Ihminen on eriskummallinen eläin. Ihmiselle on suotu tieto ja ymmärrys syyn ja seurauksen suhteista, mutta siitä huolimatta ihminen toimii juuri niin, kuin ei pitäisi. Hyvänä esimerkkinä facebook, joka tarjoaa loistavat mahdollisuudet roikkumiseen foorumilla, jonka annin ja seuraukset tietää jo edeltäkäsin. Anti: päivänperhomaisia statuspäivityksiä, kulovalkean tavoin leviäviä linkityksiä, samat samanmielisten aiheet... Seuraukset: ajan ja energian hukkaa sekä hälyä niin, "ettei kuule omia ajatuksiaan", kuten eräs kirjailijaystävä asian ilmaisi.
Hoin itselleni, että naamakirja on oikein käytettynä oiva väline yhteydenpitoon ystävien kanssa. Se mahdollistaa keskitetyn ja tehokkaan yhteydenpidon. Mutta hetkinen? Keskitetty ja tehokas ystävyys? Olin ennen tätä somettamisen kultaista aikakautta kyllä tottunut siihen, että kun ystäviä sitten lopulta tapasi, saimme jutusta kiinni ilman ennakkotietoja ystävän jokaikisestä elämän päivittäiskäänteestä (lue: statuspäivitys). Sitä se ystävyys oli ja siihen haluan palata. Nostalgiaa? Ehkä, mutta eikö ystävyys salli senkin? Haluan istua ystävieni kanssa kasvoikkain ja kysyä ääneen "Mitä sinulle kuuluu?" Haluan viestiä muutenkin kuin sanallisesti ja hymiöitä heitellen.
Näin pitkään facebookin mahdollisuudet yhteiskunnallisen vaikuttamisen foorumina. Hyvänä esimerkkinä Tahdon 2013 -kampanja. Näin pitkään sen käyttökelpoisuuden omien, yksityisten tapahtumien järjestämisessä. Facebookin avulla on järjestetty useampikin "keskitetty ja tehokas" tapaaminen ystävien kanssa Helsingissä piipahtaessani. Mutta sitten tapahtui jotain. Helppoudesta tuli halpuutta ja moni tapahtumakutsu jäi huomiottani ja moni tapahtumakutsu, jonka olin itse lähettänyt jäivät nekin huomiotta. Piti lähettää sähköpostia perään ja muistuttaa tapahtumasta... Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Tuntuu myös siltä, että Tahdon 2013 -kampanja on viimeinen Facebookia tehokkaasti hyödyntävä kampanja. Taas tuo sana tehokkuus... Kampanjan tavoite on konkreettinen, kampanjassa pitää toimia - pelkkä tykkäysklikkaus ei riitä - ja kampanja on vain osaksi Facebookissa, suuri osa toiminnasta tapahtuu ihan meidän ihmisten kesken, kasvoikkain, turuilla ja toreilla ja lopulta Arkadianmäellä.
"Ettei kuule omia ajatuksiaan" on vain osatotuus Facebookin ja ajatusten välisestä vuorovaikutussuhteesta. Entä jos ajatukset ja kokemukset hakeutuvat vain sellaisille uomille, jotka on mahdollista julkaista facebookissa joko sanallisessa tai kuvallisessa muodossa? Siinä vaiheessa ainakin ajattelun vapaapudotusta harrastavilla kirjailijoilla (taiteilijoilla, tutkijoilla...) tulisi hälytyskellojen soida. Minulla ne soivat eikä tarvittu kuin muutama klikkaus ja tilin lähtölaskenta alkoi. Järjestelmähän mahdollistaa tilin aktivoimisen sellaisenaan kahden viikon sisällä lopettamisesta, mikäli käyttäjä tulee katumapäälle.
