torstai 1. joulukuuta 2011

Persupenat ja persepanot

‎"Kaikki saadaan kenkää kaikesta. Kun viherpipertäjät gay baareissaan päättää että heterot on pohjasakaa ja ettei peräsuoli ole tarkoitettu vain yksisuuntaista liikennettä varten !!"

Tässä vain yksi otos siitä skeidasta, joka velloo sosiaalisessa mediassa. Esimerkki facebookista. Jotenkin tuntuu, että tuossa henkisessä pökäleessä kiteytyy paljon koko ongelman ytimestä.

Homo- ja maahanmuuttajavastaisia ryhmiä perustetaan, ylläpitäjät sulkevat niitä, poliisi puuttuu niiden kirjoitteluun ja jopa pidättää joitakin kirjoittelijoita, kuten tapahtui erään lieksalaisen ryhmän kanssa. Aplodit siitä poliisille, joiden tehtävänä on valoa, että yhteisen eduskuntamme säätämiä lakeja noudatetaan.

Mutta onko todellakin niin, että perussuomalaisten menestys kevään eduskuntavaaleissa avasi kansakunnan paskaluukut selkosen selälleen? Saiko ’kansa’ silloin äänitorven, jonka 20 prosentin kannatus antaa moraalisen oikeutuksen tai jopa korkeamman velvollisuuden tyhjentää sisäinen kuonansa kaikkien nähtäväksi ja kuultavaksi? Näinkö huonosti maassamme voidaan?

Huvittavin kehitelmä tähän mennessä on ollut järjestää erinäisiä VHM-pridekulkueita. VHM on siis lyhenne ilmaisusta ’valkoinen heteromies’. Sikäli mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin siinäpä vasta Suomen sorretuin kansanryhmä. Ainakin samanmielistensä joukossa.

Tunnen monta valkoista heteromiestä. Minulla on monta ystävää valkoisissa heteromiehissä. Näissä miehissä on tarpeeksi omanarvontuntoa, ymmärrystä ja rohkeutta (lue: munaa) kohtaamaan minut ihmisenä, elävänä, vitsailevana, hengittävänä, tuntevana, sen viidennen oluen tilaavana ja joskus totaalisia typeryyksiä puhuvana… ja (omaa ihanaa miestään) rakastavana miehenä. Näitä valkoisia heteromiehiä ei hetkauta se, mitä muut valkoiset heteromiehet saattaisivat ajatella nähdessään meidät terassilla tilaamassa sitä kuudetta olutta. Heissä on rohkeutta (lue: munaa) tehdä niin. He tekevät niin, koska haluavat tehdä niin. Minäkin istun sillä terassilla vapaaehtoisesti tilaamassa ne viimeiset eli seitsemännet oluet siinä vaiheessa kun ystäväni käy kusella. Huomatkaa siis, että määrittelen hänet mieluummin ystävyytemme, kuin hänen ihonvärinsä, seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolensa kautta.

Miksi päässäni alkoi soida ehta kasarihitti It’s Raining Men (Weather Sisters, 1982)? Joka tapauksessa on aivan pakko siteerata yksi rivi kappaleen alusta:

And have we got news for you!

Teidän – ja tällä viittaan VHM-kulkueita huseeraaviin lähimmäisiin – ongelmanne eivät johdu siitä, että ihonvärinne on valkoinen, seksuaalinen suuntautumisenne ns. hetero ja sukupuolenne mies, jos siis edes haluamme käyttää näin – anteeksi sananvalinta – mustavalkoisia määreitä. Ongelma on muualla. Olisiko se peppuseksissä, tai pikemminkin sen puutteessa? Tällaisen käsityksen voisi asiasta saada, sillä sellaisella intohimolla nämä peruspenat siitä puhuvat.

Ehkä Teidän ongelmanne onkin katkeruus siitä, ettette voineet käyttää kaikkea sitä oppimisen ja ymmärtämisen kapasiteettia, joka Teillä joskus oli. Ehkä Teidän ongelmanne on se, että tuhlasitte mahdollisuutenne, kun se Teille tarjottiin. Ehkä totuitte ja tuuduttauduitte siihen, että kaikki on ja tulee aina olemaan. Tai ehkä Teidän ongelmanne on yksinkertaisesti se, että olette typeriä, rumia ja haisette pahalle. En tiedä, en todellakaan tiedä. Enkä aio ottaa asiasta selvää, koska Teidän elämänne ja se mitä sillä teette ei ihan oikeasti kiinnosta. Näistä sanoistani huolimatta – jos vain sallitte – minulla on Teille yksi pyyntö: älkää ulkoistako ongelmianne meidän muiden ongelmiksi tai tehkö niiden perusteella mitä kummallisimpia salaliittoteorioita ahdinkonne syistä. Pahoittelen, että en tiedä ratkaisua ongelmaanne, mutta minä tai minun elämäni se ei ole.

P.S. Pökäleen avainsanat olivat siis: työttömyys, vihreät, kasvissyönti, homobaarit, heterot ja peppuseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti