Puolitoistakertaisella nopeudella?

Olen löytänyt Ylioppilaslehden näköislehdet. Vanhojakin vuosikertoja lueskellessa kuluu tovi jos toinen. Ne ovat usein melkoisia aikamatkoja menneisyyteen ja ajatteluun vuonna sirppi ja vasara. Ajattelu ei vanhene koskaan; sen tulokset kyllä. Varhaisin näköislehti näyttäisi olevan 18/2008, joten kovin kauas kerrostumiin ei tarvitse vaivautua/kaivautua.

Innolla odotan päästä lukemaan joskus tulevaisuudessa kuluvan vuoden vuosikertaa 2022. 

Ylioppilaslehden numero 2/2022 tarjoilee lukijoilleen SUURMENESTYKSEKSI NOUSSEEN KIRJASYKSYN JATKO-OSAN eli "Kliseitä kevään tarpeisiin". Alaotsikot kertovat paljon: Nämä "herättävät keskustelua", Näistä "voimaannutaan", Nämä "toimivat äänikirjana" jne. "Ironiset" lainausmerkit Ylioppilaslehden. 

Mukana on myös todellisia väliotsikkoherkkuja, mutta lukekaa toki artikkeli itse. Ei maksumuuria. 

Osa itse "arvioista" osuu, osa upottaa kunnolla, osa taas jää joidenkin kevään tekeleiden lailla "horinan" tasolle. Yhdentekevä kun on yhdentekevää. Mukana kaunokirjallisuuden lisäksi myös tietopuolta.

Edelläkin mainitun alaotsikon Nämä "toimivat äänikirjana" alla lukee jotain käsittämätöntä — ja käsittämättömyydessään kylmäävää.

"Kuuntele puolitoistakertaisella nopeudella myös: "

En halua tässä yhteydessä puuttua äänikirjojen ihmeelliseen maailmaan tämän enempää, haluan vain valaista niitä mielikuvia, joita ko. pieni rivi minussa herätti. Saattaa olla, että samalla avaan vähän muutakin, mutta jääköön lukijan pohdittavaksi mitä.

En edes tiennyt, että tuollainen oli mahdollista: kuunnella puolitoistakertaisella nopeudella. 

Näen itseni ravintolassa. Löysin sen vahingossa eräänä iltana, kun vieraani — suomalainen toimittaja — halusi illan päätteeksi vielä kupposellisen sakea. Kysymyksessä oli todellinen löytö, sillä jopa ravintolan nimessä viitattiin olotilaan "olla piilossa". Saimme eteemme höyryävän kuumat oshibori-pyyhkeet, pienet alkupalat ja meistä huolehtivan mestarin suositukset sakeksi. Päätin tulla uudestaan.

Ravintola oli sopivasti kotimatkalla töistä. Vein sinne toki muitakin, mutta usein vain itseni ja vähitellen nousin asiakaskunnan ranking-listassa melkoisen korkealle. En tiedä, kuinka korkealle, koska niistä asioista ei puhuta.

Ravintolassa oli kolme menyytä: 5 000, 7 000 ja 10 000 jenin menyyt. Niiden sisältö toisti mukailtua kaisekin kaavaa ja oli keittiömestarin päätettävissä. Toiveita sai toki esittää, kuten silloin, kun vieraanani oli kasvissyöjiä Suomesta, mutta muuten kannatti vain alistua ja antautua. Söin silloin siis vielä lihaa, jota oli toki menyyssä vain vähän, mutta kuitenkin. 

Samoilla hoodeilla oli parturi, jonka asiakkaaksi hakeuduin heti Tokioon muutettuani. Ensin tuotiin teetä ja sitten pyydettiin täyttämään kaavake. Yksi kaavakkeen kohdista kysyi: Onko Teillä aikaa? Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että tulisiko asiakas hoitaa mahdollisimman nopeasti vai onko tällä mahdollisuutta jäädä nauttimaan rauhallisesta hetkestä keskellä kiireistä arkea. Rastitin: Kyllä. En koskaan katunut ko. rastia, päinvastoin.

Luottoparturini sai kutsun myös läksiäisiini, kun kolme vuotta Tokiota ja noin seitsemän-kahdeksankymmentä parturointisessiota oli tullut täyteen. Oli se sen arvoistakin. Aivan kuin olisi käynyt kylpylässä rentoutumassa.

Nämä muistot siis maailman suurimmasta kaupungista. 

Näin kärjistetysti:

Näen itseni ravintolassa. Tilaan keskihintaisen menyyn, koska olen suomalainen. En tietenkään joudu maksamaan siitä mitään. En vielä, ehkä sitten joskus. Jos jaksan.

En myöskään jaksa odottaa turhia, vaan haluan kaiken nyt ja heti. Pyydän mestaria viestimään keittiöpäällikölle, että jokainen ruokalaji tulisi tarjoilla yht'aikaa. Pyydän myös lusikan, koska puikoilla ahmiminen vie tuhottomasti aikaa. Pyydän myös ketsuppia. 

Kun istahdan parturinpenkkiin, nielaisen aterian viimeiset suupalat ja hoputan parturia. Ehdotan, että tämä leikkaisi kaksilla saksilla eli molemmilla käsillä. Hän tekee työtä käskettyä. 

Kun palaan kotiin, en muista kummastakaan mitään. Mutta tiedän ruokailleeni ja käyneeni parturissa. Päättelen sen ketsupista rinnuksilla ja hiuksista, joista on vaikea sanoa, mitä niille on tehty, mutta voin sentään sanoa käyneeni niin syömässä kuin parturissa.

Huomenna taitaa olla lippispäivä. Onneksi on viikonloppu. Taidan käydä siinä viehättävässä puistokahvilassa, mutta otan oman ketsupin mukaan. Viimeksi se loppui kesken. 

Miksi emme säästäisi lisää aikaa (mihin?) ryhtymällä kuuntelemaan kirjoja sen saatanan satakertaisella nopeudella? Jokaisesta meistä voisi tulla oman elämänsä paavoväyrynen. 

Onko kirjallisuus jakautumassa kahtia? Toista kuunnellaan puolitoistakertaisella nopeudella yhden kerran — ja toista palataan lukemaan uudestaan vielä vuosienkin päästä? Kumpi niistä selviää? Vai tuhoutuvatko molemmat?

"Ensisijaisesti äänikirjaksi kirjoitetussa teoksessa nainen ja mies (äänikirjassa näyttelijät Pihla Viitala ja Samuli Niittymäki) keskustelevat Tärkeistä Asioista. Ajan hengen mukaisesti läpi käydään ainakin lapsuustraumat, monogamia, seksielämä, terapia ja ilmastonmuutos. Äänikirja tuo mieleen Hoks, Poks, Kaverin kanssa, Hupsis, Pupsis -podcastit, joissa kaverukset höpöttelevät viinilasillisen äärellä avoimesti kaikesta maan ja taivaan välillä. Vain vahvimmat kestävät loppuun asti." — Ylioppilaslehti, 2/2022

+++

Ai niin, kyseistä tokiolaisravintolaa ei enää ole. Mutta onneksi tuolta on nousemassa ravintoloiden uusi, innokas ja — ah, niin kirkasotsainen! — sukupolvi. He sekoittavat kaiken tehosekoittimissaan. Tehokasta sekoitusta. Tavara on samaa. Vain mössön värin voi valita. Vaikka asun mukaan. Kuppi, kansi, pilli ja imu päälle. Katso vaikka suoratoistopalvelua samalla. 

8—2

"Joku kokouksessa hoksasi laskea sukupuolijakauman, kun saimme ehdokaslistan valmiiksi . 8—2. Ei kai sillä enää ole väliä, miten päin."

Näin Antti Majander Helsingin Sanomien 18.10.2020 päivätyssä kirjoituksessaan 

Esikoisteoskilpailun kärkijoukolla on tänä vuonna teatteri-, elokuva- tai esiintymistaustaa, mutta ensi kertaa mukaan selvisi myös omakustanne

Olen Majanderin kanssa täysin samoilla linjoilla, mutta kyseinen muotoilu kuulostaa... jonkinasteiselta etukäteispuolustukselta? Vai mistä ihmeestä tässä on kysymys? Ajatteleeko hän todella noin aina ja kaikkialla tässä yhdessä mahdollisessa maailmassa?

Olen siis samaa mieltä: ei pitäisi olla. Mutta kukin voi tykökään päätellä, miten päin se lopulta oli — juttua lukematta.

On käsittääkseni tutkitusti totta, että miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja ja naiset lukevat sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja. Poikkeuksia toki löytyy. Toisaalta on tutkitusti totta, että naiset lukevat, miehet eivät. Poikkeuksia toki löytyy tässäkin. 

Yleisesti ottaen, jos naiset lukevat (ostavat, lainaavat...) sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja, ei tilanne kirjallisuuden kannalta ole ihan huono — kun kerta miehet eivät lue, osta tahi lainaa kirjoja ollenkaan. Tämä siis liittyen vain kyseiseen sitaatin ahtaaseen, binääriseen mies-nainen -kysymykseen, minkä ratkaistuaan valitettavan moni ajattelevakin ihminen lopettaa epätasa-arvoisten ja syrjivien rakenteiden pohtimisen.

Ne miehet, jotka lukevat, ostavat ja lainaavat kaunokirjallisuutta — korostettakoon tässä tuota sanaa kauno —, mutta lukevat vain miesten kirjoittamia kirjoja, jäävät paljosta, niin paljosta paitsi.

