Älä hengitä!

Hyvät Ystävät! Nyt on aika rehellisesti ja avoimesti avautua mieltäni huolettavasta asiasta, nimittäin hengittämisestä.

Useat eri tahot ovat jo pitkään väittäneet, että ihminen tarvitsee happea. Se ei pidä paikkansa, sillä kysymyksessä on maailmanlaajuinen salaliitto koko maailman väestön tyhmentämiseksi ja lopulta vähentämiseksi. Tämä koskee niin minua kuin sinuakin. Tämä koskee kaikkia meitä lähellä ja kaukana.

Ei ole mitään todisteita siitä, että ihmisen tarvitsisi happea, jotta hänen elimistönsä pystyisi käyttämään ravintoa solujen polttoaineena. Ei ole mitään todisteita myöskään siitä, että happi polttaisi ravintoaineet solutasolla energiaksi. Vai oletko itse nähnyt, että näin todella tapahtuu?

Vain se, että kyseisen prosessin palamisjätteenä syntyy hiilidioksidia ja kuona-aineita on totta. Ihminen uskoo mitä vain, mikäli hänelle tarjotussa viestissä on edes hitusen totta. Ihminen uskoo mitä vain, jos hän haluaa uskoa mitä vain. 

Kuulessanne sanat hiilidioksidi ja kuona-aineet luulisi hälytyskellojenne jo soivan.

Tuskin kukaan teistä kiistää ilmastonmuutoksen tai oikeammin sanottuna ilmastokatastrofin olevan aikakautemme vakavin ympäristöuhka. Ilmastokatastrofi johtuu hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvusta ilmakehässä.

Entä sitten kuona-aineet? Kuona... Jo sanan sanominen ääneen aiheuttaa henkilökohtaisia, kokemusperäisiä puistatuksia, joten kuona-aineiden on pakko olla alkulähtökohtaisesti pahasta. 

Katsokaa suoratoistosarjojen näyttelijöitä. Katsokaa vloggareita. Katsokaa influenssereita. Katsokaa eliittiä. Katsokaa kuinka he mukamas hengittävät. Näin meihin vaikutetaan salakavalasti kaikkialla 365/24/7.

Ihminen ei tarvitse happea. Eikä litteä maapallomme hengittämisestä syntyviä myrkkykaasuja. Tämä on totuus. Piste. 

Vuonna 1971 Suomessa syntyi elävänä noin 60 000 lasta. Siitä on nyt 50 vuotta. On hyvin mahdollista, että suuri osa heistä elää vielä, mutta en usko, että kovinkaan moni heistä elää enää vuonna 2071 — muutamia poikkeuksia saattaa toki olla, kiitos jatkuvasti kehittyvän vaihtoehtoisen uskomuslääketieteen — mutta vuonna 2171 heistä 100 % on vainaa. Siitä voimme olla jo varmoja. 

Paitsi jos he lakkaavat hengittämästä nyt. Sillä jokainen tähän päivään saakka tällä litteällä pallolla ensin elänyt ja sitten kuollut on hengittänyt. Hengittäminen on pahasta. Katsokaa ikääntyneitä — katsokaa minua (kuva) — ja huomatkaa, mitä hengittäminen on meille tehnyt. Mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä.   

Halusin jakaa tämän väkevän todistukseni sen tähden, että ihmiskunta ja sen upeat saavutukset ovat minulle niin kovin rakkaita. Te olette rakkaita. Te Ihanat! Älä osallistu hengittämisen salaliittoon, vaan lopeta hengittäminen nyt — ja elä ikuisesti. 

One Planet — Uskomaton planeettamme

Katsoimme eilen — Lucian päivän iltana — Netflixiltä David Attenboroughin luotsaaman Uskomaton planeettamme -luontosarjan toisen osan, joka käsitteli napajäätiköitä. Tiedossa oli varmasti huikaisevaa luontokuvausta luonnonihmeiden parissa, mutta myös sitä, kuinka "säälimätön ilmastonmuutos uhkaa jääkarhujen, mursujen, hylkeiden ja pingviinien jääparatiiseja". Lainausmerkkien käyttö ilmaisee suoraa lainausta, ei asian väheksyntää, vaikka kiinnitimme kyllä huomiota tuohon säälimätön-sanaan. Se lienee suora käännös englannista. No, se nyt ei ollut osan tärkein pointti.

Kun lapsena katselin luontodokkareita, toivoin aina, että voi, voi, kunpa tuo söpö kuutti ehtisi avantoonsa, ennen kuin tuon pahan jääkarhun (söpö sekin) hampaat ehtivät iskeytyä siihen kiinni, tai voi, kunpa tuo gnunvarsa juoksisi tarpeeksi kovaa, jotta hyeenakoirat eivät saisi sitä kiinni ja niin edelleen.

Vähitellen tietenkin ymmärsin erään jääkarhuista kertovan dokumentin aikana sen, että jos tuo emo ei saa kiinni hyljettä, sen poikanen kuolee nälkään. Tajusin myös, kuinka suuri merkitys (dokumenttienkin) musiikilla on katsojan tunteiden ohjailussa. Ja tietenkin sen, kenen samastuttavasta näkökulmasta tarina kerrotaan. Dokkaritkin kun ovat tarinoita.

Eilen en meinannut saada luontodokkarin jälkeen unta. Jääparatiisi-osa päättyi mursuihin jossain Venäjän koillisimmassa kolkassa, meren rannalla, paikassa, jossa on paljon ravintoa ja jossa pitäisi olla myös vielä runsaasti jäätynyttä merenlahtea satatuhatpäisen mursulauman lepäilypaikaksi.

Ilmastokatastrofi (ilmastonmuutos on lobbaamalla sanastoomme ujutettu todellisuutta väheksyvä sana...) on kuitenkin vienyt jäät, joten se satatuhatta mursua ahtautuu lepäilemään kallioiselle rannalle, eivätkä enää vain vieri viereen, vaan myös osin päällekkäin. Varsinkin silloin, kun ahtauden ja stressin synnyttämä pakokauhu saa tonninkin painoisen mursun liikkeelle, siinä liiskaantuvat pienemmät alle. Kamera kuvasi jatkuvia kärhämiä vieri viereen ahtautuneiden mursujen välillä. Ei mikään ihme. 

Karmein — ja samalla kuvaavin — näytös (paremman sanan puutteessa) oli aivan osan lopussa. Osa mursuista oli hivuttautunut 80 metriä korkean kallion kielekkeelle vain saadakseen levätä rauhassa. Mursuilla on ilmeisen huono näkö ainakin kuivalla maalla, mutta nälän tullessa, ne aistivat lajitoverinsa merellä — eli juuri 80 metriä lepopaikkaa alempana — ja päättävät lähteä liikkeelle eli kielekkeen yli vapaaseen pudostukseen, kunnes toinen terävä kieleke tai rantakivikko pysäyttää niiden pudotuksen — ja elämän.

Joka vuosi sadat mursut kokevat saman kohtalon.

Näky niin alas syöksyvistä mursuista kuin niiden raadoista alhaalla rantakivikossa ei jättänyt minua rauhaan. Ei ennen kuin korvasin sen toisella näyllä, jotta minä itse ainakin saisin levättyä mukavalla ja tilavalla vuoteellani. Kuvittelin kuinka erään pian väistyvän valtionpäänmiehen oranssi ruho kellahtaisi kielekkeen yli ja pyörisi tyhjyydessä hetken ennen kuin se...

