tiistai 25. lokakuuta 2016

Messuillaan!

Syksyn suurin kirjasirkus on taas käsillä! Olen joskus vetänyt koko putken eli neljä hullua päivää, mutta nyt taitaa jäädä pariin... Joka tapauksessa kalenterissa on sunnuntai, joten tervetuloa tervehtimään Pyhää petoa

Sunnuntaina 30.10.2016

Katri Vala -lavalle

klo 12:30—13:00

Kanssakeskustelijana ihanainen Anna Kortelainen!

Signeeraus sen jälkeen Bonnier-mantereella. Tulkaa juttusille!

Haluatko vapauteen? Älä kerro kuka olet tai ainakaan, ketä rakastat. Väkevä tarina ajasta, jona rakkaus oli vihaa suurempi rikos ja kaikki toivo petollista.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Yayoi Kusama: Punaisia täpliä (1985)

Museokortti. "Vuoden mittainen kulttuurimatka" ei ole liioittelua. Kuinka monta kertaa olen jo käynyt Ateneumissa tai Kiasmassa tai monessa muussakin museossa — joskus katsomassa vain yhtä teosta, sillä myös sellaiseen tuo kätevä kortti antaa mahdollisuuden. Ohi ovat ajat, jolloin väsytin itseni ja mieleni katsomalla orjallisesti koko näyttelyn. Nyt laajan näyttelyn voi ensikosketuksen jälkeen jakaa osiin ja sukeltaa syvemmälle, jopa hukkua sen tarjoamiin maailmoihin.

Tämän hetken teos näyttäisi olevan otsikossakin mainittu Yayoi Kusaman Punaisia täpliä (Red Dots, teoksesta yksityiskohta ja isompi otos sivulla alempana) vuodelta 1985. Teos on osa Yayoi Kusama -näyttelyä HAM:ssa. Istahdin sen eteen jo lauantain väenpaljouksessa. Nyt hakeudun sen huomaan tänään tiistaina, keskellä päivää, kun näyttelyvieraita oli vähemmän. Muistiinpanot tältä päivältä:

Yhden muodon (täplän) toisteisuus ja tuosta toisteisuudesta syntyvät ketjut, ketjuista syntyvät muodot ja muodoista syntyvät tasot, kaikki universumit, kaksitoista yhteensä, yhdessä hetkessä, yhdellä seinällä. Kaksiulotteiseksi naamioitu kolmiulotteinen (neliulotteinen, viisiulotteinen, kuusiulotteinen... äärimmäisulotteinen?) todellisuus, joka koostuu ankarasta toistuvasta muodosta (pyöreä täplä), mutta joka on samalla orgaanisesti muodostunut, kuten käsityönä maalatut täplät itsekin. Onko edessäni orgaanisuuden ylistys? Vai vapauden, joka piileekin yksityiskohdissa, eikä kokonaisuudessa? Ovatko kokonaisuudet aina totalitaristisia?

Ankara muoto, joka kuitenkin tuottaa vapauden. Mistä tulikaan mieleeni tee-istunnon kurinalainen muoto, joka kuitenkin sallii mielen vaeltaa?

Huomatkaa, Punaisia täpliä -teoksen täplät eivät olekaan punaisia vaan mustia, mutta ne ovat asettautuneet punaiselle pohjalle. Teos on kaksitoistaosainen, joista jokainen osa näyttää jälleen identtiseltä, mutta ei sitä luonnollisesti ole. Erikokoiset mustat täplät ovat tiheässä, mutta toisiaan koskettamatta. Kuin ihmiset suurkaupungissa. Kunkin osan reunoilla tapahtuu kuitenkin tihentymistä. Mustat täplät ovat joissakin kohdissa asettautuneet kuin riviin tai jonoon päästäkseen osan ulkopuoliseen maailmaan. Ne eivät vielä tiedä, etteivät ne pääse mihinkään uuteen, vaan sama järjestelmä toistuu viereisessäkin osassa, vaikka tietenkin varioituna. Näennäisesti samanlaisena, mutta erilaisena. Näennäisesti erilaisena, mutta samanlaisena. Ainoa ulospääsy teoksesta onkin sen reunoilla, paikassa jossa mustavalkoisten täplien peittämä punainen kenttä loppuu ja valkoiseksi maalattu taidemuseon seinä alkaa. Valkoinen nirvana.