Minä en olisi edes kirjailija ilman naisten kirjoittamia kirjoja, vaikka en asiaa ole sen enempää ajatellutkaan — en siis ennen kuin nyt. Laskettakoon se tämänkin jutun ja sitä seuraavan keskustelun ansioksi. Kirjailija on kirjailija, kirjailija on joko hyvä tai huono jalkovälin värkeistä riippumatta. Niin kirjailijan kuin lukijan. No pun intended.

En ehkä olisi enää kirjailija ilman naislukijoita. Se vielä todettakoon, mutta kuten sanottua, kuinka moni meistä tämän vaikean ammatin harjoittajista olisi — ilman lukijoita siis?

Vai onko todellakin niin, että valkoisen cis-heteromiehen liikkumavara jopa nyky-suomalaisessa yhteiskunnassa on niin rajattu ja päätetty (kuka rajaa ja päättää?), ettei valkoinen cis-heteromies voi lukea — jos ylipäätään lukee — muita kuin valkoisten cis-heteromiesten kirjoittamia kirjoja?

Pitäisikö toxic masculinityn oheen lanseerata käsite fragile masculinity?

Poikkeuksia jälleen on, sen tiedämme varmasti kaikki.

w Polsce

Puolassa on ollut helle koko sen ajan, kun olemme olleet täällä. Kaikki on sekaisin. Sekaisin! Ei tähän aikaan vuodesta voi tällaista olla... Itse olen nauttinut täysin rinnoin paahtavasta auringosta, aaltoilevista maissipelloista, Varsovan väreilevästä ilmasta (lue: smog), hortoilusta shortseissa ja kaikesta siitä, mitä eteläeurooppalainen intiaanikesä (käytetäänkö sitä sanaa enää?) voi tarjota.

Ahhh...

Jos haluat lahjoa papin, niin älä tietenkään tarjoa seteleitä suoraan käteen tai jossain omituisessa kirjekuoressa, vaan asettele ne keskustelun lomassa pöydälle, ja kun lähdön hetki tulee — ja vaikka pappi yrittää kyseenalaistaa rahojen jättämistä "vain jos rouva / herra välttämättä näin toivoo..", niin marssi ulos päättäväisesti ja kohteliaasti hyvästellen ja asia on jo hoidettu.

Kauhukokemus oli tietenkin Energylandia, joka on rakennettu mitä ilmeisimmin EU:n rahoituksella keskelle peltoa ei missään. Pelkkä sisäänpääsymaksu maksaa yli 100 kultaista per pierogeja mussuttava suu (noin 25 euroa, mutta vastaa ostovoimaltaan Puolassa juuri tuota hunttia eli noin kahden henkilön kohtuullista illallista juomineen kaikkineen), joten "lapset" eli Kochanie ja siskonsa sisään ja me eli Kochanien äiti ja allekirjoittanut jonnekin lähistölle — ei missään. Löysimme läkähdyttävän kävelyn jälkeen jonkinlaisen karczman ja söimme lounaan normaalien lounasjuomien kera. Kun Kochanien äiti kävi puuteroimassa pienen nenänsä, katselin ulos helteisenä väreilevään iltapäivään ovesta, joka oli tietenkin pihalle auki. Hiekkainen piha, säiliöauto, jonka kyljessä luki Milenium... ja ruskea kana. Sitten niitä oli enemmän, ainakin valkoinen ja lähes musta. Ehkä ravintola tarjoilee erityisen herkullisia munakkaita. Tilasimme kalaa, ainoaa ruokalajia, jossa ei ollut minkäänlaista raatoa — paitsi sitä kuollutta kalaa tietenkin.

No, Kochaniella ja siskollaan oli asiat vielä huonommin: yli kolme tuntia huvipuistossa ja vain neljä käytyä laitetta. Puolassa on paljon ihmisiä ja paljon jonoja.

Eksyimme matkalla jotenkin. Päivittämätön TomTom tai jotain. Menomatka oli kaksi ja puoli tuntia, mutta paluumatka paljon sitä enemmän. Tulimme tai halusimme tulla takaisin eri reittiä. Jossain vaiheessa iltapäivän kuumuudessa keskellä maissipeltojen ylväyttä ajoimme ohi kyltin, joka toivotti meidän tervetulleiksi Oświęcimiin (saks. Auschwitz). Sen jälkeen oli edellistä paljon suurempi mainos: KFC 7 KM Drive Thru. Po angielsku, oczywiście. Juutuimme kaupungissa pyhäpäivän kunniaksi liikenneruuhkaan.

Ai niin, kun saavuimme Kochanien kanssa Kielceen junalla Varsovasta jo lauantaina, oli meitä asematunnelissa vastassa parikymmentä mellakkapoliisia pikkumustissaan, kasvot peitettynä ja kaikkea. Kaupungissa oli potkupallo-ottelu. Onko mitään sen tärkeämpää?

Kochanien syntymäkaupunki Kielce tunnetaan myös II maailmansodan jälkeisistä pogromeistaan. 

Varsovassa ehdimme kuitenkin esimerkiksi tehdä katumusharjoituksia, joka minun kohdallani tarkoitti istumista laser-klinikan odotushuoneessa (tuttu paikka), jossa lueskelin puolankielistä Newsweekiä. Lehdessä oli kaksi mielenkiintoista artikkelia:

Näin Kaczyński kasvattaa lapsemme ja Kuka on oikea puolalainen?

Artikkeleistä ensimmäinen käsitteli sitä, kuinka valtapuolue PiS (Prawo i Sprawiedliwość eli Laki ja oikeudenmukaisuus eli paikalliset Persunpaskat, pardon my French) on uusimassa koulujen opetusohjelmaa suuntaan, joka varmistaa tulevat äänestäjäsukupolven äänestämään... Kuka tietää tai arvaa? Anyone? Anyone? Aivan oikein: PiS-puoluetta! Nerokasta varmistaa valta myös tulevaisuudessa silloin, kun valtaa vielä on! Tinde, ottaisit oppia uskonveljistäsi, sillä eihän tuollainen nössöily ole mistään kotoisin. Päbä voisi liittyä joukkoon. Ohjeeksi riittää tämä: aina kun tunnette tarvetta vihata, tehkää se avoimesti, tehokkaasti ja rehellisesti. Unohtakaa siis savuverhoharhanne ja näyttäkää todelliset värinne. Vain niin varmistatte puolueen tulevaisuuden: vähemmistöjen kustannuksella. 

Toinen artikkeli käsitteli, ei enää vihapuhetta vaan suoraa vihaa. Vähemmistöjä (juutalaiset, joita ei Puolassa enää ole, muslimit, joita Puolassa ei vielä ole ja homot, joita on aina ollut) vihataan viikko viikolta enemmän — ihan konkreettisessa käytännössä siis. Opin artikkelista uuden sanan przemoc l. väkivalta. Oppitunnit siis jatkuisivat, jos vain jaksaisin välittää kridejen (lue: krimppis, lue: KD) ja persunpaskojen (lue: PERSU) suosiosta tämän enempää.

Ai niin, joku professori hakattiin Varsovan metrossa, koska oli puhunut puhelimessa saksalaisen kollegan kanssa saksaa. 

Aamen niin katolisittain kuin viidesläisittäin sanoisin.

Uutisten pääaihe on oli insidentti paikallisessa eduskunnassa (Sejm) kesken televisiohaastattelun. Kaikki olisi ilmeisesti mennyt hyvin, mutta kun eräs PiS-läinen (paikallinen paskapersu) halusi väkivalloin (mitäpä muutakaan) estää paikalle tullutta miestä esittämästä kysymystään suorassa lähetyksessä haastatellulle, niin tämä mieshän heitti pissiläisen lattiaan judoväännöllä.

Muistakaa, judossa käytetään vastustajan voimaa tätä itseään vastaan. Tätä emme saisi unohtaa.

Toinen uutinen, joka jäi järkyttävällä tavalla mieleen, oli seitsenkuukautinen vauva, joka oli kuollut nälkään kotonaan. Poliisi löysi pienen ruumiin pidätettyään vauvan isän. Äitikin oli kuvioissa mukana, mutta ei siis hänkään ruokkimassa lasta. Mutta voin vain kiittää jumalaa siitä, että nälkään kuolleella vauvalla oli ollut seitsemän ainoan elinkuukautensa aikana sekä isä että äiti.

Puola on intensiivinen maa, hyvässä ja pahassa. On tila, joka on täytettävä vähintään puheella, on voima, joka on otettava haltuun, mutta missä on ymmärrys kaiken sen dynamiikan hallitsemiseen?

Bóg zapłać. Kyllä jumala sitten maksaa sinullekin kiitokseksi teoistasi.

Tarkalleen sen mukaan, minkä ansaitset, voisin lisätä, jos vain tuohon harhaan uskoisin.

P.S. Milloin kirjaamme kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on kieltää uskonnollisten perusteluiden käyttö eduskuntatyöskentelyssä? Anyone? Anyone?

When Doves Cry

Kuolemauutisia tulee tuutista, sanoi Kochanie. Ne henkilöt, joilla ainakin osaan elämäämme on ollut jonkinlainen vaikutus alkavat totisesti olla niitä, jotka jo poistuvat näyttämöltä. Anita Ekberg, Kenji Ekuan, Omar Sharif, Setsuko Hara, Laila Pullinen, Erkki Karjalainen, Umberto Eco, Harper Lee, Zaha Hadid, Imre Kertész, David Bowie ja vastikään Prince. 

