Kastikkeen kokoon keittämisellä tarkoitetaan sitä, että kastiketta keitetään ilman kantta kunnes maku on tiivistynyt ja kastike vähentynyt. Tein saman A-studion tasa-arvoinen avioliitto -keskustelun kanssa, johon toimittajan lisäksi keskiviikkona 27.02.2013 osallistuivat toimittaja Ronja Salmi ja kansanedustaja Mika Niikko (ps). Suosittelen ohjelman osuutta - joka alkaa kohdata 33:11 - kaikille, mutta keskityn itse kastikkeen herkkupaloihin, joita ohjelma toki tarjoaa melkoisen määrän.
Kun Niikolta kysytään, mitä vaaraa tasa-arvoisesta avioliittolaista olisi, niin Niikko vastaa, että "avioliittoinstituution merkitys muuttuisi". No, jos lakia muutetaan, niin sitten laki ja sen määrittelemä kohde muuttuu. Sehän taitaa olla lakimuutoksen tavoite noin ylipäätään.
Niikolle on hänen sanojensa mukaan kuitenkin tärkeää se, että on olemassa ainoastaan miehen ja naisen välinen avioliitto. Ilmeisesti tämä on se avioliittoinstituutio - naisen ja miehen välinen suhde - joka lainmuutoksella joutuisi vaaraan. Tämä selvä ainakin Niikon logiikalla, mutta sitten Niikko ei malta olla jatkamatta ja tulee samalla paljastaneeksi enemmän siitä, mistä onkaan kysymys:
Jos minä kertoisin jollekin, että olen avioliitossa, niin tällä hetkellä ymmärretään täysin, että olen naisen kanssa avioliitossa.
Seuraavaksi mennäänkin kohti asian kovinta ydintä, joka selventää myös sitä, mitä Niikko haluaa yllä olevalla sitaatilla oikeasti sanoa.
Niikon mielestä rekisteröityyn parisuhteeseen voidaan vielä lisästä oikeuksia - mikä käytännössä tarkoittaisi automaattista oikeutta samaan sukunimeen ja adoptio-oikeutta (suom.huom.) - mutta tasa-arvoinen avioliittolaki romuttaisi
... vanhan avioliittoinstituution, joka löytyy raamatun lehdiltä saakka, että mies yhtyköön vaimoonsa ja täyttäköön maailman ja niin päin pois.
Sitten Niikko tuo esiin aateveljensä James Hirvisaaren blogikirjoituksen, jossa Hirvisaari tekee lakivaliokunnan päätökseen pettyneille rakentavan ja hyväntahtoisen ehdotuksen. Hirvisaari ehdottaa, että luodaan seksuaalivähemmistöjä varten ihan oma instituutio ja käytetään siitä nimistystä "pariliitto". Hirvisaari vie ajatuskulkunsa suuntaan, josta saimmekin Niikolta jo esimakua A-studion välittämänä: Viime kädessä olisin valmis sallimaan jopa homoseksuaalisten adoptio-oikeuden ennemmin kuin avioliittokäsitteen muuttamisen. Näin siis Hirvisaari. Nyt taisi lapsi ja kerta toisensa jälkeen toitotetut lasten oikeudet mennä pesuveden mukana, aivan kuten olin ounastellutkin. Siinä missä HOMO on ollut perussuomalaisen ja kristillisdemokraattisen politiikan oiva keppihevonen, niin "lasten oikeudet tahi paras" on toiminut oivana keppihevosena ainakin näiden kahden perussuomalaisen kansanedustajan homofobisessa politiikanteossa.
Hirvisaarelle miehen ja naisen välinen suhde on aivan erityisen merkityksellinen, joten solmikoot siis homoseksuaalit pariliiton, mutta se ei ole avioliitto, koska se ei voi olla. No, James, tuokin korjattaisiin lainmuutoksella, ei siihen sen suurempia kommervenkkejä tarvittaisi.
Niikko itsekin avautuu omin sanoin pariliitosta:
Pariliitto, joka olisi eri kuin avioliitto, ja silloin he (homot) saisivat ne samat oikeudet sen pariliiton vihkimisen kautta kuin avioliitossa olevat, mutta avioliitossa olevat heteroperheet saisivat edelleen kokea sen, että kun he sanoo, että he ovat avioliitossa, niin kukaan ei tuu väärin ymmärretyksi kenen kanssa mä oon avioliitossa.
Kysymys on kuin onkin terminologiasta. Siinä olen täysin samaa mieltä niin Niikon kuin Hirvisaaren kanssa: muun kuin avioliitto-termin käyttö erottelee heteroavioliitot kätevästi muista liitoista. Mutta juuri siinä onkin ongelman ydin: millä tavalla kahden miehen tai kahden naisen avioliitto eroaisi miehen ja naisen välisestä avioliitosta? Puhummeko todellakin pippeleistä ja pimpsoista? Ilmeisesti. Puhumme myös homofobiasta.
Nykyinen avioliittolaki ei aseta vain erityyppisiä parisuhteita vaan myös sukupuolia eriarvoiseen asemaan. Jos tuleva aviopuolisoni olisikin ollut nainen, niin sitten olisimme jo naimisissa, mutta koska hän olikin - ja on edelleen sekä vastedeskin - mies, niin... Tässähän me olemme. Nainen olisi saanut sukupuolensa takia syntymälahjanaan oikeuden mennä naimisiin kanssani (hih!), mutta mies ei.
Ennen kuin suomalaiset sankoin joukoin - Niikko ja Hirvisaari etunenässä - lähtevät suunnittelemaan eroa avioliitostaan, joka tulevaisuudessa tehtävällä lain muutoksella ulottuisikin koskemaan myös kahden miehen ja kahden naisen välistä liittoa, ehdottaisin, että ottaisimme käyttöön avioliitton kanssa rinnakkaisen tai rinnakkaisia termejä. Jo olemassa olevan avioliiton voisi siten erillisellä hakemuksella tai ilmoituksella muuttaa esimerkiksi meistäkumpikaaneiolehomo-avioliitoksi, teemmesenvainlähetyssaarnaajaasennossa-avioliitoksi, vaimotekeeruoanjaminätiskaan-avioliitoksi. Ehdotuksia! Sana on vapaa.
Se mitä Niikko möläyttää tasa-arvon käsitteestä ko. ohjelmassa, jätän ehkä seuraavan blogauksen aiheeksi. Mutta kirjoittanen tähän vielä yhden ajatuksen kansanedustajalta. Se koskettelee niin tasa-arvon käsitystä kuin arvomaailmaakin:
... jos me muutetaan tämä avioliittoinstituution merkitys, niin minun täytyisi aina jatkossa selittää, mitä se merkitsee, kenen kanssa minä olen naimisissa, ja se ei minun arvomaailmaan sovi. Ja siinä merkityksessä kun puhutaan, ettei teidän (homojen) tasa-arvo toteudu, niin sitten myöhemmin ei toteutuis minun tasa-arvo.
En edes oikein ymmärrä, minkälaisessa maailmassa Niikko elää, sillä niin vahva on hetero-oletus Suomessakin, että harva joutuisi avioliittoaan selittelemään, vaikka vähän homolta vaikuttaisikin.
P.S. Olenkohan syyllistynyt jonkinlaiseen olettamukseen olettaessani Niikon ja Hirvisaaren olevan naimisissa? Ehkä. Ehkä en. Heidän perhetilanteensa eivät minua kiinnosta sen vertaa, että selvittäisin asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti