osa poliittista agendaa. Hurraa!

Kaikkein kivintä tässä on se, että nämä mielikuvitusystävät voidaan pistää sanomaan ihan mitä vaan. Kuten esmeks sellaista, et "ei tietenkään kaikki oikeudet kuulu meille" tai "totta kai avioliitto on vain naisen ja miehen välinen juttu" tai "totta kai meitä saa kaapata ja juottaa meille kusta ja ottaa se vielä videolle ja youtubeen". Ihanan kätsyjä nämä mielikuvitusystävät! Hurraa!

Yhteistä näille meidän naapureille ja kotiporukoille on se, että tarkoitus pyhittää keinot. Siinä saa mennä sitten lapsetkin poliittisen pesuveden mukana viemäröintiin. "Mutta ne lapset!" on kuultu jo niin monella kielellä, että ihan huimaa. Mut mun täytyy myöntää, että en oo ihan selvillä siitä, mikä oli se tarkoitus, jonka mukana se laps män. Oliko siinä muuta kuin poliittisten irtopisteiden ja massabonusten kerääminen? Vai liittykö tää jotenkin niihin kirkkaampiin kruunuihin? Jos niin on asiat, niin sitten meidän pitäis olla todella huolissaan.

Mielikuvitusystävä on kätevä ystävä, se venyy ja paukkuu uskollisesti sellaisiin muotoihin ja asentoihin kuin on tarvis. Ja sitten sen voi heittää huits helvettiin, kun ei oo enää tarvis.

Terveisin,

Keppihevonen

Hiilikellari

Varsovan harmaa sade jää taakse ja saavumme Krakovaan. Aurinkoinen, lämmin kaupunki ottaa meidät sydämellisesti vastaan piittaamatta navigaattorin harhaisista yrityksistä ajaa meidät yksisuuntaisille kaduille vastavirtaan tai Veikseliin. Porraskäytävässä roikkuu talvehtivia kasveja parin kerroksen pituudelta. Olimme kutsuneet 3,5 kerroksemme siltoja jo aiemmin riippuviksi puutarhoiksi: nyt ne olivat siirtyneet sisätiloihin. Asuntoon kuljetaan kummallisen sisäpihan kautta, joka nousee kerroksiin noiden rapistuvien sillantapaisten yli. Se pitää nähdä, jotta sen ymmärtäisi. Sulkekaa ovi hiljaa perässänne.

Tarkastamme piwnican l. kellarin, jota parhaillaan siivotaan. Kellarin avaimella voisi murhata pienen eläimen. Ehkä emme kanna sitä mukanamme. Kellarissa lapioi hyvinsyönyt puolalainen kivihiiltä ämpäreihin. Hän siivoaa kellaria. Musta pöly leijuu kaikkialla ja löytää tiensä raatajan hikiselle otsalle. "Sitä ei ole siivottu sitten toisen maailmansodan", meille ilmoitetaan virnuillen. Näen jo vieraat istumassa jonkinlaisen pöydäntapaisen ääressä kynttilävalon piirissä juomassa hiilikellarissamme śliwowicaa, jota saa myös kosherina. Kellarin puolalainen muoto kuuluu piwnice, jonka etymologia viitannee olueeseen l. piwo.

Aukion urheilukentällä pelataan jalkapalloa. Talon julkisivu on rapissut alas aikoja sitten. Jäänteitä siitä on vain ylimmän kerroksen katonharjan suojissa. Joki on vasemmalla, aidosti vanha kaupunki oikealla. Lounasaika on ohi ja olemme nälissämme. Löydämme oivan pizzerian, jossa puu-uuni. Sulaneen juuston, pinaatin ja saksanpähköiden sekoitus on jumalainen. Sen kruunaa yksi piwo. Pian olemme täällä.

Tästä kaupungista en kirjoittaisi. Ehkä sitten joskus.

Moim zdaniem najlepsze natchnienie jest właśnie w nostalgii. Jak się jest w jakimś mieście, to nam to może trochę przeszkadzać. Najlepiej wyjechać z Krakowa i tęsknić za nim. Tęsknota, że tak powiem, mieści się w wyobraźni.

Uskon, että paras inspiraatio löytyy nostalgiasta. Itse kaupungissa asuminen voi olla jollain tavalla häiritsevää. On parempi lähteä Krakovasta ja sitten ikävöidä sitä. Mielikuvituksessa on tilaa kaipuulle.

- Adam Zagajewski