Mielikuvituksen voima on ihmeellinen. 

Kun hengitysilma maistuu

Matka tulevaisuuteen ei ole pitkä. Tulevaisuus on ihan kulman takana. Ei tarvitse montaa askelta ottaa ja kulma tulee, näyttää totuuden ja vie mennessään. Sinä vikiset — ja yskit.

Edestakainen halpalento Helsingistä tulevaisuuteen maksaa noin huntin. Laskeudut Johannes Paavali kakkosen (!) lentokentälle ja hyppäät bussiin joka vie keskustaan. Bussi tulee tupaten täyteen jo lentokentällä. Suurin osa bussin ikkunoista näkyvistä yksityisautoista pitää sisällään keskimäärin 0,125 matkustajaa. Auton kuskeja on yhtä monta kuin autoja.

Bussi pysähtelee asuinalueilla ja katsot kuinka pientalon savupiipusta nousee hiilenmusta savu. Pian maistat sen, eikä maku lähde pois. Se kiusaa kurkkua. Se kiusaa mieltä. Ymmärrät vähitellen, että maistat tulevaisuuden. 

Tietenkin kaupunki on mitä kaunein. Paras se on juuri talvella, hämyssä, vähän turisteja, saitsarikuskit ovat joutilaita, kaduilla ja toreilla on tilaa. Kesä on yhtä helvettiä.

Mustan mafian hameenhelmat viuhuvat edes takaisin Plantyn käytävillä. Kahviloissa ja ravintoloissa lämpölamput tuovat lämmön. Ulkona harmaus ja hyinen kosteus. Kaikki se huuhtoutuu hyvien ruokien ja juomien kanssa jonnekin, minne ei aurinko paista. Puulattiat narisevat askelten alla. Lumi on harmaata ulkona, kuten se on missä vain elävässä kaupungissa niillä leveysasteilla, joilla vielä lunta on.

Kun supersuositun kasvisravintolan ruoat ja jälkiruoat on syöty ja kielellä on vielä viimeisen viinilasillisen maku, on aika astua kadulle ja aloittaa paluumatka kohti majaa. Vastaan kävelee ja pyöräilee krakovalaisia kasvoillaan hengityssuomaimet. Näinkö niitä näin paljon neljä vuotta sitten tai yleensäkään? Sitten maistat sen taas, juuri tänä kauniina iltana entistäkin voimakkaammin. Sen on kielellä, kitalaessa ja kurkussa.

Aamiaisen jälkeen näit pikkukoululaisia matkalla kohti historiallista Krakovaa. Jokainen heistä polttaa kolme savuketta päivässä vain koska elävät. Samalla ihmettelet aukion uljaita rakennuksia, jotka ovat kuin tervalla tuhrittuja. Nuo lapset hengittävät samaa aamusta iltaan ja illasta aamuun koko elämänsä ajan, elleivät sitten päätä lähteä muualle. Mutta lähtisivätkö he ikivanhasta eurooppalaisesta kotikaupungistaan muualle paetakseen ilmaa, jota heidän on hengitettävä pelkästään elääkseen — ja joka vie heiltä ennenaikaisesti hengen — vai jonkun muun, vähäpätöisemmän syyn vuoksi?

Ilman ei pitäisi maistua. Ei miltään. Sen pitäisi olla vailla makua. Sen pitäisi olla raikasta, koska parempaa sanaa puhtaudelle ei voi olla. Mutta jos haluat kokea sen, haistaa ja maistaa sen, kuten sen ei pitäisi olla... huntilla lennät pitkälle. Tai pelottavan lähelle. Niin ajassa kuin paikassa. Tervetuloa. Tervemenoa.

Tuloa.

Menoa. 

Pysähdy ja hengitä. Nauti raikkaudesta, koska parempaa sanaa ei ole. 

Tee ekoteko — älä lisäänny

Entä jos päiviräsäset ja timosoinit ovat ymmärtäneet jotain olennaisesti väärin? Entä jos heidän pitäisikin elämää kunnioittaakseen unohtaa abortin vastustaminen ja ryhtyä sen sijaan taistelemaan lihansyöntiä, muovia, yksityisautoilua, lentämistä ja ylipäätään kaikenlaista kestämätöntä kulutusta vastaan? Ehkä heidän pitäisi vaihtaa tuhoisa sloganinsa "lisääntykää ja täyttäkää maa" toiseen:

Tee ekoteko — älä lisäänny.

Toisaalta päiviräsäset ja timosoinit raamattuineen eivät ole aivan hakoteillä, sillä karkotus paratiisista on totta — niin valitettavaa kuin se onkin. Tilanne johon (lähi)tulevaisuudessa päädymme, saa meidät haikailemaan takaisin Maahan, kuten se anno domini 2018 oli. Paluuta paratiisiin ei vain ole tarjolla. Eikä ihmisen karkottamiseen paratiisista tarvita Jumalaa, vaan ihminen tekee sen itse. Juuri nyt.

Tai sitten ihminen on ollut kaukaa viisas. Ehkä tuo viisaus on luojan luomissa geeneissämme. Olemme tuhonneet tämän joskus paratiisillisen planeettamme lisääntymällä ja kuluttamalla  niin, että eräs tieteis- ja katastrofielokuvan alalaji on auttamatta vanhentunut. Emme siis tule näkemään ulkoavaruudesta saapuneita laivueita taivaallamme siitä yksikertaisesta syystä, että kukaan ei halua jo valmiiksi ryövättyä ja tuhottua, kuolevaa planeettaa.

Olemme kannattamaton ja huonosti hoidettu bensa-asema syrjässä kosmisilta valtateiltä. 

Ehkä viisainta olisikin jatkaa lisääntymistä, halpalihansyöntiä, merien muovittamista, julkisen liikenteen ja pyöräilyn välttelemistä, elämysmatkailua maapallon toiselle puolelle ja pakonomaista shoppailua shoppailun vuoksi, jotta ihmislaji varmasti pelastuisi noilta ulkoavaruuden himokkailta paskiaisilta. 

Toisaalta, mistä me tiedämme, miksi tuo vieraslaji on ylipäätään jättänyt oman planeettansa.

Voin vakuuttaa: kyllä me tiedämme.

Ei tule pappia paikalle!

Meillä kotona on yksi konservatiivi ja yksi liberaali.

Minä en ole konservatiivi, joten menin ehdottamaan, ettemme tarvitse minkäänlaista virallista ihmistä kertomaan meille ja hääjuhlakansalle, että olemme avioliitossa. Mehän siis olemme jo, koska marssimme Kochanien työpäivän päätteeksi maaliskuun 1. päivänä kuluvaa vuotta Albertinkadun maistraattiin ja seurasimme lappua, jossa luki "PARISUHTEET AVIOLIITOKSI 2. KRS" toiseen kerrokseen, täytimme lapun, kirjasimme siihen myös yhteisen osoitteemme ja se oli sillä taputeltu.