Osa noin 500-600 kaveristani on ottanut pikaisen poistumiseni takavasemmalle merkkinä loukkaantumiestani. Ennen läiskäytettiin hansikas poskelle ilmoittamaan, että kunniaa tms. on loukattu siihen pisteeseen saakka, että vaihtoehtona on enää kaksintaistelu. Nykyään riittää henkilön poistaminen facebook-kavereista. Tuli sähköpostin välityksellä ehkä puoliksi vitsinä heitetty huoli tästäkin. Siitä ei ole siis kysymys, vaan halusta tavata kasvokkain ilman somen suodatettua pinnallisuutta.
tiistai 18. kesäkuuta 2013
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Kokoon keitetty kastike l. Case Niikko
Kastikkeen kokoon keittämisellä tarkoitetaan sitä, että kastiketta keitetään ilman kantta kunnes maku on tiivistynyt ja kastike vähentynyt. Tein saman A-studion tasa-arvoinen avioliitto -keskustelun kanssa, johon toimittajan lisäksi keskiviikkona 27.02.2013 osallistuivat toimittaja Ronja Salmi ja kansanedustaja Mika Niikko (ps). Suosittelen ohjelman osuutta - joka alkaa kohdata 33:11 - kaikille, mutta keskityn itse kastikkeen herkkupaloihin, joita ohjelma toki tarjoaa melkoisen määrän.
Kun Niikolta kysytään, mitä vaaraa tasa-arvoisesta avioliittolaista olisi, niin Niikko vastaa, että "avioliittoinstituution merkitys muuttuisi". No, jos lakia muutetaan, niin sitten laki ja sen määrittelemä kohde muuttuu. Sehän taitaa olla lakimuutoksen tavoite noin ylipäätään.
Niikolle on hänen sanojensa mukaan kuitenkin tärkeää se, että on olemassa ainoastaan miehen ja naisen välinen avioliitto. Ilmeisesti tämä on se avioliittoinstituutio - naisen ja miehen välinen suhde - joka lainmuutoksella joutuisi vaaraan. Tämä selvä ainakin Niikon logiikalla, mutta sitten Niikko ei malta olla jatkamatta ja tulee samalla paljastaneeksi enemmän siitä, mistä onkaan kysymys:
Jos minä kertoisin jollekin, että olen avioliitossa, niin tällä hetkellä ymmärretään täysin, että olen naisen kanssa avioliitossa.
Seuraavaksi mennäänkin kohti asian kovinta ydintä, joka selventää myös sitä, mitä Niikko haluaa yllä olevalla sitaatilla oikeasti sanoa.
Niikon mielestä rekisteröityyn parisuhteeseen voidaan vielä lisästä oikeuksia - mikä käytännössä tarkoittaisi automaattista oikeutta samaan sukunimeen ja adoptio-oikeutta (suom.huom.) - mutta tasa-arvoinen avioliittolaki romuttaisi
... vanhan avioliittoinstituution, joka löytyy raamatun lehdiltä saakka, että mies yhtyköön vaimoonsa ja täyttäköön maailman ja niin päin pois.
Sitten Niikko tuo esiin aateveljensä James Hirvisaaren blogikirjoituksen, jossa Hirvisaari tekee lakivaliokunnan päätökseen pettyneille rakentavan ja hyväntahtoisen ehdotuksen. Hirvisaari ehdottaa, että luodaan seksuaalivähemmistöjä varten ihan oma instituutio ja käytetään siitä nimistystä "pariliitto". Hirvisaari vie ajatuskulkunsa suuntaan, josta saimmekin Niikolta jo esimakua A-studion välittämänä: Viime kädessä olisin valmis sallimaan jopa homoseksuaalisten adoptio-oikeuden ennemmin kuin avioliittokäsitteen muuttamisen. Näin siis Hirvisaari. Nyt taisi lapsi ja kerta toisensa jälkeen toitotetut lasten oikeudet mennä pesuveden mukana, aivan kuten olin ounastellutkin. Siinä missä HOMO on ollut perussuomalaisen ja kristillisdemokraattisen politiikan oiva keppihevonen, niin "lasten oikeudet tahi paras" on toiminut oivana keppihevosena ainakin näiden kahden perussuomalaisen kansanedustajan homofobisessa politiikanteossa.