Teokseen ei saa koskea, mutta siihen saa hukkua. Jos pitäisi valita koskettaminen tai hukkuminen, valitsisin hukkumisen, sillä sen jälkeen ei ole enää mitään. 

tiistai 13. syyskuuta 2016

w Polsce

Puolassa on ollut helle koko sen ajan, kun olemme olleet täällä. Kaikki on sekaisin. Sekaisin! Ei tähän aikaan vuodesta voi tällaista olla... Itse olen nauttinut täysin rinnoin paahtavasta auringosta, aaltoilevista maissipelloista, Varsovan väreilevästä ilmasta (lue: smog), hortoilusta shortseissa ja kaikesta siitä, mitä eteläeurooppalainen intiaanikesä (käytetäänkö sitä sanaa enää?) voi tarjota.

Ahhh...

Jos haluat lahjoa papin, niin älä tietenkään tarjoa seteleitä suoraan käteen tai jossain omituisessa kirjekuoressa, vaan asettele ne keskustelun lomassa pöydälle, ja kun lähdön hetki tulee — ja vaikka pappi yrittää kyseenalaistaa rahojen jättämistä "vain jos rouva / herra välttämättä näin toivoo..", niin marssi ulos päättäväisesti ja kohteliaasti hyvästellen ja asia on jo hoidettu.

Kauhukokemus oli tietenkin Energylandia, joka on rakennettu mitä ilmeisimmin EU:n rahoituksella keskelle peltoa ei missään. Pelkkä sisäänpääsymaksu maksaa yli 100 kultaista per pierogeja mussuttava suu (noin 25 euroa, mutta vastaa ostovoimaltaan Puolassa juuri tuota hunttia eli noin kahden henkilön kohtuullista illallista juomineen kaikkineen), joten "lapset" eli Kochanie ja siskonsa sisään ja me eli Kochanien äiti ja allekirjoittanut jonnekin lähistölle — ei missään. Löysimme läkähdyttävän kävelyn jälkeen jonkinlaisen karczman ja söimme lounaan normaalien lounasjuomien kera. Kun Kochanien äiti kävi puuteroimassa pienen nenänsä, katselin ulos helteisenä väreilevään iltapäivään ovesta, joka oli tietenkin pihalle auki. Hiekkainen piha, säiliöauto, jonka kyljessä luki Milenium... ja ruskea kana. Sitten niitä oli enemmän, ainakin valkoinen ja lähes musta. Ehkä ravintola tarjoilee erityisen herkullisia munakkaita. Tilasimme kalaa, ainoaa ruokalajia, jossa ei ollut minkäänlaista raatoa — paitsi sitä kuollutta kalaa tietenkin.

No, Kochaniella ja siskollaan oli asiat vielä huonommin: yli kolme tuntia huvipuistossa ja vain neljä käytyä laitetta. Puolassa on paljon ihmisiä ja paljon jonoja.

Eksyimme matkalla jotenkin. Päivittämätön TomTom tai jotain. Menomatka oli kaksi ja puoli tuntia, mutta paluumatka paljon sitä enemmän. Tulimme tai halusimme tulla takaisin eri reittiä. Jossain vaiheessa iltapäivän kuumuudessa keskellä maissipeltojen ylväyttä ajoimme ohi kyltin, joka toivotti meidän tervetulleiksi Oświęcimiin (saks. Auschwitz). Sen jälkeen oli edellistä paljon suurempi mainos: KFC 7 KM Drive Thru. Po angielsku, oczywiście. Juutuimme kaupungissa pyhäpäivän kunniaksi liikenneruuhkaan.

Ai niin, kun saavuimme Kochanien kanssa Kielceen junalla Varsovasta jo lauantaina, oli meitä asematunnelissa vastassa parikymmentä mellakkapoliisia pikkumustissaan, kasvot peitettynä ja kaikkea. Kaupungissa oli potkupallo-ottelu. Onko mitään sen tärkeämpää?