Tiedot päivittyisivät väestörekisteriin vielä saman päivän aikana. Siinä se. Ei vihkitodistusta, ei mitään. Seuraava pari uunista ulos ja seuraava sisään. Mutta kuinka tärkeää meille olikaan solmia avioliitto heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä! Hyvästi syrjivä lainsäädäntö!

Liberaali perheessämme oli sitä mieltä, ettei meidän tarvitse olla enää missään tekemisissä maistraatin kanssa, se kun kuitenkin on edustanut meitä syrjivää tahoa ennen avioliittolain muutosta. Konservatiivin mielestä taas  paikalla pitää olla joku, joka julistaa meidät mieheksi ja mieheksi eli avioliittomme todeksi.

Täytyy myöntää, että itsekin aloin kallistua hyväksymään ajatuksen, että paikalla olisikin henkikirjoittaja, joka sanoisi muutaman sanan, jonka läsnäollessa mekin sanoisimme muutaman sanan eli kaksi kertaa tahdon ja sitten se olisi sillä taputeltu. Henkikirjoittajat ovat yleensä olleet varsin mukavaa sakkia. Joten soitin maistraattiin.

— Ei onnistu, kuului vastaus. — Koska olette jo avioliitossa, on se meidän kannaltamme sillä taputeltu.

Kysyin myös vihkitodistuksen perään. Ei onnistunut sekään. Väestörekisteriote ajaa saman asian.

Jos siis olisimme jättäneet solmimatta rekisteröidyn parisuhteen vuonna 2011 ja nyt keväällä avioliiton etukäteen, olisimme saaneet häihimme sekä henkikirjoittajan vihkimään meidät että kauniille ja hieman sävytetylle kartongille painetun Wihkitodistuksen. Rekisteröity parisuhde -vaiheenkin olisimme jättäneet väliin, ellei vuonna 2011 olisi ilmaantunut pakottavaa syytä olla toisillemme virallisesti jotain. 

Kysyin vielä maistraatin asiakaspalvelijalta vinkkiä siitä, mitä muuta voisi tehdä, jotta saisimme häihimme kohokohdan heti alkuun.

Meille ehdotettiin tuttua pappia. 

Mielenkiintoista on myös se, että moni ns. minuakin vanhemman polven edustaja on ihmetellyt sitä, ettei kysymyksessä ole kirkkohäät ja ettei pappi edes tule paikalle. Ei ole. Ei tule.

Mihin tahansa ei meidänkään tarvitse alistua, vaikka se jollain kommervenkkelillä mahdollista olisikin. 

P.S. Vihaan ilmaisua "se on sillä taputeltu". Siksi sitä oli taputeltu tännekin. 

w Polsce

Puolassa on ollut helle koko sen ajan, kun olemme olleet täällä. Kaikki on sekaisin. Sekaisin! Ei tähän aikaan vuodesta voi tällaista olla... Itse olen nauttinut täysin rinnoin paahtavasta auringosta, aaltoilevista maissipelloista, Varsovan väreilevästä ilmasta (lue: smog), hortoilusta shortseissa ja kaikesta siitä, mitä eteläeurooppalainen intiaanikesä (käytetäänkö sitä sanaa enää?) voi tarjota.

Ahhh...

Jos haluat lahjoa papin, niin älä tietenkään tarjoa seteleitä suoraan käteen tai jossain omituisessa kirjekuoressa, vaan asettele ne keskustelun lomassa pöydälle, ja kun lähdön hetki tulee — ja vaikka pappi yrittää kyseenalaistaa rahojen jättämistä "vain jos rouva / herra välttämättä näin toivoo..", niin marssi ulos päättäväisesti ja kohteliaasti hyvästellen ja asia on jo hoidettu.

Kauhukokemus oli tietenkin Energylandia, joka on rakennettu mitä ilmeisimmin EU:n rahoituksella keskelle peltoa ei missään. Pelkkä sisäänpääsymaksu maksaa yli 100 kultaista per pierogeja mussuttava suu (noin 25 euroa, mutta vastaa ostovoimaltaan Puolassa juuri tuota hunttia eli noin kahden henkilön kohtuullista illallista juomineen kaikkineen), joten "lapset" eli Kochanie ja siskonsa sisään ja me eli Kochanien äiti ja allekirjoittanut jonnekin lähistölle — ei missään. Löysimme läkähdyttävän kävelyn jälkeen jonkinlaisen karczman ja söimme lounaan normaalien lounasjuomien kera. Kun Kochanien äiti kävi puuteroimassa pienen nenänsä, katselin ulos helteisenä väreilevään iltapäivään ovesta, joka oli tietenkin pihalle auki. Hiekkainen piha, säiliöauto, jonka kyljessä luki Milenium... ja ruskea kana. Sitten niitä oli enemmän, ainakin valkoinen ja lähes musta. Ehkä ravintola tarjoilee erityisen herkullisia munakkaita. Tilasimme kalaa, ainoaa ruokalajia, jossa ei ollut minkäänlaista raatoa — paitsi sitä kuollutta kalaa tietenkin.

No, Kochaniella ja siskollaan oli asiat vielä huonommin: yli kolme tuntia huvipuistossa ja vain neljä käytyä laitetta. Puolassa on paljon ihmisiä ja paljon jonoja.

Eksyimme matkalla jotenkin. Päivittämätön TomTom tai jotain. Menomatka oli kaksi ja puoli tuntia, mutta paluumatka paljon sitä enemmän. Tulimme tai halusimme tulla takaisin eri reittiä. Jossain vaiheessa iltapäivän kuumuudessa keskellä maissipeltojen ylväyttä ajoimme ohi kyltin, joka toivotti meidän tervetulleiksi Oświęcimiin (saks. Auschwitz). Sen jälkeen oli edellistä paljon suurempi mainos: KFC 7 KM Drive Thru. Po angielsku, oczywiście. Juutuimme kaupungissa pyhäpäivän kunniaksi liikenneruuhkaan.

Ai niin, kun saavuimme Kochanien kanssa Kielceen junalla Varsovasta jo lauantaina, oli meitä asematunnelissa vastassa parikymmentä mellakkapoliisia pikkumustissaan, kasvot peitettynä ja kaikkea. Kaupungissa oli potkupallo-ottelu. Onko mitään sen tärkeämpää?

Kochanien syntymäkaupunki Kielce tunnetaan myös II maailmansodan jälkeisistä pogromeistaan. 

Varsovassa ehdimme kuitenkin esimerkiksi tehdä katumusharjoituksia, joka minun kohdallani tarkoitti istumista laser-klinikan odotushuoneessa (tuttu paikka), jossa lueskelin puolankielistä Newsweekiä. Lehdessä oli kaksi mielenkiintoista artikkelia:

Näin Kaczyński kasvattaa lapsemme ja Kuka on oikea puolalainen?