Hirvisaarelle miehen ja naisen välinen suhde on aivan erityisen merkityksellinen, joten solmikoot siis homoseksuaalit pariliiton, mutta se ei ole avioliitto, koska se ei voi olla. No, James, tuokin korjattaisiin lainmuutoksella, ei siihen sen suurempia kommervenkkejä tarvittaisi.
Niikko itsekin avautuu omin sanoin pariliitosta:
Pariliitto, joka olisi eri kuin avioliitto, ja silloin he (homot) saisivat ne samat oikeudet sen pariliiton vihkimisen kautta kuin avioliitossa olevat, mutta avioliitossa olevat heteroperheet saisivat edelleen kokea sen, että kun he sanoo, että he ovat avioliitossa, niin kukaan ei tuu väärin ymmärretyksi kenen kanssa mä oon avioliitossa.
Kysymys on kuin onkin terminologiasta. Siinä olen täysin samaa mieltä niin Niikon kuin Hirvisaaren kanssa: muun kuin avioliitto-termin käyttö erottelee heteroavioliitot kätevästi muista liitoista. Mutta juuri siinä onkin ongelman ydin: millä tavalla kahden miehen tai kahden naisen avioliitto eroaisi miehen ja naisen välisestä avioliitosta? Puhummeko todellakin pippeleistä ja pimpsoista? Ilmeisesti. Puhumme myös homofobiasta.
Nykyinen avioliittolaki ei aseta vain erityyppisiä parisuhteita vaan myös sukupuolia eriarvoiseen asemaan. Jos tuleva aviopuolisoni olisikin ollut nainen, niin sitten olisimme jo naimisissa, mutta koska hän olikin - ja on edelleen sekä vastedeskin - mies, niin... Tässähän me olemme. Nainen olisi saanut sukupuolensa takia syntymälahjanaan oikeuden mennä naimisiin kanssani (hih!), mutta mies ei.
Ennen kuin suomalaiset sankoin joukoin - Niikko ja Hirvisaari etunenässä - lähtevät suunnittelemaan eroa avioliitostaan, joka tulevaisuudessa tehtävällä lain muutoksella ulottuisikin koskemaan myös kahden miehen ja kahden naisen välistä liittoa, ehdottaisin, että ottaisimme käyttöön avioliitton kanssa rinnakkaisen tai rinnakkaisia termejä. Jo olemassa olevan avioliiton voisi siten erillisellä hakemuksella tai ilmoituksella muuttaa esimerkiksi meistäkumpikaaneiolehomo-avioliitoksi, teemmesenvainlähetyssaarnaajaasennossa-avioliitoksi, vaimotekeeruoanjaminätiskaan-avioliitoksi. Ehdotuksia! Sana on vapaa.
Se mitä Niikko möläyttää tasa-arvon käsitteestä ko. ohjelmassa, jätän ehkä seuraavan blogauksen aiheeksi. Mutta kirjoittanen tähän vielä yhden ajatuksen kansanedustajalta. Se koskettelee niin tasa-arvon käsitystä kuin arvomaailmaakin:
... jos me muutetaan tämä avioliittoinstituution merkitys, niin minun täytyisi aina jatkossa selittää, mitä se merkitsee, kenen kanssa minä olen naimisissa, ja se ei minun arvomaailmaan sovi. Ja siinä merkityksessä kun puhutaan, ettei teidän (homojen) tasa-arvo toteudu, niin sitten myöhemmin ei toteutuis minun tasa-arvo.
En edes oikein ymmärrä, minkälaisessa maailmassa Niikko elää, sillä niin vahva on hetero-oletus Suomessakin, että harva joutuisi avioliittoaan selittelemään, vaikka vähän homolta vaikuttaisikin.