Tokio syksyllä 1984. Elokuvateattereissa pyöri Footloose. Kymmenen vuotta Footloosen jälkeen tokiolaiset olivat sitä mieltä, että näytin aivan Bruce Willisiltä. Pakeneva hiusraja, nääs. Tuolloin (1984-85) olin vielä puhtoinen ja hiuksinen Kevin Bacon... Se taisi olla joku juttu: jokainen länkkäri näytti joltain amerikkalaiselta kuuluisuudelta. Siihen en ole enää viime vuosina törmännyt. Ehkä siihenkin on syynsä. Minä muutun. Tokio ei. Mahdottomuus. 

Klubeilla soi mm. Dear or Alive, Tears for Fears, Depeche Mode, Bronski Beat (Smalltown Boy), Duran Duran, Cyndi Lauper (Time after Time, ah...), Bruce Springsteen (Born in the USA, yes!), Queen, The Pointer Sisters (Jump!), Frankie Goes to Hollywood, Thompson Twins, Wham, Van Halen, Culture Club, Sade (Smooth Operator), Nena (99 tietenkin, mitä muuta?), Tina Turner, Don Henley (Boys of Summer!), Michael Jackson (Thriller) ja Prince (When Doves Cry)...

Japanissa ikäraja oli ja on 20 vuotta, kun puhutaan täysi-ikäisyydestä eli clubbailusta ja alkoholista. Kuuntelimme toki Dingoa (kiitos isäni, joka lähetti kasetin yli mantereitten ja merien, R.I.P.) matkalla klubeille Rikan tai Chiekon tai Yumin pikkuruisessa toyotassa. Suomi mainuttu siis.

Joku G.I Joe kysyi eräällä klubilla, missä esiinnyin. Niinkuin vakituisesti. Sanoin, etten esiinny, pidän vain hauskaa. Tanssimme silloin Princen tahtiin. Niitä tuli kunnon kimara.

Seuraavana viikonloppuna rokattiin sitten jenkkien tukikohdassa. Olisiko ollut Yokota tai Yokosuka, sivussa kuitenkin kaikesta oikeasta elämästä. Jossain vaiheessa joku halusi nähdä 外国人登録証明書-dokumentin. Se on ulkomaalaisten todistus siitä, että olivat rekisteröityneet Japanissa. Sellainen oli pakko olla ja pakko esittää sitä vaativalle viranomaiselle. Sitä varten piti antaa sormenjäljet. Minut heitettiin lentotukikohdasta ulos alaikäisenä.  

Olin seitsemäntoista.  

Sure, What's Love Got to Do with It.

Mutta kyyhkyillä ei ollut mitään syytä itkeä. 

NÖTKÖTTIÄ

Tiina Raevaara kysyy Hesarin palstallaan Nähdäänkö jo piankin Rainbow-ja Pirkka-kirjoja? Kysymys on turha, sillä Raevaaran visio tulevaisuudesta on jo totta. 

Samaan syssyyn luin jatkokirjaiilija David Lagercrantzin huolista Stig Larssonin luoman Millennium-sarjan parissa. Viides on tekeillä. Valmista tavaraa on jo 200 sivua. Se on määrä kääntää 56 kielelle. Sitaatti Lagercrantzilta projektistaan Millennium-sarjan parista:

Voi sanoa, että voin todella kehnosti. Olin melko traumatisoitunut, enkä ehtinyt tutkiskella oloani.

Vain todellinen kirjailija voi sanoa noin.

Kirjailija Lagercrantzista en tiedä mitään. En tietäisi sitäkään ilman Millennium-hulabaloota, joka jatkuu Larssonin itsensä jo kuoltua. Mutta en voi kuin ihailla Lagercrantzia markkinoijana, sillä kaveri ymppää samaan lyhyeen Hesarin artikkeliin (josta toimittajan nimi ei käy julki, käännös?) niin Zlatanin kuin kirjansa Alan Turinginista. Surukseni täytyy myöntää, ettei minun pitäisi tietää Zlatanistakaan mitään, sillä en seuraa potkupalloa. Toisaalta syy, miksi tiedän tuosta potkupalloilijasta, Larssonista ja Lagercrantzista jotain, enkä olisi tiennyt Turingista mitään ilman… on täysin muut mediat kuin kirjallisuus − tai potkupallo.

Tähän on tultu. Se että palkittu kirjailijakaan ei myy on vain osa totuutta. Kirjailija jonka naamataulu ei ole teeveestä tuttu solahtaa samaan tuntemattomien suuruuksien joukkoon kuin palkitut, pois lukien tietenkin F-palkinnolla siunatut.

Kenet täällä pitää tappaa saadakseen kirjoilleen huomiota?

Kochanie saa kuulla näistä turhautumistani harva se päivä. Kochanie vastasi vastikään, että minun pitäisi nauttia siitä, että voin istuskella kahviloissa kirjoittamassa tai käydä uimassa silloin, kun hallilla ei ole muita (Eilen minulla oli Kalevassa yksi 25 metrin allas kokonaan käytössäni! No, tämä on tietenkin Tampere, eikä Tokio tai Varsova.). Kochanie on oikeassa. Tämän ammatin harjoittaminen on parhaimmillaan nautinnollista, myös kahviloiden ja uima-altaiden ulkopuolella.

Apurahojakin on tullut kiitettävästi ja ne ovat kovasti kelvanneet, mutta entä jos kirjailija haluaa aidosti elättää itsensä ja osin perheensä kirjojensa myynnillä? Onko se niin vaikea yhtälö? Tai tabu julki lausuttavaksi? Apurahoihin suhtaudun kuitenkin apu-rahoina eli tukena ennen toivottavasti vielä joskus toteutuvaa tilaa, jossa suurin tulonlähteeni on kirjojen myynnistä saadut tulot. Palkkaa apurahat eivät ole. Eihän niistä makseta edes veroja.

Raevaara saa Sebastian Sikiöltä (kommentaattori sivun alalaidassa) oivan ohjeen:

Miksi et kirjoittaisi popularistisesta aiheesta kun ne kerta myyvät, vaikka eivät ole yhtä hyviä. Vedos tai kaksi eivät ole ohikiitävästä elämästä pois, ja kun kerta tietää menestyksen ainekset, niin miksipä ei rustaisi 'välityötä'.

Ehkä tietämättään Sikiö iskee kommentillaan asian ytimeen ilmaisullaan ohikiitävä elämä. Ohikiitävässä elämässä on tietenkin aivan tavallista, että kirjoja kirjoitetaan yksi per vuosi, kaksi parhaissa. Entä jos kirjailija kirjoittaa kirjojaan keskimäärin viisi vuotta? Se on tällä hetkellä 10 prosenttia tästä ohikiitävästä elämästäni, joka oli vaihtua seuraavaan jo parikin kertaa, kiitos sukurasittuneen sydämeni. Enkä edes someta, pois lukien tämä blogi, jonka kirjoittaminen taitaa täyttää ainakin osan somen tunnusmerkistöstä. Vai?

Niinpä. Millenniumin neljättä eli Lagercrantzin kirjoittamaa Se mikä ei tapa -osaa myytiin vain vaatimattomat 3 500 000 sidottua kappaletta. Se on kolme ja puoli miljoonaa. Tämä tähän mennessä. Saiko Lagercrantz kustakin kirjasta sen keskimääräisen kolme euroa (30 kruunua), mitä rivikirjailija voi itselleen laskeskella? Lagercrantz taitaa kuitenkin elättää itsensä jatkokirjailijana. Unohtakoon Turingit ja muut venkoilut.

Kuka olikaan se esikoiskirjailija, jonka kirja otettiin jonkin kirjallisuuspalkinnon lyhyelle listalle ennen ilmestymistään? Vai olenko nähnyt unta? Tai sitten luin sen MV-lehdestä. Sama asia. Käänteinen märkä uni… Kuiva uni?

En lue MV-lehteä.

Sian- ja naudanlihasäilyke on yleensä syömäkelpoista neljä vuotta valmistuspäivän jälkeen.

Wikipedia on puhunut. Ehkä nötkötistä ei olekaan kirjallisuuden kuvaksi.

En syö lihaa. 

Nussittuna nukkuisit sikeästi

Pidän avioliittoa miehen ja naisen välisenä instituutiona. Rekisteröity parisuhde sopii nimikeeksi samaa sukupuolta olevien liitoille. Asia on uuden eduskunnan vapaassa harkinnassa kuten kaikki muutkin hyväksytyt tai voimassa olevan lait. Olen valmis palaamaan kristilliseen avioliittomalliin ja käsitykseen.

Huomatkaa siis, että ko. kommentin vaalikoneessa antanut mieshenkilö ilmoittaa vain olevansa valmis palaamaan kristilliseen avioliittomalliin ja käsitykseen. Ovela jäbä. Todellinen poliitikko ei jää sanoistaan kiinni. Olisi kiva tietää, millä sanoilla tämä mieshenkilö vihki vaimonsa pyhään avioliittoon vuonna x. O tempora, o mores... Ties mitä ehtii vielä tapahtua, ennen kuin ko. mieshenkilö viimein palaa kristilliseen avioliittomalliin ja käsitykseen.

Tässä kiteytyy mielestäni suomalaisten kristillispersujen politiikan ydin, joka on ilmaistavissa yhdellä sanalla: totuusrelativismi. 

Osanottoni.