Artikkeleistä ensimmäinen käsitteli sitä, kuinka valtapuolue PiS (Prawo i Sprawiedliwość eli Laki ja oikeudenmukaisuus eli paikalliset Persunpaskat, pardon my French) on uusimassa koulujen opetusohjelmaa suuntaan, joka varmistaa tulevat äänestäjäsukupolven äänestämään... Kuka tietää tai arvaa? Anyone? Anyone? Aivan oikein: PiS-puoluetta! Nerokasta varmistaa valta myös tulevaisuudessa silloin, kun valtaa vielä on! Tinde, ottaisit oppia uskonveljistäsi, sillä eihän tuollainen nössöily ole mistään kotoisin. Päbä voisi liittyä joukkoon. Ohjeeksi riittää tämä: aina kun tunnette tarvetta vihata, tehkää se avoimesti, tehokkaasti ja rehellisesti. Unohtakaa siis savuverhoharhanne ja näyttäkää todelliset värinne. Vain niin varmistatte puolueen tulevaisuuden: vähemmistöjen kustannuksella. 

Toinen artikkeli käsitteli, ei enää vihapuhetta vaan suoraa vihaa. Vähemmistöjä (juutalaiset, joita ei Puolassa enää ole, muslimit, joita Puolassa ei vielä ole ja homot, joita on aina ollut) vihataan viikko viikolta enemmän — ihan konkreettisessa käytännössä siis. Opin artikkelista uuden sanan przemoc l. väkivalta. Oppitunnit siis jatkuisivat, jos vain jaksaisin välittää kridejen (lue: krimppis, lue: KD) ja persunpaskojen (lue: PERSU) suosiosta tämän enempää.

Ai niin, joku professori hakattiin Varsovan metrossa, koska oli puhunut puhelimessa saksalaisen kollegan kanssa saksaa. 

Aamen niin katolisittain kuin viidesläisittäin sanoisin.

Uutisten pääaihe on oli insidentti paikallisessa eduskunnassa (Sejm) kesken televisiohaastattelun. Kaikki olisi ilmeisesti mennyt hyvin, mutta kun eräs PiS-läinen (paikallinen paskapersu) halusi väkivalloin (mitäpä muutakaan) estää paikalle tullutta miestä esittämästä kysymystään suorassa lähetyksessä haastatellulle, niin tämä mieshän heitti pissiläisen lattiaan judoväännöllä.

Muistakaa, judossa käytetään vastustajan voimaa tätä itseään vastaan. Tätä emme saisi unohtaa.

Toinen uutinen, joka jäi järkyttävällä tavalla mieleen, oli seitsenkuukautinen vauva, joka oli kuollut nälkään kotonaan. Poliisi löysi pienen ruumiin pidätettyään vauvan isän. Äitikin oli kuvioissa mukana, mutta ei siis hänkään ruokkimassa lasta. Mutta voin vain kiittää jumalaa siitä, että nälkään kuolleella vauvalla oli ollut seitsemän ainoan elinkuukautensa aikana sekä isä että äiti.

Puola on intensiivinen maa, hyvässä ja pahassa. On tila, joka on täytettävä vähintään puheella, on voima, joka on otettava haltuun, mutta missä on ymmärrys kaiken sen dynamiikan hallitsemiseen?

Bóg zapłać. Kyllä jumala sitten maksaa sinullekin kiitokseksi teoistasi.

Tarkalleen sen mukaan, minkä ansaitset, voisin lisätä, jos vain tuohon harhaan uskoisin.

P.S. Milloin kirjaamme kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on kieltää uskonnollisten perusteluiden käyttö eduskuntatyöskentelyssä? Anyone? Anyone?

NÖTKÖTTIÄ

Tiina Raevaara kysyy Hesarin palstallaan Nähdäänkö jo piankin Rainbow-ja Pirkka-kirjoja? Kysymys on turha, sillä Raevaaran visio tulevaisuudesta on jo totta. 

Samaan syssyyn luin jatkokirjaiilija David Lagercrantzin huolista Stig Larssonin luoman Millennium-sarjan parissa. Viides on tekeillä. Valmista tavaraa on jo 200 sivua. Se on määrä kääntää 56 kielelle. Sitaatti Lagercrantzilta projektistaan Millennium-sarjan parista:

Voi sanoa, että voin todella kehnosti. Olin melko traumatisoitunut, enkä ehtinyt tutkiskella oloani.

Vain todellinen kirjailija voi sanoa noin.

Kirjailija Lagercrantzista en tiedä mitään. En tietäisi sitäkään ilman Millennium-hulabaloota, joka jatkuu Larssonin itsensä jo kuoltua. Mutta en voi kuin ihailla Lagercrantzia markkinoijana, sillä kaveri ymppää samaan lyhyeen Hesarin artikkeliin (josta toimittajan nimi ei käy julki, käännös?) niin Zlatanin kuin kirjansa Alan Turinginista. Surukseni täytyy myöntää, ettei minun pitäisi tietää Zlatanistakaan mitään, sillä en seuraa potkupalloa. Toisaalta syy, miksi tiedän tuosta potkupalloilijasta, Larssonista ja Lagercrantzista jotain, enkä olisi tiennyt Turingista mitään ilman… on täysin muut mediat kuin kirjallisuus − tai potkupallo.

Tähän on tultu. Se että palkittu kirjailijakaan ei myy on vain osa totuutta. Kirjailija jonka naamataulu ei ole teeveestä tuttu solahtaa samaan tuntemattomien suuruuksien joukkoon kuin palkitut, pois lukien tietenkin F-palkinnolla siunatut.

Kenet täällä pitää tappaa saadakseen kirjoilleen huomiota?

Kochanie saa kuulla näistä turhautumistani harva se päivä. Kochanie vastasi vastikään, että minun pitäisi nauttia siitä, että voin istuskella kahviloissa kirjoittamassa tai käydä uimassa silloin, kun hallilla ei ole muita (Eilen minulla oli Kalevassa yksi 25 metrin allas kokonaan käytössäni! No, tämä on tietenkin Tampere, eikä Tokio tai Varsova.). Kochanie on oikeassa. Tämän ammatin harjoittaminen on parhaimmillaan nautinnollista, myös kahviloiden ja uima-altaiden ulkopuolella.

Apurahojakin on tullut kiitettävästi ja ne ovat kovasti kelvanneet, mutta entä jos kirjailija haluaa aidosti elättää itsensä ja osin perheensä kirjojensa myynnillä? Onko se niin vaikea yhtälö? Tai tabu julki lausuttavaksi? Apurahoihin suhtaudun kuitenkin apu-rahoina eli tukena ennen toivottavasti vielä joskus toteutuvaa tilaa, jossa suurin tulonlähteeni on kirjojen myynnistä saadut tulot. Palkkaa apurahat eivät ole. Eihän niistä makseta edes veroja.

Raevaara saa Sebastian Sikiöltä (kommentaattori sivun alalaidassa) oivan ohjeen:

Miksi et kirjoittaisi popularistisesta aiheesta kun ne kerta myyvät, vaikka eivät ole yhtä hyviä. Vedos tai kaksi eivät ole ohikiitävästä elämästä pois, ja kun kerta tietää menestyksen ainekset, niin miksipä ei rustaisi 'välityötä'.

Ehkä tietämättään Sikiö iskee kommentillaan asian ytimeen ilmaisullaan ohikiitävä elämä. Ohikiitävässä elämässä on tietenkin aivan tavallista, että kirjoja kirjoitetaan yksi per vuosi, kaksi parhaissa. Entä jos kirjailija kirjoittaa kirjojaan keskimäärin viisi vuotta? Se on tällä hetkellä 10 prosenttia tästä ohikiitävästä elämästäni, joka oli vaihtua seuraavaan jo parikin kertaa, kiitos sukurasittuneen sydämeni. Enkä edes someta, pois lukien tämä blogi, jonka kirjoittaminen taitaa täyttää ainakin osan somen tunnusmerkistöstä. Vai?