P.S. Olenkohan syyllistynyt jonkinlaiseen olettamukseen olettaessani Niikon ja Hirvisaaren olevan naimisissa? Ehkä. Ehkä en. Heidän perhetilanteensa eivät minua kiinnosta sen vertaa, että selvittäisin asiaa.
Kun Niikolta kysytään, mitä vaaraa tasa-arvoisesta avioliittolaista olisi, niin Niikko vastaa, että "avioliittoinstituution merkitys muuttuisi". No, jos lakia muutetaan, niin sitten laki ja sen määrittelemä kohde muuttuu. Sehän taitaa olla lakimuutoksen tavoite noin ylipäätään.
Niikolle on hänen sanojensa mukaan kuitenkin tärkeää se, että on olemassa ainoastaan miehen ja naisen välinen avioliitto. Ilmeisesti tämä on se avioliittoinstituutio - naisen ja miehen välinen suhde - joka lainmuutoksella joutuisi vaaraan. Tämä selvä ainakin Niikon logiikalla, mutta sitten Niikko ei malta olla jatkamatta ja tulee samalla paljastaneeksi enemmän siitä, mistä onkaan kysymys:
Jos minä kertoisin jollekin, että olen avioliitossa, niin tällä hetkellä ymmärretään täysin, että olen naisen kanssa avioliitossa.
Seuraavaksi mennäänkin kohti asian kovinta ydintä, joka selventää myös sitä, mitä Niikko haluaa yllä olevalla sitaatilla oikeasti sanoa.
Niikon mielestä rekisteröityyn parisuhteeseen voidaan vielä lisästä oikeuksia - mikä käytännössä tarkoittaisi automaattista oikeutta samaan sukunimeen ja adoptio-oikeutta (suom.huom.) - mutta tasa-arvoinen avioliittolaki romuttaisi
... vanhan avioliittoinstituution, joka löytyy raamatun lehdiltä saakka, että mies yhtyköön vaimoonsa ja täyttäköön maailman ja niin päin pois.
Sitten Niikko tuo esiin aateveljensä James Hirvisaaren blogikirjoituksen, jossa Hirvisaari tekee lakivaliokunnan päätökseen pettyneille rakentavan ja hyväntahtoisen ehdotuksen. Hirvisaari ehdottaa, että luodaan seksuaalivähemmistöjä varten ihan oma instituutio ja käytetään siitä nimistystä "pariliitto". Hirvisaari vie ajatuskulkunsa suuntaan, josta saimmekin Niikolta jo esimakua A-studion välittämänä: Viime kädessä olisin valmis sallimaan jopa homoseksuaalisten adoptio-oikeuden ennemmin kuin avioliittokäsitteen muuttamisen. Näin siis Hirvisaari. Nyt taisi lapsi ja kerta toisensa jälkeen toitotetut lasten oikeudet mennä pesuveden mukana, aivan kuten olin ounastellutkin. Siinä missä HOMO on ollut perussuomalaisen ja kristillisdemokraattisen politiikan oiva keppihevonen, niin "lasten oikeudet tahi paras" on toiminut oivana keppihevosena ainakin näiden kahden perussuomalaisen kansanedustajan homofobisessa politiikanteossa.
Hirvisaarelle miehen ja naisen välinen suhde on aivan erityisen merkityksellinen, joten solmikoot siis homoseksuaalit pariliiton, mutta se ei ole avioliitto, koska se ei voi olla. No, James, tuokin korjattaisiin lainmuutoksella, ei siihen sen suurempia kommervenkkejä tarvittaisi.
Niikko itsekin avautuu omin sanoin pariliitosta:
Pariliitto, joka olisi eri kuin avioliitto, ja silloin he (homot) saisivat ne samat oikeudet sen pariliiton vihkimisen kautta kuin avioliitossa olevat, mutta avioliitossa olevat heteroperheet saisivat edelleen kokea sen, että kun he sanoo, että he ovat avioliitossa, niin kukaan ei tuu väärin ymmärretyksi kenen kanssa mä oon avioliitossa.
Kysymys on kuin onkin terminologiasta. Siinä olen täysin samaa mieltä niin Niikon kuin Hirvisaaren kanssa: muun kuin avioliitto-termin käyttö erottelee heteroavioliitot kätevästi muista liitoista. Mutta juuri siinä onkin ongelman ydin: millä tavalla kahden miehen tai kahden naisen avioliitto eroaisi miehen ja naisen välisestä avioliitosta? Puhummeko todellakin pippeleistä ja pimpsoista? Ilmeisesti. Puhumme myös homofobiasta.
Nykyinen avioliittolaki ei aseta vain erityyppisiä parisuhteita vaan myös sukupuolia eriarvoiseen asemaan. Jos tuleva aviopuolisoni olisikin ollut nainen, niin sitten olisimme jo naimisissa, mutta koska hän olikin - ja on edelleen sekä vastedeskin - mies, niin... Tässähän me olemme. Nainen olisi saanut sukupuolensa takia syntymälahjanaan oikeuden mennä naimisiin kanssani (hih!), mutta mies ei.
Ennen kuin suomalaiset sankoin joukoin - Niikko ja Hirvisaari etunenässä - lähtevät suunnittelemaan eroa avioliitostaan, joka tulevaisuudessa tehtävällä lain muutoksella ulottuisikin koskemaan myös kahden miehen ja kahden naisen välistä liittoa, ehdottaisin, että ottaisimme käyttöön avioliitton kanssa rinnakkaisen tai rinnakkaisia termejä. Jo olemassa olevan avioliiton voisi siten erillisellä hakemuksella tai ilmoituksella muuttaa esimerkiksi meistäkumpikaaneiolehomo-avioliitoksi, teemmesenvainlähetyssaarnaajaasennossa-avioliitoksi, vaimotekeeruoanjaminätiskaan-avioliitoksi. Ehdotuksia! Sana on vapaa.
Se mitä Niikko möläyttää tasa-arvon käsitteestä ko. ohjelmassa, jätän ehkä seuraavan blogauksen aiheeksi. Mutta kirjoittanen tähän vielä yhden ajatuksen kansanedustajalta. Se koskettelee niin tasa-arvon käsitystä kuin arvomaailmaakin:
... jos me muutetaan tämä avioliittoinstituution merkitys, niin minun täytyisi aina jatkossa selittää, mitä se merkitsee, kenen kanssa minä olen naimisissa, ja se ei minun arvomaailmaan sovi. Ja siinä merkityksessä kun puhutaan, ettei teidän (homojen) tasa-arvo toteudu, niin sitten myöhemmin ei toteutuis minun tasa-arvo.
En edes oikein ymmärrä, minkälaisessa maailmassa Niikko elää, sillä niin vahva on hetero-oletus Suomessakin, että harva joutuisi avioliittoaan selittelemään, vaikka vähän homolta vaikuttaisikin.
P.S. Olenkohan syyllistynyt jonkinlaiseen olettamukseen olettaessani Niikon ja Hirvisaaren olevan naimisissa? Ehkä. Ehkä en. Heidän perhetilanteensa eivät minua kiinnosta sen vertaa, että selvittäisin asiaa.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Lakivaliokunta tänään 8-9
"Te olette vaalikonevastauksessanne ilmoittanut, että olette täysin samaa / jokseenkin samaa mieltä siitä, että "rekisteröityineille homopareille pitää kuulua kaikki samat oikeudet kuin avioliiton solmineille heteropareille". Lakivaliokunnan enemmistö - johon tekin siis kuulutte - on joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä vaalikoneen väitteen kanssa.
Vaalikoneiden epävirallisesta luonteesta huolimatta ovat ne äänestäjille oiva väline oikean ehdokkaan löytämiseksi varsin suuresta tarjonnasta. Uskon sekä niiden että sosiaalisen median merkityksen vielä kasvavan Suomen poliittisessa toimintaympäristössä.