P.S. Kovasti pyytelee anteeksi, mutta onko pyytänyt anteeksi sopimattomien viestiensä kohteilta? Miettikää nyt, entinen - ja siinä vaiheessa ehkä vielä mahdollisesti tulevakin - ministerismies ja ex-puolueensa presidenttiehdokas eli ns. politiikan suurta kaliberia tuollaisten vonkaviestien lähettäjänä. Eikö tässä haise sopimattomuuttakin rankemmin vallan väärinkäyttö?

Uskonnonvapaus — ja vastuu

Tämän päivän lehden edessä en voinut taas muuta kuin ihmetellä tätä maailman menoa. Jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu Juhani Starczewski (sukunimi on "niin puolalainen kuin vain voi olla", sanoi Kochanie) käytti mitä ilmeisimmin uskonnon- ja sananvapauttaan antaessaan ymmärtää, että eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman puolison kuolemaan johtaneella sairastumisella ja Heinäluoman myönteisellä kannanotolla homojen ihmisoikeuksien puolesta olisi jumalallinen yhteys, ts. Heinäluoman vaimon sairastuminen saatoi hänen mukaansa johtua "Jumalan vihasta", koska "Herra ei jätä rankaisematta, eikä salli itseään pilkata".

Nyt ryhdyttyäni kirjoittamaan tätä blogausta, ilmestyi uutisvirtaan tieto, että Starczewski olisi erotettu kristillisdemokraateista. Joku sentään jossain heräsi. Vilpittömät terveiseni siis sinne KD:n Jyväskylän paikallisosastoon. Jyväskylä on kiva kesäkaupunki. Päätöstä kuitenkin perusteltiin seuraavasti:

Starczewski on julkisella esiintymisellään toiminut valtuutetulle täysin sopimattomalla tavalla erityisesti kirjoittelullaan eduskunnan puhemies Eero Heinäluomaan liittyen. Starczewski on toiminut puolueen eettisten sääntöjen vastaisesti, epäasiallisesti ja loukkaavasti muita henkilöitä kohtaan sekä vahingoittanut vakavasti kristillisdemorkaattien yleistä arvostusta. 

Kiinnittäisin siis erityishuomiota tuohon viimeiseen kohtaan. Äänestäjän pelko on herran alku myös KD:n maailmassa. Puoluesihteeri, homomyönteisissä piireissä surulla ajateltu Kontio... anteeksi Asmo Maanselkä kertoi myös, että Starczewskin kanssa toki keskusteltiin ennen erottamispäätöstä, mutta turhaan: yhteisymmärrystä ei löytynyt. Tässä mentiin yli äyräiden, sanoi Maanselkä. Politikoinnin lisäksi, perusteluiden "eettiset säännöt", "epäasiallisuus" ja "loukkaavuus" onnistuvat muuten vain lähinnä huvittamaan, onhan nuo sanat lausunut KD:n paikallisosasto. Ilmeisesti keskisuomalaisen paikallisosaston ääni kuuluu vain valikoiden Helsingin Alppilassa sijaitsevaan puoluetoimistoon, vaikka Maanselkä kutsuisikin Starczewskin ulostuloa loukkaaviksi hörhöpuheiksi. 

Sananvapaudesta on puhuttu paljon. Maailman tapahtumat antavat vain lisää kysymyksiä, eivät juuri vastauksia. Sananvapauteen liittyvästä vastuusta taas on puhuttu vielä aivan liian vähän. Sama tilanne on valitettavasti uskontojen kohdalla. Pystymmekö edes kysymään, missä kulkevat uskonnonharjoittamisen rajat? Tai uskonnon kritiikin rajat? Kenellä on oikeus kritisoida uskoa? Kuvaavaa ja pelottavaa oli piispainkokouksen pääsihteerin Jyri Komulaisen näkemys Hesarin kirjoituksessa 8. tammikuuta kuluvaa vuotta j.a.a., jossa lehti oli pyytänyt kommentteja Pariisin terrori-iskuista suomalaisilta luterilaisten, muslimien, juutalaisten ja ortodoksien edustajilta. Komulainen sanoi seuraavasti:

Kun puhutaan uskonnon pilkkaamisesta tai kritikoimisesta satiirin tai vastaavin keinoin, näkisin niin, että omaa traditiota voi kritikoida. Mutta ulkopuolelta toisen tradition pilkkaamisessa on eettinen dilemma. Jos haluaa kritikoida, on parempi kritikoida omaansa.

Komulainen heittelee sanoja pilkata ja kritikoida ympäriinsä aivan kuin niillä ei olisi eroa. Mutta siihen puuttumatta tämän enempää, en voinut kuin ihmetellä piispainkokouksen pääsihteerin linjausta siitä, että  on parempi kritikoida omaansa. Eli minä en voisi sanotaanko nyt vaikka buddhalaisena kritikoida kristillistä uskoa Suomessa tai kirkkoon kuulumattomana kirkon toimintaa? Lupaan olla tekemättä niin heti, kun tässä maassa yksikään kristityksi itseään tituleeraava yksilö tai yhteisö ei millään tavalla puutu minun elämääni. Haaste on heitetty, olkaa hyvät.

Uskonnonvapauteen liittyvästä vastuusta ei keskustella mielestäni juuri ollenkaan, ainakaan mitä kotoperäisiin uskonnonharjoittajiin ja aivan erityisesti mitä kotoperäisten uskonnonharjoittajien harjoittamaan politiikkaan tulee. Milloin siellä mennään yli äyräiden?

Minusta äyräät ovat olleet pelottavan matalalla juuri kristillisdemokraattien kohtalla. Puolue, jonka arvomaailma perustuu yhden uskonnon — tarkemmin sanottuna sen yhden lahkon — arvoihin:

Kristillisdemokraatteina haluamme rakentaa yhteiskuntaa kristillisiin arvoihin perustuvana demokratiana. 

Virginian osavaltio on harkitsemassa lakia, joka sallisi lääkäreiden, opettajien ja yritysten kieltää palvelunsa hlb-kansalaisilta (homot, lesbot ja biseksuaalit) uskonnollisen tai moraalisen vakaumuksen varjolla. Käytännössä laki antaisi mahdollisuuden opettajalle kieltäytyä opettamasta homo-oppilasta, lääkärille olla ottamasta lesboa potilastaakseen ja elokuvateattereita, ravintoloita ja kuntosaleja hlb-kansalaisia asiakkaikseen.

Jos tämä kuulostaa uskomattomalta, on asiaa turha vähätellä "jenkkien kotkotuksena". KD näyttää tietä samanlaiselle ajattelulle ja toiminnalle ihan koto-Suomessakin:

KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänen haluaa Suomeen lainsäädännön, joka takaisi terveydenhuollon henkilöstölle oikeuden kieltäytyä vakaumuksen (l. uskonnon, suom.huom.) perusteella suorittamasta abortteja. 

Ajatus on mitä kummallisin — ja mielestäni vaarallinen. Suomen laki säätelee niin aborttia kuin terveydenhuollon henkilöstöä ja sen toimintaa. Mielestäni Räsänen yrittää ujuttaa lainsäädäntöön Troijan hevosen, jonka avulla voitaisiin antaa oikeus kieltäytyä tekemästä muitakin töitä sekä samalla kätevästi harjoittaa raakaa ja ihmisarvon kieltävää syrjintää — tuon loukkaamattoman uskon perusteella tietenkin. 

Usko on valinta. Sen lisäksi uskon sisällön voi jokainen määritellä itse. Siitä ei ole demokratian perustaksi.

Siunattu olkoon Tinde!

Hei, mulla olisi katolliselle uskon miehelle tosi asiaa. Vatikaani ihan selkeesti häröilee homojen ja muuten ihmis perus oikeuksien kanssa ja siksi ehdottaisin, Sinulle Tinde: muuta Puolaan! Ainoan Elävän Paavin Valta Kuntaan!

Vatikaani on jo ihan pasee konservatiivi populistien keskuudessa. Ensinnäkin se niin sijaitsee jossakin Roomassa - ja mitä ne pastan purijat voisivat ymmärtää Pohjoisesta Sielusta. Mene omiesi pariin. Löydä henkinen kotisi. Puola! Puola! Puola!

Tässä sinulle muutamia kätsyjä puolan kielisiä ilmai suja:

Nie lękajcie się. = Älkää peljätkö.
Niech będzie pochwalony. = Siunattu olkoon. (Tätä voit käyttää arkipäiväisenä tervehdyksenä)
Eurosodomia. (No, Euroopastahan se kaikki PAHA tulee. Myös Puolaan.)
Zakaz pedałowania! = EI SAA HOMOSTELLA!*
Chłopak i dziewczyna. Normalna rodzina. = Mies ja nainen. Normaali perhe.

Ach, tällä selviät pitkälle ja saat ystäviä ja vaikutusvaltaa.

Hehkustasi häikäistyneenä, vapaan Euroopan pääkaupungista tervehtien,

Sami

*) Jotenkin 'homostelu' on aika kevyt ja söpö sana. "Hei! Homostellaanko?". Tässä esimerkissä puolalaisesta kielenkäytöstä ei kuitenkaan ole mitään söpöä. Tai kevyttä. Tämä on hyvin loukkaava. Juuri sellainen, mitä haluat käyttää. Ole hyvä. Proszę bardzo! Spierdalaj!

Leikitäänkö rosvoa ja poliisia? Vai kansanedustajaa?

Sain huonot uutiset keskelle aamutoimiani Kochanielta, joka oli jo ehtinyt töihin ja tutustumaan päivän uutisantiin: lakivaliokunta oli äänestänyt suuressa viisaudessaan tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Se on fakta. Kuten faktaa on myös se, että eduskunta tulee joka tapauksessa äänestämään laista. Faktaa on myös se, että on vain ajan kysymys, milloin Suomen laki ottaa tärkeän askeleen kohti kaikkien kansalaistensa yhdenvertaisuutta. Tämä on sukupolvikysymys, sen olemme saaneet huomata ko. prosessin aikana. Sitten seurasikin paljon fiktiota:

Esitystä vastaan äänestänyt lakivaliokunnan jäsen Kari Tolvanen (kok) yritti luikerrella tilanteesta vetoamalla esityken huonoon valmisteluun väittäessään, että kansalaisaloite ei täyttänyt laadukkaan lainsäädännön kriteereitä. Minulla on asiasta ja kansalaisaloitteen tarkkaan lukeneena toisenlainen mielikuva. Juuri tähän on Tahdon 2013 -kansalaisaloitteen aktiivit kiinnittäneet aivan erityistä huomiota.

Tolvasen epämääräisesti kaipaamat eli lakialoitteesta Tolvasen mukaan puuttuneet vaikuttavuusarviot mm. talouteen (?) olivat ihan sitä itseään, varsinkin kun Tolvanen lopulta toimittajan asiaa tivatessa myöntää, että ei olisi äänestänyt sittenkään toisin, vaikka lakialoite olisikin ollut paremmin muotoiltu. Mitä ovat ne vaikuttavuusarviot talouteen, joiden perään Tolvanen huutelee? Minkälaisia vaikuttavuuksia tasa-arvoisella avioliittolailla voisi ylipäätään olla talouteen? Ehkäpä vain positiivisia. Niidenkö perään Tolvanen haikaili? Ehkä Tolvasen raukkamaisena keinona oli piiloutua muodikkaan taikasanan talous taakse. Nyt kun on taas tämä lama. Olen aina kunnioittanut Suomen poliisia.

Mika Niikko (persu) taas on suorasanaisempi ilmoittaessaan, että avioliitto pidettäköön kunniassa edelleenkin. Siinä mielessä tämä oli ihan siunaus... Hohhoijaa. Siunausta vaan sinne toisellekin puolelle ymmärrystä. Sitten lisää puppua toimittajan kysyessä, pitääkö Niikko asiaa sukupolvikysymyksenä, koska lakivaliokunnassa vanhemmat henkilöt äänestivät vastaan ja nuoremmat puolesta. Niikon vastaus on kerrassaan huikaiseva, koska se on juuri Niikon vastaus. Translitterointi blogistin:

No, en usko, että sukupolvikysymyskään on, mutta totta kai kokemus iän myötä tuo erilaisia näkökulmia asiaan ja siinä mielessä kyllähän se kokemus näkee näissä asioilla jollakin vähän liberaalisempana ja jollakin ei, että kyllä siinä varmasti myös tämä näkökulma jossain määrin näkyy.

Apua! No, tässä samassa haluaisin muistuttaa Niikon kokemuksista hänen edellisessä elämässään. Järjen käyttö on sallittua sekä ennen että jälkeen jeesuksen. Lähde wikipedia:

Niikolla on vuosilta 1982-1990 neljä rikostuomiota. luvattomasta työkoneella ajelusta, käsilaukkuvarkaudesta, katteettomalla pankkikortilla ostelusta sekä suojatiellä kävelleen naisen päälleajosta varastetulla autolla.

Sitten toinen lainaus. Lähde eduskunnan sivut:

Kansanedustajan tärkeimmät tehtävät ovat lakien säätäminen, talousarvioista päättäminen sekä hallituksen valvonta. 

Onneksi eduskunnassamme on näitä asioita eri näkökulmista katsovia, kokeneita kansanedustajia.

Jäljet johtavat... Vatikaaniin?

Ensimmäisen kerran kuulin sen torstain eduskunnan lähetekeskustelussa. Sivuutin puhujan edellisessä blogauksessani. Puheenvuoron käytti siis Timo Soini. Siinä syy sivuutukseen, mutta tässä sitä nyt sitten ollaan:

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen ihmisoikeus on oikeus elämään. Se on ensimmäinen ihmisoikeus, kun puhutaan ihmisoikeuksista: oikeus elämään.

Olen Tinden kanssa samaa mieltä. Tähän saakka.

Olen arvokonservatiivinen mies, häpeilemättä.

Sekin on tullut selväksi reissun varrella. Ei siis mitään uutta, mutta miksi häpeilemättä?

Tässä tapauksessa se merkitsee sitä, että otan julkisesti kantaa omana itsenäni ja myös siinä toimessa, johonka minut on puolueeni puitteissa valittu.

Tämä selvä. Saisinko pyytää, että edustaja Soini menisi asiaan?

Perussuomalaisten kanta tähän asiaan on selvä: Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä on meillä vahvistettu vaaliohjelmassa, joka on hyväksytty yksimielisesti.

Perussuomalaisten vaaliohjelmassa on paljon muutakin, joka arvelluttaa 82,2 prosenttia suomalaisista. Tällä ei nyt vakuuteta ketään. Ai niin, viesti olikin suunnattu persuille itselleen.

Vihreillä on toinen kanta, mutta joku kanta heillä puolueena on. Hyväksyn sen. Sitten täällä on puolueita, joilla ei ole mitään kantaa.

Kenelle tämä viesti oli suunnattu? Mitä sillä haluttiin sanoa? Vai olisiko kysymys siitä, että persut on ehdollistettu voimaan fyysisesti pahoin aina, kun vihreät mainitaan? Mikä tässä tilanteessa taitavasti käytettynä manipuloi / leimaa tasa-arvoisen avioliittolain (vain) vihreiden proggikseksi ja propagandaksi? Ei taida Tinde ihan turha jätkä ollakaan.

Ja, arvoisa puhemies, minulle avioliitto on myös sakramentti niin kuin 1,2 miljardille ihmiselle maailmassa, ja siitä pidän kiinni.

Tässä Soini viitannee siis katolisiin, joita on ainakin wikipedian mukaan maailmassa juuri tuo 1,2 miljardia. Tämän lukija huomioikoon. Lukija huomioikoon myös sen, että eräs roomalainen piispa on katolisen kirkon ylin hengellinen johtaja ja Vatikaanin päämies. Katolisen kirkon käsityksen mukaan paavi on Kristuksen käskynhaltija maan päällä ja vuonna 1870 vahvistetun dogmin mukaan erehtymätön puhuessaan viran puolesta (ex cathedra) uskon asioista. Lähde wikipedia. Suomessa katolisia on 12 000. Vatikaani on oma valtionsa keskellä Italian pääkaupunkia, Roomaa. Eduskuntatalolta Vatikaanivaltioon on maanteitse noin 2861 kilometriä. Se on pitkä matka, mutta onko se riittävän pitkä?

Joka tapauksessa jäin ihmettelemään Soinin puheenvuoron aloitusta: Ensimmäinen ihmisoikeus on oikeus elämään. Se on ensimmäinen ihmisoikeus, kun puhutaan ihmisoikeuksista: oikeus elämään. Mitä Soini tarkoitti tällä muusta asiayhteydestä irrallisella asialla? Voisiko tästä päätellä, että Soinilla on agendalla jotain muutakin kuin vain syrjivän avioliittolainsäädännön puolustaminen? Puhuiko Soini siis abortista? Perustuuko perussuomalaisten puheenjohtajan ja suomalaisen kansanedustajan Timo Soinin agenda Vatikaanin näkemyksiin oikeasta ja väärästä?

Hys, hys...

Katsomme Kochanien kanssa viikonloppuisin aamiaispöydässä Ylen Areenan tarjoamia ajankohtaisohjelmia. Tänä aamuna katsoimme edellispäivän puoli yhdeksän uutisten sijaan perjantain 21.02.2014 A-Studion, jossa vieraana olivat kansanedustajat Timo Soini (ps) ja Jaana Pelkonen (kok) sekä politiikan tutkija Erkka Railo ja Tahdon2013-kampanjan poliittisen vaikuttamisen koordinaattori Milla Halme.

Ohjelma ei tuo argumentaation tasolla mitään uutta tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien rintamalta. Timo Soinin yritys on toki kova, mutta viesti löysä. Keskusteluun yritetään ujuttaa typerä ja kestämätön semanttinen sanaan tasa-arvo kohdistuva saivarteluyritys, joka kuultiin myös lähetekeskustelussa, esimerkiksi Lea Mäkipään suusta: Avioliitto on siinä mielessä täysin tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, että jokaisella avioliiton edellytykset täyttävällä miehellä ja naisella on oikeus se solmia. Niin, mutta vain jos rakkautesi kohde on eri sukupuolta. Kuinka loukkaava puheenvuoro. Mäkipää onnistui päästämään suustaan myös muuta asiatonta, kuten lausahduksen Arvoisa puhemies! Herra meitäkin armahtakoon! erään puheenvuoronsa lopuksi. Miten kuuluikaan kolmas käsky? Vaadin Mäkipäälle rangaistusta.

Myös tässä keskustelussa yritettiin hämärryttää ja tahrata alkuperäistä keskustelunaihetta siirtämällä keskustelua mm. moniavioisuuteen. Jaana Pelkonen huomauttaakin, että vain perussuomalaiset näkevät tarvetta keskustella moniavioisuudesta. Terve järki, traditio ja piolokia yritettiin myös kaivaa esiin käsikassaraksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta sitten tämän blogikirjoituksen alkuperäiseen dilemmaan.