Niinpä. Millenniumin neljättä eli Lagercrantzin kirjoittamaa Se mikä ei tapa -osaa myytiin vain vaatimattomat 3 500 000 sidottua kappaletta. Se on kolme ja puoli miljoonaa. Tämä tähän mennessä. Saiko Lagercrantz kustakin kirjasta sen keskimääräisen kolme euroa (30 kruunua), mitä rivikirjailija voi itselleen laskeskella? Lagercrantz taitaa kuitenkin elättää itsensä jatkokirjailijana. Unohtakoon Turingit ja muut venkoilut.

Kuka olikaan se esikoiskirjailija, jonka kirja otettiin jonkin kirjallisuuspalkinnon lyhyelle listalle ennen ilmestymistään? Vai olenko nähnyt unta? Tai sitten luin sen MV-lehdestä. Sama asia. Käänteinen märkä uni… Kuiva uni?

En lue MV-lehteä.

Sian- ja naudanlihasäilyke on yleensä syömäkelpoista neljä vuotta valmistuspäivän jälkeen.

Wikipedia on puhunut. Ehkä nötkötistä ei olekaan kirjallisuuden kuvaksi.

En syö lihaa. 

"Putin Is Gay!"

Mielenkiintoinen ilta eilen. Pikavisiitti Helsingissä, kirjanlukua tilaisuudessa, joka olisi ansainnut paljon, paljon enemmän yleisöä, kuten moni muukin kirjallisuustilaisuus. Illan toisesta "mielenkiintoisesta" annista vastasi eduskunta showssa, jota en siis nähnyt, vaan jonka translitteroituun sisältöön tutustuin vasta tänä aamuna.

Jos saisi edes hitusen sitä valovoimaa ja karismaa, jolla Laura Lindstedt tarjoili meille eilen Oneironiaan... Lava, teksti ja tähti. Täytyy myöntää, että melko harvoin innostun mistään uudesta tekstistä, vaikka sitä kuinka kirjailija tyrkyttäisi ihan luvan kanssa - yleensä ajatukseni harhailevat jo ensi tavuista jonnekin muualle - mutta eilen teksti ja sen esittäjä imaisivat mukaansa ja hikipisarat puskivat ylähuuleen. Muut illan prosaistit - allekirjoittanut mukaan lukien - jäivät räpiköiviksi statisteiksi.

Sitten eduskuntaan, tarkemmin sanottuna täysistuntoon, jossa käytiin lähetekeskustelu aiheesta Hallituksen esitys eduskunnalle eräiksi avioliittolain muutoksen edellyttämiksi lainmuutoksiksi. Poimin tähän rusinat pullasta eli kaikki ne kohdat, joissa lausutaan sana jumala ja joissa tuon sanan käytöllä pyritään peittämään lausujan todelliset motiivit ja taustat. Tietoisesti häivytän näitä lausahtaneet henkilöt (he löytyvät helposti linkin takana aukeavasta translitteroinnista), sillä kysymys ei ole näistä sieluparoista, vaan ajatuksesta, jonka esittelen lainausten jälkeen.

Pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini, olette molemmat tunnustavia kristittyjä ja tiedostatte aivan varmasi, että Jumala on korottanut teidät tähän tehtävään juuri tätä aikaa varten. Missä on teidän Jumalan pelkonne? Missä on teidän uskonne juuret, ihmisten mielipiteissä vai Jumalan sanassa?

Suomi on kautta aikojen ollut kristitty yhteiskunta, jossa ihmisen arvo ja yhteiskunnan arvojen perusta nousee Jumalan sanasta, Raamatusta.

Vielä edustaja Mustajärvelle haluaisin sanoa, vaikka hän ei ole paikalla: sinäkin olet tehtäväsi saanut Jumalalta, esivalta on Jumalan asettama. 

Näin siis Suomen eduskunnassa vuonna 2015. 

Mutta jos oletetaan, että tämä henkilö / nämä henkilöt (kansanedustajat haluan muistuttaa) todella uskovat siihen, mitä sanovat, niin silloin tulemme todellisen ongelman eteen: voiko näihin ihmisiin ja heidän kykyynsä edustaa kansaa luottaa?

Hyville kristityille on luvassa käsittääkseni taivaspaikka. Muille helvetin ikuinen tuli. Näinhän nämä uskovat uskovat. Eli heidän motiivinsa ja tavoitteensa ovat muualla kuin tässä meidän maailmassamme, jossa eduskuntakin kokoontuu ja päättää meidän kaikkien asioista. Jos nämä uskovat eivät puolusta jumalansa kunniaa tässä maailmassamme, niin joutuvatko he itsekin helvettiin? Vai miten tämä nyt meni?

Summa summarum: Pystyykö kansanedustaja, jonka oman agendan tärkein missio on taivaspaikka edes edustamaan niitä kansalaisia, joille tuo kysymys on täydellisen yhdentekevä? Onko vastauksia?

Tuskin, ainakaan tässä maailmassa.

Sitten takaisin siihen eilisillan osaan, johon itsekin osallistuin. Illan viimeinen esiintyjä heitti yhtäkkiä yleisölle - joka koostui suurelta osin hlbtqi-kansalaisista - seuraavan väitteen:

Putin is gay.

Tämä suora lainaus, kuten se lausuttiin. Yleisö pysyi hiljaa.

Well, perhaps he's actually bisexual, because of the wife and...

Yo. muistikuviin perustuva lainaus. Yleisö pysyi edelleen hiljaa. Esiintyjä yritti vielä jotain, mutta vaihtoi sitten puheenaihetta. Parempi niin.

Harmi vain, ettei illan tiukka ohjelma sallinut kysymyksiä ja omakin aikataulu johdatteli ulos tilaisuudesta heti sen päätyttyä, sillä olisin halunnut hänen hieman selvittävän lausahduksensa taustoja ja motiiveja.

Jäin miettimään, mitä esiintyjä - venäläinen toimittaja - tuolla ilmoituksellaan halusi. Sanat ymmärrämme, mutta tarkoitusta emme. Oliko tuo ns. varmaa tietoa, jolla Putinin vastustajat repostelevat Putinia? Jos näin on, onko tarkoituksena osoittaa Putinin hallinnon tekopyhyys, kun otetaan huomioon jo lainsäädännönkin vihamielisyys seksuaalivähemmistöjä kohtaan? Ei ole mitenkään tavatonta, että homot jahtaavat homoja... Venäjällä homous on to-del-la epäisänmaallista. Tai jos näin ei ole, eli Putin ei ole homo, niin onko tarkoitus tällaisella väitteellä mustamaalata Putinia, koska homo on huono juttu? Eli käyttää sanaa sen pejoratiivisessa merkitysvivahteessa?

Onko tämä kysymys edes tärkeä? Mene ja tiedä. Allekirjoittanut ja Kochanie viettävät häitään vuonna 2017. Se on tärkeää.