Kochanien syntymäkaupunki Kielce tunnetaan myös II maailmansodan jälkeisistä pogromeistaan

Varsovassa ehdimme kuitenkin esimerkiksi tehdä katumusharjoituksia, joka minun kohdallani tarkoitti istumista laser-klinikan odotushuoneessa (tuttu paikka), jossa lueskelin puolankielistä Newsweekiä. Lehdessä oli kaksi mielenkiintoista artikkelia:

Näin Kaczyński kasvattaa lapsemme ja Kuka on oikea puolalainen?

Artikkeleistä ensimmäinen käsitteli sitä, kuinka valtapuolue PiS (Prawo i Sprawiedliwość eli Laki ja oikeudenmukaisuus eli paikalliset Persunpaskat, pardon my French) on uusimassa koulujen opetusohjelmaa suuntaan, joka varmistaa tulevat äänestäjäsukupolven äänestämään... Kuka tietää tai arvaa? Anyone? Anyone? Aivan oikein: PiS-puoluetta! Nerokasta varmistaa valta myös tulevaisuudessa silloin, kun valtaa vielä on! Tinde, ottaisit oppia uskonveljistäsi, sillä eihän tuollainen nössöily ole mistään kotoisin. Päbä voisi liittyä joukkoon. Ohjeeksi riittää tämä: aina kun tunnette tarvetta vihata, tehkää se avoimesti, tehokkaasti ja rehellisesti. Unohtakaa siis savuverhoharhanne ja näyttäkää todelliset värinne. Vain niin varmistatte puolueen tulevaisuuden: vähemmistöjen kustannuksella. 

Toinen artikkeli käsitteli, ei enää vihapuhetta vaan suoraa vihaa. Vähemmistöjä (juutalaiset, joita ei Puolassa enää ole, muslimit, joita Puolassa ei vielä ole ja homot, joita on aina ollut) vihataan viikko viikolta enemmän — ihan konkreettisessa käytännössä siis. Opin artikkelista uuden sanan przemoc l. väkivalta. Oppitunnit siis jatkuisivat, jos vain jaksaisin välittää kridejen (lue: krimppis, lue: KD) ja persunpaskojen (lue: PERSU) suosiosta tämän enempää.

Ai niin, joku professori hakattiin Varsovan metrossa, koska oli puhunut puhelimessa saksalaisen kollegan kanssa saksaa. 

Aamen niin katolisittain kuin viidesläisittäin sanoisin.

Uutisten pääaihe on oli insidentti paikallisessa eduskunnassa (Sejm) kesken televisiohaastattelun. Kaikki olisi ilmeisesti mennyt hyvin, mutta kun eräs PiS-läinen (paikallinen paskapersu) halusi väkivalloin (mitäpä muutakaan) estää paikalle tullutta miestä esittämästä kysymystään suorassa lähetyksessä haastatellulle, niin tämä mieshän heitti pissiläisen lattiaan judoväännöllä.

Muistakaa, judossa käytetään vastustajan voimaa tätä itseään vastaan. Tätä emme saisi unohtaa.

Toinen uutinen, joka jäi järkyttävällä tavalla mieleen, oli seitsenkuukautinen vauva, joka oli kuollut nälkään kotonaan. Poliisi löysi pienen ruumiin pidätettyään vauvan isän. Äitikin oli kuvioissa mukana, mutta ei siis hänkään ruokkimassa lasta. Mutta voin vain kiittää jumalaa siitä, että nälkään kuolleella vauvalla oli ollut seitsemän ainoan elinkuukautensa aikana sekä isä että äiti.

Puola on intensiivinen maa, hyvässä ja pahassa. On tila, joka on täytettävä vähintään puheella, on voima, joka on otettava haltuun, mutta missä on ymmärrys kaiken sen dynamiikan hallitsemiseen?

Bóg zapłać. Kyllä jumala sitten maksaa sinullekin kiitokseksi teoistasi.

Tarkalleen sen mukaan, minkä ansaitset, voisin lisätä, jos vain tuohon harhaan uskoisin.

P.S. Milloin kirjaamme kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on kieltää uskonnollisten perusteluiden käyttö eduskuntatyöskentelyssä? Anyone? Anyone?