Ohjelman kohdassa 22:42 Soini sanoo seuraavaa:

Suuri ihmisoikeus on oikeus elämään, ja sitä rikotaan raakasti ja jatkuvasti. Tarkotan sillä sitä, että syntymättömän lapsen ihmisoikeus ei toteudu.

Nyt Soini ei voi viitata mihinkään muuhun kuin aborttiin. En ymmärrä, mitä nämä kaksi virkettä tekevät tässä yhteydessä. Sitä eivät vaikuttaneet ymmärtävän myöskään ohjelman juontajat tai Jaana Pelkonen. Pelkonen oli aivan oikeassa siinä, että keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista, keskusteluun vilahtaa kaikenlaisia kummallisuuksia, jolla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Onko todellakin tässä kysymyksessä nyt se, että pyritään hämärtämään keskustelua, suorastaan häiritsemään sitä, koska tasa-arvoisen avioliittolain vastustajilla ei ole aseenaan muuta kuin kestämättömät hokemat, joita ei edes pyritä perustelemaan ja joihin kohdistuneet kysymykset sivuutetaan röyhkeästi. Tämä ei ollut keskustelu, koska siitä puuttui keskustelukumppani.

Pekka Hämäläisen ohjelmaan twiittaama katsojakysymys kuului:

Jos avioliiton idea on vain lisääntyminen, samalla logiikalla se pitäisi kieltää myös lisääntymiskyvyttömiltä ja -haluttomilta.

Tähän Soini vastasi pyydettäessä seuraavaa:

No, ei tohon voi sanoo mitään järkevää.

Timo Soinin lausahdus ei tule yllätyksenä. Se paljastaa kiistattomalla tavalla sen, mikä on sekä hänen että kaikkien muiden tasa-arvoista avioliittolakia vastustavien suurin ongelma: ei ole mitään järkevää sanottavaa.

+++

Tasa-arvoinen avioliittolaki tarkoittaa homojen ja heteroiden tasavertaisuutta lain edessä. Lain toteutuminen on vain ajan kysymys. Lain toteutuessa sen vaikutukset tulevat varmasti säteilemään myös muualle yhteiskuntaan ja parantamaan homojen asemaa Suomessa. Tämän lain lisäksi myös ilmapiiri on usein syrjivä ja tuomitseva. Homojen hyväksyminen yhteiskuntamme täysivaltaisiksi ja tasavertaisiksi jäseniksi on se perimmäinen uhka, jota nyt osa suomalaisista pyrkii torjumaan milloin biologialla, milloin teologialla, milloin traditiolla, milloin milläkin. Myös rotusortoa ja naisten alisteista asemaa  on perusteltu samoilla tavoilla ja turvaudutta milloin biologiaan, teologiaan ja traditioon. Tätä vuoden 2014 Suomessa käytävään keskustelua tullaan ihmettelemään tulevaisuudessa aivan samalla tavalla kuin me ihmettelemme nyt, miten joskus oli mahdollista, että naiset eivät saaneet äänestää tai ihmisillä oli eri oikeudet heidän ihonväristään riippuen.

Tiedolla on tehokas vaikutus ennakkoluuloihin ja pelkoihin. Kansanedustajatkin ovat vain ihmisiä. Se tietomäärä, mikä heidän oletetaan hallitsevan ja sisäistävän on käsittämätön. Kunnioitan suuresti heidän työtään.

Kun eduskunnassa kerättiin nimiä kansanedustajien omaan lakialoitteeseen, nimiä listassa oli lopulta vain 76 kappaletta. Se ei riittänyt. Siitä on vuosi. Tahdon2013-kampanja alkoi pian sen jälkeen. Nyt Tahdon2013-kampanjan keräämien tietojen mukaan tasa-arvoista lakialoitetta kannattaa 108 kansanedustajaa, mikä riittäisi lain läpimenoon. Kuulostaa jo lupaavalta.

Oletan, että on tapahtunut seuraavaa:

Keväällä 2013 kansanedustajat olivat vielä varovaisia, myös tietämättömyydellä lakialoitteen sisällöstä oli oma roolinsa. Oletan, että sen jälkeen jokaiselle kansanedustajalle on tullut selväksi, että lakialoite ei vaadi minkäänlaista muutosta kirkon rooliin. Kirkko saa jatkaa omalla linjallaan. Kysymys on vain muutoksista avioliittolakiin niin, että avioliiton voisi solmia yhden miehen ja yhden naisen lisäksi myös kaksi miestä tai kaksi naista. Sen lisäksi mielipidetutkimukset ovat osoittaneet myös yleisen ilmapiirin kehittyneen suotuisammaksi ja Suomi on valmis ottamaan askeleen eteenpäin kohti kaikille parempaa Suomea. Taloustutkimuksen mielipidemittauksen mukaan 58 prosenttia suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Tälläkin on varmasti vaikutuksensa muuttuvassa tilanteessa.

Luulen, että kannastaan epävarmojen tai varovaisten ryhmä oli vielä vuosi sitten melkoisen suuri. Kiitos tiedon ja kampanjoinnin sekä yleisen keskustelun, josta voidaan päätellä, että suomalaiset kokevat asian hyvin tärkeäksi, on epävarmojen ryhmä pienentynyt ja liikettä tapahtunut varmasi lähes ainoastaan lakia kannattavien joukkoon.

Ennustan vielä hieman sitä, mitä saattaa tapahtua, kun laista eduskunnassa vihdoin äänestetään. Paikalla ovat varmasti se, jotka pitävät asiaa tärkeänä ja tietävät jo olevansa voittajien puolella äänestäessään lakimuutoksen puolesta. Selvää yleisökatoa voisin nähdä niiden parissa, jotka eivät äänestäjien tai puolueensa kannan yms. takia voi äänestää lakimuutoksen puolesta, mutta eivät halua jäädä historian kirjoihin kaikkien suomalaisten tasavertaisuuden vastustajina. He jättäytyvät todennäköisesti äänestyksestä pois. Emme tule syyttämään heitä pelkuruudesta, vaan ymmärtämään niitä realiteetteja, jotka heidän tilanteessaan vallitsevat.

P.S. Kochanie taitaa virallisesti olla vielä katolinen - koska Puolassa kirkosta eroaminen on tehty erittäin vaikeaksi - mutta haluaa naimisiin minun, toisen miehen kanssa (JIPPII!). Eli Soinin kanssa saman avioliiton sakramentin jakaa 1 199 999 999 muuta katolilaista. Tiedoksenne.

Todellisuuspakolaiset

Seurasimme Kochanien kanssa eduskunnan eilisen lähetekeskustelun, joka liittyi kansalaisaloitteeseen tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi. Puolalaiseen poliittiseen keskusteluun verrattuna salin puheenvuorot olivat pääsääntöisesti sivistyneitä, emmekä voineet kuin ihastella Oras Tynkkysen viileän älyllistä, rauhallisen selkää ja perusteltua argumentointia. Kerrassaan loistavaa! Onneksi Tynkkynen kannattaa ko. kansalaisaloitetta, sillä jos hän vastustaisi sitä... Noh, noh: on helppo olla viileän älyllinen, rauhallisen selkeä ja perusteltu argumentoinnissaan, jos työkalupakissa on ylipäätään tarjolla todellisia argumentteja hämärien mutujen, raamattujen, perinteiden, 'biolokian' ja historian sijaan.

Yleisin kansalaisaloitetta vastustava argumentti tuntui kuuluvan näin: avioliitto on säilytettävä miehen ja naisen välisenä instituutiona, koska avioliitto on vain miehen ja naisen välinen instituutio. Pettämätöntä argumentointia siis. Moni edustaja korosti vielä yhden miehen ja yhden naisen välistä liittoa, koska yhtälailla monen edustajan puheissa vilahtelivat sellaiset uhkakuvat kuin moniavioisuus, avioliitto sisarusten välillä ja jopa avioliitto alaikäisten välillä tahi kanssa. Ko. kansalaisaloitteessa ei ole sanaakaan näistä, kuten Oras Tynkkynen jaksoi väsymättä muistuttaa. Jos asian esiin nostaneet kansanedustajan haluavat ajaa esimerkiksi moniavioisuutta, niin vapaa demokratia sallii toki senkin. En vain odottaisi sille kovin suurta kannatusta muiden edustajien - tai sen myyttisen kanssan parissa.

Tietämättömyys - pelko - viha - väkivalta. Tämä  pyöri mielessäni koko eilisen illan. Tietämättömyyttä ja suoranaista laiskuutta oli vallalla kovin paljon. Kansanedustajan soisi hallitsevat asiaan liittyvät faktat, eikä viitata ja mumista jotain epämääräistä joskus jossain. Vähimmäisvaatimus olisi tietenkin ko. kansalaisaloitteen tarkka luku, mutta keskustelu velloi usein sen verran omituisissa sfääreissä, että sain epäillä joidenkin edustajien sisälukutaitoa.

Pelon ja vihan nimittäminen arvoiksi oli vähintäänkin mielenkiintoinen strategia keskustelussa. Näiden 'arvojen' aiheuttaman väkivallan konkretiaa ei tarvinnut kauan odotella. Keskustelun aikana tuotiin esiin myös se, että homonuoren itsemurhariski on 3-4 kertaa suurempi kuin heteronuoren. Edustaja Eila Tiaisella (vas) oli asiaan liittyviä surullisia, omakohtaisia kokemuksia. Eräitä puheenvuoroja uudelleen luettuani oli vaikea olla hämmästynyt kyseisestä tiedosta. En tule tässä kirjoituksessa tämän enempää puuttumaan eräiden aloitetta vastustavien edustajien lempihokemaan 'lapsen etu'. Sitä tulen käsittelemään lisää toisessa kirjoituksessa. Alkusoittona kirjoitukselle kts. edellinen postaukseni Kaksi isää. 