P.S. Suomalaisten ensikosketukset kristinuskoon ajoittuvat noin 900-luvulle, mutta kirkollisten olojen vakiinnuttaminen oli hidasta ja vaivalloista. Kautta aikojen? Rehellisyyden tai oikean tiedon käsitteet eivät taida ainakaan tuota kristittyä ahdistaa. No, joillekin usko riittää. 

Conchita! Huomenna! Kielcessä!

Pyhän Ristin voivodikunnan pääkaupunki saa huomenna arvoisensa vieraan! Conchita Wurst, tuo vapaan Euroopan ääni tulee ja laulaa luikauttaa kolme laulua kielceläisessä rotkossa!

Mutta... mimo wielu protestów l. lukuisista protesteista huolimatta... Paikallisviranomaiset ovat saaneet keskenään aikaiseksi kiistan siitä, tullaanko koko konserttia järjestämään ollenkaan, sillä kuten arvata saattaa, Conchitan esiintyminen "olisi tuhoisaa puolalaisille arvoille".

Ovatpa puolaiset arvot hataralla pohjalla, jos niiden tuhoamiseksi tarvitaan yksi taiteessaan onnistunut itävaltalainen?

Nussittuna nukkuisit sikeästi

Pidän avioliittoa miehen ja naisen välisenä instituutiona. Rekisteröity parisuhde sopii nimikeeksi samaa sukupuolta olevien liitoille. Asia on uuden eduskunnan vapaassa harkinnassa kuten kaikki muutkin hyväksytyt tai voimassa olevan lait. Olen valmis palaamaan kristilliseen avioliittomalliin ja käsitykseen.

Huomatkaa siis, että ko. kommentin vaalikoneessa antanut mieshenkilö ilmoittaa vain olevansa valmis palaamaan kristilliseen avioliittomalliin ja käsitykseen. Ovela jäbä. Todellinen poliitikko ei jää sanoistaan kiinni. Olisi kiva tietää, millä sanoilla tämä mieshenkilö vihki vaimonsa pyhään avioliittoon vuonna x. O tempora, o mores... Ties mitä ehtii vielä tapahtua, ennen kuin ko. mieshenkilö viimein palaa kristilliseen avioliittomalliin ja käsitykseen.

Tässä kiteytyy mielestäni suomalaisten kristillispersujen politiikan ydin, joka on ilmaistavissa yhdellä sanalla: totuusrelativismi. 

Osanottoni.

P.S. Kovasti pyytelee anteeksi, mutta onko pyytänyt anteeksi sopimattomien viestiensä kohteilta? Miettikää nyt, entinen - ja siinä vaiheessa ehkä vielä mahdollisesti tulevakin - ministerismies ja ex-puolueensa presidenttiehdokas eli ns. politiikan suurta kaliberia tuollaisten vonkaviestien lähettäjänä. Eikö tässä haise sopimattomuuttakin rankemmin vallan väärinkäyttö?

Kuplista, plup, plup

Keskustelu kuplista on paljastanut jälleen kerran suomalaisen keskustelun surullisen tason. Suomalainen keskustelu on kuin pässi narussa, se menee juuri sinne, minne narun toisessa päässä oleva haluaa sen menevän. Valitettavasti vain perussuomalaiset on ollut vastuussa tuon narun kiskomisessa useammin kuin yhdelle puolueelle soisi. Se taas on paljastanut sen, kuinka perussuomalaisia suomalaiset todellisuudessa ovat. Jokaisessa  meissä asuu pieni persu. Kysymyksessä on tapa, jolla katsomme maailmaa.

Katsotaan ensin pikaisesti "maahanmuuttokriittistä" keskustelua, jota perussuomalaiset tuntuvat suvereenisti johtavan. Muiden puolueiden tehtäväksi kun on jäänyt vain oman "maahanmuuttopolitiikan" suhteuttaminen näiden "kriitikoiden" vastaavaan. Ei siis luoda omaa, vaihtoehtoista politiikkaa, vaan vain politiikkaa suhteessa populisteihin. Keskustelua ei suinkaan käydä maahanmuuttajien, yritysten, yhteiskunnan toimijoiden, yksilöiden, muiden puolueiden yms. yms., ei edes perussuomalaisten kanssa, vaan vain perussuomalaisten kautta.

En nyt edelleenkään saa päähäni, mikä on se kupla, jossa minun voidaan katsoa elävän, koska en minäkään tunne - tai tiedä tuntevani - yhtään perussuomalaisia äänestänyttä. Milloin tuosta kysymyksestä (Tunnetko ketään puoluetta x äänestänyttä?) on tullut minkäänlainen kriteeri... mihinkään? Kupla, jonka sisältö voidaan määritellään ko. kysymyksellä, ei voi lähtökohtaisesti olla muuta kuin todella pieni, suoraansanoen ahdas.

Määritelläänpä lisää näitä kuplia:

Kuinka montaa kieltä hallitset niin, että niiden osaaminen on avartanut kuvaa ympäröivästä maailmasta?

Kuinka monta viikkoa, kuukautta tai vuotta olet viettänyt Suomen rajojen ulkopuolella, poislukien ns. etelänmatkat tai Tallinnan?

Mikä on pisin aika, kun et ole syönyt salmiakkia/ruisleipää/mämmiä?

Kuinka monta muslimia/buddhalaista/juutalaista/hindua tunnet henkilökohtaisesti?

Ei yksi puolue pysty näivettämään Suomea, siihen tarvitaan meidät kaikki ja impivaaralainen ajattelumme. Se jos mikä on nyt tullut todistetuksi. 

EI MINUN SUOMENI!

Suomi on muuttunut. Ennen vaikeat ajat ja vastoinkäymiset toivat esiin suomalaisten parhaat puolet. Nyt maan valtasi pimeys, jonka tuhoja tullaan korjaamaan vielä vuosia tulevan vaalikauden jälkeenkin.

Tuleva pääministeri?

Sipilä sanoi juuri, että Venäjään tulee säilyttää kaikissa olosuhteissa hyvät välit.

Onko todellakin näin?

Ehkä se, että Venäjä vainoaa omia kansalaisiaan (homoja, kansalaisaktivisteja, oppositiota) on niin pikku juttu, ettei sen saa antaa hetkauttaa kauppasuhteita (lue: raha).

Mutta entä jos Venäjä tekee korjausliikkeen Krimin ja Ukrainan lisäksi myös Baltiaan ja Puolaan? Onko jo kiveen hakattu suuri pääministerimme edelleen samaa mieltä?

Voi helvetti sentään! Pitääkö suomalaisten todellakin antaa jonkinlainen valtuutus johtaa maamme asioita noille idiooteille?

Vanha viidakon totuus:

Vaalit eivät nosta kuumetta. Vaalit nostavat vain idiotismin tasoa.

Tarttis tehrä jotain!

Ahhh... sunnuntaina se vihdoin koittaa! Sunnuntaina se on vihdoin ohi!!!

Maikkarin neljän suuren puolueen puheenjohtajatentistä lopen uupuneena jaksan yleisesti todeta vain sen, kuinka masentavaa on kuulla jo edellisen kauden kansanedustajan lausahtavan televisiomainoksessaan seuraavaa:

Nyt on aika tehdä jotain!

Näitä tarmokkaita toivioretkeläisiä on monta.