Antamastanne myönteisestä vaalikonevastauksesta huolimatta kuulutte samalla lakivaliokunnassa niihin, jotka eivät ole lakialoitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista allekirjoittaneet. Mitä kunnioittavimmin haluaisin kysyä teiltä syytä siihen. Lisäksi haluaisin tiedustella mielipidettänne siitä, mitä ko. lakialoitteelle tulisi lakivaliokunnassa tehdä?"
Ylläolevan viestin lähetin sunnuntaina lakivaliokunnan kolmelle jäsenelle: Arja Juvoselle (ps), Kaj Turuselle (ps) ja Suna Kymäläiselle (sd). Suna Kymäläinen vastasi ystävällisesti eilen tiistaina ja sanoi puoltavansa asian käsittelyä. Perussuomalaiset Arja Juvonen ja Kaj Turunen eivät vastanneet.
Lakivaliokunnan äänestyksen tulos tänään oli surullinen. Kaikille tasa-arvoinen Suomi hävisi. Mutta pitää muistaa, että tässä hävittiin vain taistelu. Tahdon2013-kampanja käynnistyy Tasa-arvon päivänä 19.03.2013. Silloin alkaa myös nimien keräys kansalaisaloitteen puolesta, mutta jo nyt voi aktivoitua ja ilmoittautua jäseneksi, kannatusjäseneksi - tämäkin kampanja, kuten mikä tahansa kampanja tarvitsee rahaa - tai tekemään hyvää työtä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi!
Kaikille tasa-arvoinen Suomi hävisi tänään äänin 8-9. Ennakkoasetelmasta (vaalikoneen vastaus ja lakialoitteen allekirjoitus) voidaan päätellä, että seuraavat kansanedustajat ja lakivaliokunnan jäsenet äänestivät lakialoitteen puolesta (nimet satunnaisessa järjestyksessä): Stefan Wallin, Antti Lindtman, Johanna Ojala-Niemelä, Aino-Kaisa Pekonen, Jaana Pelkonen, Kristiina Salonen, Jani Toivola ja Suna Kymäläinen. Kiitokset heille ja voimaa jatkoon: me tarvitsemme teitä!
Tässä taas ne lakivaliokunnan jäsenet, jotka eivät ole lakialoitetta allekirjoittaneet ja vastanneet ko. vaalikoneen kysymykseen täysin / jokseenkin eri mieltä: Anne Holmlund, James Hirvisaari, Markku Mäntymaa, Arto Pirttilahti, Kari Tolvanen, Ari Torniainen, Peter Östman. He siis vastustavat kaikille tasa-arvoisen Suomen syntymistä.
Mediassa julkaistu äänestyksen tulos nimineen vastaa täysin ylläolevia tietoja. Lähde Iltasanomat.
Kielteinen ääni Anne Holmlundilta herättää uudelleen kysymyksen siitä, vitkutteliko lakivaliokunnan puheenjohtaja tahallisesti lakialoitteen kanssa. Mutta ehkä tähän meidän ei tarvitse enää palata: asia etenee muutoin, mutta uskon, että tällä on negatiivinen vaikutus Holmlundin poliittiseen uraan.
Toiseksi suureksi ihmettelyn aiheeksi jää vielä noiden kahden perussuomalaisen kansanedustajan käytös. Eikö vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee? Vai onko persujen homma todellakin näin kädetöntä, kuten voitaneen Arja Juvosen ja Kaj Turusen sekoilusta päätellä? Tietänemme kaikki vastauksen tähän.
Joka tapauksessa asia etenee nyt sitten kansalaisaloitteen kautta. Mitä enemmän allekirjoituksia saamme lakialoitetta tukemaan, sitä enemmän kansalaisaloitteella on painoarvoa.
Kysymys ei ole arvoista, vaan oikeuksista! Kohti Tahdon2013-kampanjaa ja voittoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)