Koko lähetekeskustelu on muuten translitteroituna eduskunnan sivuilla. Näin hyvin meitä palvellaan. Seuraavassa aion poimia sieltä keskustelun ehdottomat 'helmet'. Olkaapa hyvät!

Yksi pohjanoteerauksista tuli edustaja Mika Niikon (ps) suusta, mutta onneksi hän on ollut linjassaan 'johdonmukainen' ennen lähetekeskustelua sekä koko sen ajan, jonka keskustelu kesti.

Niikko sanoo:

Kyseenalaistan kansalaisaloitteen käsityksen tasa-arvosta, sillä avioliitto instituutiona on jo tasa-arvoinen.

Jälleen tuo sana instituutio, jonka tehtävänä on ilmeisesti hämärryttää tai antaa sanottavalle enemmän arvovaltaa, kuin sanottavan sisältö antaisi myöten. Niikko on oikeassa siinä, että jokaisella avioliiton edellytyksen täyttävällä miehellä ja naisella on tasa-arvoinen oikeus se solmia. Niinpä niin, tätä sananvääntöä olen kuullut tältä henkilöltä aikaisemminkin. Oikeus on, paitsi silloin, jos avioliittoa havittelevat ovat samaa sukupuolta. Mistä näitä idioott... (mantra: osastynkkynen, orastynkkynen, orastynkkynen...).

Jos joku ei halua mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, pitäisikö koko yhteiskunnallinen instituutio muuttaa hänen ja pienen väestönosan valinnan vuoksi? jatkaa Niikko instituutionsa puolustamista. Mitä käsittämätöntä väheksymistä ja tietämättömyyttä ihmisyydestä, en voi muuta sanoa. Ensiksikin: homoseksuaalisuus ei ole valinta, toiseksi: kansakunnan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee juuri vähemmistöjään, kolmanneksi: lakeja säädetään, jotta ihmiskunnassa ei vallitsisi vain vahvemman oikeus, neljänneksi: uskonto on valinta, sen voi valita aina pois (tämä tiedoksi Niikolle).

Sitten Niikko maalailee 'todellisia' uhkakuvia muista ryhmistä. Esimerkki Utahista:

... kuten myös tehtiin esimerkiksi Utahissa joulukuussa. Tällöin paikallinen oikeus rinnasti moniavioisuuden samaa sukupuolta olevien oikeuksiin ja totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista.

Tässä Niikko puhu jo puhdasta lööperiä typeryyksien lisäksi. Tahallista sumuttamista. Samaa yritti puoluetoveri Lea Mäkipää (ps):

Täällä jo puhuttiin, että on huomionarvoista, että viime vuoden joulukuun 13. päivä Utahissa paikallinen oikeus totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista, vedoten samaa sukupuolta olevien avioliittojen perusteluihin.

Tynkkynen vastasi näihin väitteisiin keskustelussa myöhemmin:

Näin ei ole käynyt. Utahin oikeuden päätös ei salli moniliittoja. Sen sijaan se toteaa, että usean henkilön yhdessä asumisen kielto on perustuslain vastainen. Miksi osavaltion lainsäädännössä tällainen yhdessä asumisen kielto on aikoinaan ollut? Sillä on pyritty taistelemaan mormonien moniavioliittoja vastaan.

Taas jälleen tälläkään ei ollut mitään tekemistä tasa-arvoisen avioliittolain kanssa.

Puheenvuoronsa jatkossa Niikko siirtyy yhä enemmän epäolennaisuuksiin ja esittää huolensa Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulevaisuudesta. Ehdotettu laki ei pyri millään tavalla muuttamaan kirkon asemaa. Edustajan sisälukutaito oli jälleen hukuksissa.

Todellinen riemuvoitto tulee puheenvuoron lopussa, jossa Niikko haluaa todeta, että avioliitto on valtiota vanhempi instituutio. Niikolle tiedoksi: homoseksuaalisuus on avioliittoa vanhempi ihmisen synnynnäinen ominaisuus. Niikon tulisi tutustua avioliiton todelliseen historiaan ja ilmenemismuotoihin, ennen kuin vetoaa siihen argumenttinaan. Sumutusta jälleen. Lisätiedoksi: itse käyttäisin sanaa homorakkaus, koska tässäkin tapauksessa pimpit ja pippelit olivat vallanneet salin ja siinä käytävän keskustelun. Persuja ja kristillisiä yhdistää selkästi ainakin yksi asia: fiksaatio sukuelimiin.

Seuraavaksi saatiin kuulla Pentti Oinosen (ps) oppitunti arvoista, biolokiasta, raamatusta ja terveestä järjestä. Järjettömyyttä sen sijaan vaatii, jos haluaa hyväksyä Oinosen lausahduksen:

Olisiko meillä tämän lain jälkeen todella tasa-arvoinen avioliittolaki? No, ei olisi. Naapurin naimisissa olevalla rouvalla ei edelleenkään olisi oikeutta mennä naimisiin avioliitossa olevan naapurin herran kanssa. Ei, vaikka he kuinka rakastaisivat toisiaan salaa.

Tuota... eikö Oinonen tiedä, että Suomessa avioero on aivan laillinen ratkaisu tällaisiinkin ongelmatilanteisiin. Paperit vetoon ja puoli vuotta (?), eikä enää tarvitsisi rakastaa salaa. Oinonen ei taida ymmärtää edes sitä, mitä hänen suunsa suoltaa.

Sitten Oinonen sanoo:

Homosuhteista on tullut muoti-ilmiö.

Tässä lauseesta löytyy jokainen osa ketjusta tietämättömyys-pelko-viha-väkivalta. Oinosen lause tihkuu niitä kaikkia, mukaanlukien väkivaltaa. Kuinka kansakuntamme kermaa edustava yksilö voi noin raa'alla tavalla väheksyä ja vähätellä toisia suomalaisia, aikuisia, nuoria, lapsia, parillisia ja parittomia? Elämän suuren kysymyksen (rakkaus) alistaminen muoti-ilmiöksi osoittaa lausujaltaan niin tietämättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja suoranaista väkivaltaa, sen henkistä muotoa. Mistä kumpuaa noin suuri viha? Pelkkä tietämättömyys ei voi olla sen taustalla. Onko viha arvo? En tiedä, olen uupunut tällaisen edessä ja toivon vain, että mahdollisimman harva nuori, oman identiteettinsä kanssa painiskeleva ihminen, katsoi eilisen lähetekeskustelun - tai lukee tätä blogia - tai ylipäätään joutuu tekemisiin tällaisen ihmisen kanssa.

Voin pahoin.

Enkä ymmärrä, mitä mediaa Oinonen seuraa, jos hän jatkuvasti näkee keskenään muhinoivia miehiä ja naisia. Ovatko homopornosivustot mediaa? Tätä pitäisi kysyä Oinoselta itseltään. Olkaa hyvät, minä en sitä aio tehdä.

Kansakunnan kerma oli noussut purkin pinnalle, sillä koko ajatteleva Suomi sai herkkua heti ensihetkiltä. Oras Tynkkysen jälkeen puhujapönttöön nousi Peter Östman (kd).

Östman ottaakin käsikassarakseen ensin biologian. Ylläripylläri joo, mutta se, että Östman haluaa rajata avioliiton tarkoituksen lisääntymiseen, ei sitä ole. Tämä on jo niin vanha virsi, että ihan - hohhoijaa - mutta tulkoon: entä sitten lapsettomat aviopariskunnat, tai aviopariskunnat, jotka eivät halua lapsia hankkia, tai yksinhuoltaja? No, yksinhuoltaja ei taida havitella avioliitto-oikeutta itsensä kanssa - vai sanoiko joku salissa niin? Tämän lisäksi Östman tarjoaa avioliitosta seuraavaa:

Avioliitto ei ole vain sopimuksenomainen tunnustus kahden ihmisen välisestä rakkaudesta. Se on myös sitova puitekehys velvollisuuksista ja oikeuksista, jotka on muotoiltu lapsen vastaanottamiseksi ja eheän kasvun tarjoamiseksi.

Juuri näin! Olen edustajan kanssa täysin samaa mieltä! Poislukien tietenkin tuo jo esiin nostettu lisääntymispakko. APUA!

Mutta sitten Östman menee metsään, jossa ei edes piruparka voi viihtyä:

On selvä tosiasia, että samaa sukupuolta olevien suhteen tarvitaan aina osalliseksi lisähenkilö, kolmas osapuoli, toisen sukupuolen edustaja.

Östman puhuu siis edelleen biologiaa, tässä liitettynä keinohedelmöitykseen. Miksi lainsäätäjä ei puhu lakia? Adoptioon liittyvät asiat ja sen vaikutus tahi suhde avioliittoon on säädetty muualla.

Sitten lisää metsäkeikkaa:

Vaikka seurakunnille jätettäisiin oikeus itse päättää avioliittonäkemyksestään, kysyn: mikä oikeus perinteisen avioliiton kannattajilla on jatkossa ilmaista tämä näkemyksensä?