Minulla on heille vain yksi kysymys:

Miksi vasta nyt?

Hei, vähän rehellisyyttä peliin, pliis!

Helsingissä järjestetään tänään Think, Helsinki think! -hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tarkoituksena on edistää lasten - ja koko muun planeetan - tieteellistä ja kriittistä ajattelua. 

It is a conference for sanity, for questioning the world around us, and helping people understand and to think.

Tavoitteet ovat kunnioitettavia ja korkealla. Ollapa tuolla tänään. Valoa huuhaa-tunnelin päässä ja ilmaista jädeä! Suolaisella lippuhinnalla tietenkin, mutta kuten sanottua - kysymys on myös hyväntekeväisyydestä. Tuloksia odotellessa siis, ts. mitä kerätyllä rahalla saadaan aikaiseksi sen jälkeen, kun esiintyjäpalkkiot ja Savoy-teatterin vuokra on maksettu.

Huuhaata ja puoskarointia riittää, en edes lähde listaamaan sitä kaikkea, mikä ympärillämme velloo. Pysyn vain kaukana. Kaikkia vihollisia ei tarvise pitää lähellään. Kuitenkin olen huomannut, että on huuhaata, joka jättää siitä kiinnostumattoman kohteliaasti rauhaan, markkinataloudessa kun on vapaus keskittyä niihin asiakkaisiin, jotka tuovat yritykseen tulosta, mutta on myös huuhaata, jota on tungettu ja ihme kyllä, tungetaan vieläkin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja politiikkaan. Se on vaarallista, koska huuhaan tehtävänä on vääristää ja valehdella.

Helluntailaisesta näkökulmastaan Seurakuntalaisessa (kiitos Kochanien tietotoimiston eksyin tännekin...) Anssi Tiittanen käsitteli sekä eduskunnan hyväksymää kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista että nyt sitä vastaan pykättyä kolmatta (?) kansalaisaloitetta. Tiittasen kirjoitus julkaisiin eilen, oli mitä ilmeisimmin vielä tänään luettavissa, sitten se löytyi vain välimuistista, mutta nyt ei sieltäkään. Tallensin kirjoituksen pdf:nä omiin tiedostoihini. Syytä kirjoituksen katoamiseen en tiedä.

Tämä erä katsotaan nyt loppuun asti, kirjoittaa Tiittanen. Sillä hän viittaa juuri tuohon kolmanteen (?) vastakansalaisaloitteeseen. On mielenkiintoista huomata, kuinka ihmismuisti on lyhyt. No, onneksi jumala muistaa, voisi tietenkin näissä jutuissa puuhastelevia lohduttaa.

Ennen läpimennyttä kansalaisaloitetta sai monen monta kertaa kuulla saman valitusvirren: Eikö todellakaan ole tärkeämpiä asioita hoidettavana kuin tämä homoliittoasia? Nyt kun asia on hoidettu eduskunnan ja presidentinkin myötämielisellä vaikutuksella ja laki odottaa voimaantuloa (kyllä, meidänkin hääpäivä on lyöty lukkoon vuodelle 2017), ei kukaan näistä huseeraajista mieti sitä, mihin oikeasti tärkeään asiaan voisi nyt energiansa ja huomionsa nyt suunnata... 

Kirjoitus ei ole kuitenkaan täysin harhainen käsitellessään asiaa. Kirjotus on oikeassa siitä, että tämä kolmas kaikkien suomalaisten tasavertaisuutta vastustava kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta syyllistyy hapantuneisiin perusteluihin. Olen samaa mieltä. Nykyisen avioliittolain kutsuminen jo nyt tasa-arvoiseksi on ylimielistä letkauttelua. Lapsen asema, toisin kuin (ko.) aloitteessa esitetään, oli vahvana keskusteluteemana koko prosessin ajan. Tästäkään tuskin voi olla eri mieltä, ellei halua ehdoin tahdoin syyllistyä epärehellisyyteen. Kirjoituksen mielestä ainoat rehelliset argumentointikeinot ko. aloitteen ajajilla olisi viitata raamattuun ja puhua jumalan tahdosta. Olen siitäkin täysin samaa mieltä. (Huomatkaa, että Tiittanen kirjoittaa raamatun ja jumalan isolla alkukirjaimella. Minä en.).

Keskittyessään puolustuskyvyttömään ja äänivallattomaan lapseen ko. kansalaisaloite ja kampanja hämärryttävät todelliset motiivinsa. Kampanja tekee sen tietoisesti. Raamatulla ja sillä perustellulla vihalla kun ei enää pitkälle pötkitä.

"Aidolla" asialla...

Tasa-arvoista avioliittolakia vastutaville markkinoille on ilmestynyt uusi yrittäjä. Koska en halua antaa tämänlaatuiselle schaiballe enempää huomiota edes tällä foorumilla, jätän yhdistyksen nimen tarkentamatta, mutta nostettakoon esiin se epätoivo, minkä voimin nämä yhteenliittymät operoivat.

Verkkosivustollaan on tilaa hankkeen kannattajille valokuvineen kaikkineen. Kasvonsa paljastaneita kannattajia on kokonaista kolmetoista kappaletta. Mukana monta tuttua kasvoa. The usual suspects.

Yhdistys hamuaa hankkeensa kannattajiksi myös yrityksiä ja yhteisöjä, joilla on mahdollisuus hankkia näkyvyyttä sivustolla logonsa kera. Logonne tässä -kutsun vieressä komeilee kolmen yrityksen/konseptin logot ja nimet: Designmodo, ThemeForest ja Creative Market.

Selvitettyäni yritysten taustoja lähestyin heitä seuraavalla viestillä:

To my great surprise I happened to spot the logo of your esteemed company in a rather peculiar context. Enclosed, please find a screenshot on a website xxxxxxxxxxxxxx.fi, which is a portal of a newly registered association here in Finland. The major aim of this association is to oppose equal marriage legislation, which has been the hot topic in politics in Finland for some time now. However, great steps have been made, including the Parliamentary decision to pass a law favoring universal equality in Finland also when concerning the matrimonial matters.

I was wondering if the association has confirmed the use of your logo on their website in a place that gives a clear impression of your company supporting their political endeavors. The wording in Finnish next your logo "Logonne tässä" means "Your Logo Here", i.e. the possibility for company sponsors to gain some visibility and show their support to this association's clearly homophobic activities. I strongly doubt the existence of such companies here in Finland - as you can see, none in addition to your logos there.

This is just to let you know, and in case you decide to take action please do so by contacting the chairman of the association Mr. Xxxxx Xxxxxxxx, the gentleman pictured on the enclosed screenshot. His email is: xxxx.xxxxxxxxxx@gmail.com. Also, I would be more than happy to answer any of your questions concerning this matter.

Sincerely Yours, Sami

Nuo verkkosivupalveluitaan tarjoavat yritykset on tuotu esiin tavalla, joka antaa vahvan vaikutelman siitä, että ovat tukemassa yhdistyksen tavoitteita. Sen selvittämiseksi olen siis lähettänyt viestiä eteenpäin. Mikäli yritykset sanoutuvat irti toiminnasta, tulee yhdistyksen tavoitteiden lisäksi myös heidän toimintatavoistaan erityisen vastenmielisiä.