Minä vastaan: sama kuin tähän mennessä, koska ko. laki ei muuttaisi asiaa suuntaan eikä toiseen. Ihan turha elämöidä ilmaisunvapauden menettämisellä tässä yhteydessä. Östmanin on myös aivan turha luoda seurakuntiin liittyviä uhkakuvia ja syytää niistä jo edeltäkäsin tasa-arvoista avioliittolakia, ei vaikka perinteinen avioliittokäsitys - siis nämä pimpit ja pippelit - joskus nähtäisiin epätasa-arvoa lisäävänä (editoitu), syrjivänä ja vastustettavana yhteiskunnallisena ilmiönä eikä sen myönteisiä puolia enää olisi korrektia tuoda esille... Ei ole lainsäätäjän tai lain tehtävä päättää siitä, mikä on korrektia, mikä ei, vaan siitä, mikä on laillista tai ei. Yhteiskunta ja yhteiskunnallinen keskustelu määrittelevät korrektiuden, tai osakorrektiudet, koska ei ole mitään universaalia korrektiuden lajia, joka kattaisi kaiken. Ja jos epätasa-arvoa lisäävät ja syrjivät asenteet koetaan yhteiskunnassa epätasa-arvoa lisäävinä ja syrjivinä, niin sitten näin on. Ihmiset elävät, muodostavat mielipiteitään ja käsityksiään siitä, mikä on oikein ja mikä väärin kanssakäymisessään toisten ihmisten kanssa, elämässä itsessään. On tietenkin myönnettävä, että laeilla voidaan vaikuttaa asenteisiin - kukapa enää puhuisi rekisteröityä parisuhdetta vastaan? - toisaalta yhteiskunnan muuttuessa myös lakien on muututtava. Siksi on eduskunta, joka valitaan tehtäväänsä määräajoin. Ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa, varsinkaan lainsäätäjälle itselleen.

On ollut aika, eikä siitä ole niin kauan tai paikka niin kovin vieras, kun eri rotua olevat eivät saaneet avioitua keskenään. Kts. Interracial Marriage in the United States.

Hyvä Peter, sanan- ja uskonnonvapautesi eivät ole uhattuna. Kestämätön argumentointisi ehkä on.

James Hirvisaari, yhden miehen iskuryhmä (m11) ilmoittaa, ettei tämä ole tasa-arvokysymys vaan arvokysymys. Mitä tämä tarkoittaa? Puheenvuoron varsinainen tavoite vaikuttaa kuitenkin olevan sitovan kansanäänestyksen lobbaaminen. Populismia, James, populismia. Olet siellä, koska tehtäväsi on säätää lakeja, eikä hekumoida kansanäänestyksillä.

James Hirvisaari on lukenut sanakirjasta, jonka mukaan avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa. Hirvisaaren kehotuksesta tarkistin asian. Pitää paikkansa, ainakin Kielitoimiston sanakirjan (2006) mukaan: Määrämuodoin (vihkimällä) vahvistettu miehen ja naisen yhteiselämän muoto. Huomatkaa, ettei sanakirjan määritelmässä ole sanaakaan lisääntymispakosta tai lapsista. Nyt kehottaisin Hirvisaarta marssimaan lähimpään kirjakauppaan tai kirjastoon ja etsimään käsiinsä uusimman ruotsi-ruotsi -sanakirjan. Kielitoimiston sanakirja hyllyssäni oli toinen painos. Kolmatta painosta siis odotellessa.

Jamesin agendalla on miehen toinen kuningasajatus, ehdotus pariliitosta. Minullakin olisi ehdotus Jamesille: äänestetään laki läpi ja sanakirjan kohtaan avioliitto seuraava määritelmä:

Määrämuodoin (vihkimällä) vahvistettu kahden ihmisen yhteiselämän muoto.

Jos vihkiminen viittaa kirkolliseen vihkimiseen, voidaan se editoida pois... noin... ja jos persut ja kristilliset eivät asiaa muuten hahmota, niin lisätään siihen sana aikuisen... noin... ja saamme sanakirjaan seuraavan määritelmän.

Määrämuodoin vahvistettu kahden aikuisen ihmisen yhteiselämän muoto.

Sitten voisimme muotoilla yhdessä kansalaisaloitteen tai lakiehdotuksen, jossa asioiden tilaan tyytymättömät voisivat ilmoituksesta hakea henkilökohtaiseen avioliitto-instituutioonsa muutosta. Hetero-etuliitteen saisi käyttöönsä 166 eurolla. Ei ole sattumaa, että niin paljon joutuisimme Kochanien kanssa maksamaan nyt, mikäli minusta haluttaisiin Stefański tai hänestä Hilvo. Eikä se sitäpaitsi olisi mahdollistakaan, koska emme asu (vielä) Suomessa. Vuonna 2009 Suomessa oli 509 916 avioparia (ilman lapsia) ja 448 897 avioparia (lasten kera) eli yhteensä 958 813 avioparia. Voisimme perustella tätä myös hyödylliseksi valtion taloudelle: 958 813 kertaa 166 tekisi noin 159 miljoonaa euroa (miinus käsittelykulut). Riihikuivaa rahaa! Kuva ei kuitenkaan olisi aivan noin ruusuinen, sillä suurinta osaa suomalaisista aviopareista ei uusi laki hetkauttaisi millään tavalla edes aamiaiskeskustelussa.

Eikö muuten ole mielenkiintoista, että (perhemuotona) lapsettomia aviopareja on Suomessa enemmän kuin lapsellisia? Kuka siellä salissa jätti tämän faktan tietoisesti huomiotta? Kuka?!

Mielenkiintoista on myös se, että Hirvisaari hyväksyisi yhteiskunnan perusrakenteiden murskaamisen, mikäli tämä tapahtuisi suoran kansanäänestyksen kautta. Höpöhöpö. Mielenkiintoisesti Hirvisaari lopettaa puheenvuoronsa heittoon entisille puoluetovereilleen: 

... tämä on herkkä omantunnon kysymys eikä mikään ryhmäkuriasia.

Timo Soinin puheenvuoron sivuutan, koska minua hävettää hänen puolestaan.

Minusta on tullut Pavlovin koira. Voin pahoin jo nähdessäni Soinin.

Peter Östman vetää esiin lukuja:

On hyvä muistaa, että maailmassa on tällä hetkellä noin 240 itsenäistä valtiota ja noin 15 maassa tällainen sukupuolineutraali avioliittolainsäädäntö on saanut lainvoiman, joten toistaiseksi Suomi on kyllä aika hyvässä seurassa, vaikka me emme ole hyväksyneet samaa sukupuolta olevien lainsäädäntöä.

Peter Östmanin on hyvä muistaa myös, että viidessä itsenäisessä valtiossa (Mauritania, Sudan, Iran, Jemen ja Saudi-Arabia) rangaistaan homoseksuaalisuudesta kuolemantuomiolla. Nigeriassa ja Somaliassa homomiehen tai lesbonaisen murhat ovat yleisiä, eikä niitä kielletä valtion laissa. On myös maita, jossa on järjestäytyneitä ja lain ulkopuolella toimivia joukkioita, jotka tappavat homoja, ja johon valtio ei puutu.

Kymmenessä maassa laittomista homoseksuaalisista teoista voidaan tuomita 14 vuodesta aina elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Olen lähes varma siitä, ettei elinkautinen vankeusrangaistus ko. maissa ei ole keskimääräisesti 17 vuotta, kuten Suomessa. 55 viidessä valtiossa homot voivat saada vankeusrangaistuksen aina 14 vuoteen saakka.

Vihaa ei tästä maailmasta puutu. Suurin osa ko. maista sijaitsevat Afrikassa tai Aasiassa. Sielläkö on suomalaisen oikeusvaltion viitekehys Pohjoismaiden sijaan, Peter Östman tai muut tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat?

Tähän on ehkä hyvä lopettaa pitkäksi venähtänyt blogaukseni. Eduskunnan linkin takana on luettavissa sekä helmet että 'helmet'. Lukekaa vaikka Teuvo Hakkaraisen puheenvuoro. Edustajan puheenvuoro oli aivan omaa luokkaansa. Epäilimme Kochanien kanssa sitä, oliko edustaja humalassa puhujapöntössä sössöttäessään, vai mistä oli kysymys? Lääkityksestä? Absurdiaa puheenvuorosta ei ainakaan puuttunut. Kiitos edustaja Hakkaraiselle sekä kollegoilleen: moni julkilausuttu pelkonne löytää tiensä lähes sellaisenaan uuteen kirjaani. Suosittelen myös Saarakkalaa sukupuolineutraaliuksineen ja lesbonaisineen uimahalleissa ja ohimenevine homoiluineen. Saarakkalan absurdia lähentelee Hakkaraista, mutta Saarakkala vaikutti ainakin ulkoisen olemuksensa puolesta olleen täysissä ruumiin voimissa, mitä ei voinut sanoa enää Hakkaraisesta. 

Sitten vielä rohkaisun ja lohdun sana meille kaikille. Sinä seuraavana aamuna, kun eduskunta on suuressa viisaudessaan säätänyt avioliitosta lain, joka on kärsivällinen ja lempeä, joka ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäyty sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistelee kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa, niin maailmaa ei kohtaakaan loppu ja itku ja hammastenkiristys, vaan aamu valkenee niin heteroille kuin homoillekin, kuten se on aina valjennut, milloin sumuisena, milloin sateisena, mutta onneksi myös joskus aurinkoisena ja kirkkaana. Yhtään avioliittoa se tule rikkomaan, mutta antaa hymyn ja toivon niin monelle muulle, jotka sitten voivat sanoa toisilleen tahdon, tasa-arvoisina ja tasavertaisina suomalaisina - ja heidän ulkomaalaisina puolisoinaan, Kochanie!