Toisaalta, jos joutuu valehtelemaan itselleen ja ympäristölleen 24/7, niin eihän tuolalinen enää juurikaan vaakakupissa paina.

Uskonnonvapaus — ja vastuu

Tämän päivän lehden edessä en voinut taas muuta kuin ihmetellä tätä maailman menoa. Jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu Juhani Starczewski (sukunimi on "niin puolalainen kuin vain voi olla", sanoi Kochanie) käytti mitä ilmeisimmin uskonnon- ja sananvapauttaan antaessaan ymmärtää, että eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman puolison kuolemaan johtaneella sairastumisella ja Heinäluoman myönteisellä kannanotolla homojen ihmisoikeuksien puolesta olisi jumalallinen yhteys, ts. Heinäluoman vaimon sairastuminen saatoi hänen mukaansa johtua "Jumalan vihasta", koska "Herra ei jätä rankaisematta, eikä salli itseään pilkata".

Nyt ryhdyttyäni kirjoittamaan tätä blogausta, ilmestyi uutisvirtaan tieto, että Starczewski olisi erotettu kristillisdemokraateista. Joku sentään jossain heräsi. Vilpittömät terveiseni siis sinne KD:n Jyväskylän paikallisosastoon. Jyväskylä on kiva kesäkaupunki. Päätöstä kuitenkin perusteltiin seuraavasti:

Starczewski on julkisella esiintymisellään toiminut valtuutetulle täysin sopimattomalla tavalla erityisesti kirjoittelullaan eduskunnan puhemies Eero Heinäluomaan liittyen. Starczewski on toiminut puolueen eettisten sääntöjen vastaisesti, epäasiallisesti ja loukkaavasti muita henkilöitä kohtaan sekä vahingoittanut vakavasti kristillisdemorkaattien yleistä arvostusta. 

Kiinnittäisin siis erityishuomiota tuohon viimeiseen kohtaan. Äänestäjän pelko on herran alku myös KD:n maailmassa. Puoluesihteeri, homomyönteisissä piireissä surulla ajateltu Kontio... anteeksi Asmo Maanselkä kertoi myös, että Starczewskin kanssa toki keskusteltiin ennen erottamispäätöstä, mutta turhaan: yhteisymmärrystä ei löytynyt. Tässä mentiin yli äyräiden, sanoi Maanselkä. Politikoinnin lisäksi, perusteluiden "eettiset säännöt", "epäasiallisuus" ja "loukkaavuus" onnistuvat muuten vain lähinnä huvittamaan, onhan nuo sanat lausunut KD:n paikallisosasto. Ilmeisesti keskisuomalaisen paikallisosaston ääni kuuluu vain valikoiden Helsingin Alppilassa sijaitsevaan puoluetoimistoon, vaikka Maanselkä kutsuisikin Starczewskin ulostuloa loukkaaviksi hörhöpuheiksi. 

Sananvapaudesta on puhuttu paljon. Maailman tapahtumat antavat vain lisää kysymyksiä, eivät juuri vastauksia. Sananvapauteen liittyvästä vastuusta taas on puhuttu vielä aivan liian vähän. Sama tilanne on valitettavasti uskontojen kohdalla. Pystymmekö edes kysymään, missä kulkevat uskonnonharjoittamisen rajat? Tai uskonnon kritiikin rajat? Kenellä on oikeus kritisoida uskoa? Kuvaavaa ja pelottavaa oli piispainkokouksen pääsihteerin Jyri Komulaisen näkemys Hesarin kirjoituksessa 8. tammikuuta kuluvaa vuotta j.a.a., jossa lehti oli pyytänyt kommentteja Pariisin terrori-iskuista suomalaisilta luterilaisten, muslimien, juutalaisten ja ortodoksien edustajilta. Komulainen sanoi seuraavasti:

Kun puhutaan uskonnon pilkkaamisesta tai kritikoimisesta satiirin tai vastaavin keinoin, näkisin niin, että omaa traditiota voi kritikoida. Mutta ulkopuolelta toisen tradition pilkkaamisessa on eettinen dilemma. Jos haluaa kritikoida, on parempi kritikoida omaansa.

Komulainen heittelee sanoja pilkata ja kritikoida ympäriinsä aivan kuin niillä ei olisi eroa. Mutta siihen puuttumatta tämän enempää, en voinut kuin ihmetellä piispainkokouksen pääsihteerin linjausta siitä, että  on parempi kritikoida omaansa. Eli minä en voisi sanotaanko nyt vaikka buddhalaisena kritikoida kristillistä uskoa Suomessa tai kirkkoon kuulumattomana kirkon toimintaa? Lupaan olla tekemättä niin heti, kun tässä maassa yksikään kristityksi itseään tituleeraava yksilö tai yhteisö ei millään tavalla puutu minun elämääni. Haaste on heitetty, olkaa hyvät.

Uskonnonvapauteen liittyvästä vastuusta ei keskustella mielestäni juuri ollenkaan, ainakaan mitä kotoperäisiin uskonnonharjoittajiin ja aivan erityisesti mitä kotoperäisten uskonnonharjoittajien harjoittamaan politiikkaan tulee. Milloin siellä mennään yli äyräiden?

Minusta äyräät ovat olleet pelottavan matalalla juuri kristillisdemokraattien kohtalla. Puolue, jonka arvomaailma perustuu yhden uskonnon — tarkemmin sanottuna sen yhden lahkon — arvoihin:

Kristillisdemokraatteina haluamme rakentaa yhteiskuntaa kristillisiin arvoihin perustuvana demokratiana. 

Virginian osavaltio on harkitsemassa lakia, joka sallisi lääkäreiden, opettajien ja yritysten kieltää palvelunsa hlb-kansalaisilta (homot, lesbot ja biseksuaalit) uskonnollisen tai moraalisen vakaumuksen varjolla. Käytännössä laki antaisi mahdollisuuden opettajalle kieltäytyä opettamasta homo-oppilasta, lääkärille olla ottamasta lesboa potilastaakseen ja elokuvateattereita, ravintoloita ja kuntosaleja hlb-kansalaisia asiakkaikseen.

Jos tämä kuulostaa uskomattomalta, on asiaa turha vähätellä "jenkkien kotkotuksena". KD näyttää tietä samanlaiselle ajattelulle ja toiminnalle ihan koto-Suomessakin:

KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänen haluaa Suomeen lainsäädännön, joka takaisi terveydenhuollon henkilöstölle oikeuden kieltäytyä vakaumuksen (l. uskonnon, suom.huom.) perusteella suorittamasta abortteja. 

Ajatus on mitä kummallisin — ja mielestäni vaarallinen. Suomen laki säätelee niin aborttia kuin terveydenhuollon henkilöstöä ja sen toimintaa. Mielestäni Räsänen yrittää ujuttaa lainsäädäntöön Troijan hevosen, jonka avulla voitaisiin antaa oikeus kieltäytyä tekemästä muitakin töitä sekä samalla kätevästi harjoittaa raakaa ja ihmisarvon kieltävää syrjintää — tuon loukkaamattoman uskon perusteella tietenkin. 

Usko on valinta. Sen lisäksi uskon sisällön voi jokainen määritellä itse. Siitä ei ole demokratian perustaksi.