Obwarzanek krakowski on sanalla sanoen Krakovan rinkeli, joita myydään kesät talvet kadunkulmauksilla hiukopalaksi nälkäisille. Oiva mutusteltava, joista oma suosikkini on unikonsiemenillä varioitu versio.
Vanhan kaupungin ydintä kiertää Planty, nelisen kilometrin pituinen lähes täydellisen kehän muodostava puisto, jonka paikalla sijaitsi ennen kaupunkia suojannut vallihauta ja/tai kaupunginmuuri. Aina sopivin väliajoin sekä Plantyllä että koko ydinkeskustaa kiertävällä katujen jatkumolla - jonka olemme nimenneet Pikku-Rinkeliksi - on pikku kojuja, joista ko. rinkeleitä myydään. Hinnat vaihtelevat 31 eurosentistä kiskurimaiseen 38 senttiin! Ensimmäinen maininta obwarzanek-rinkeleistä löytyy vuodelta 1394. Perinteet ovat kunniassa siis myös mutusteltavien suhteen.
Toinen historian havinaa ja ruokaa yhdistävä keskittymä löytyy Stary Kleparz -torilta, aivan goottityyliin rakennetun Barbakanin lähistöllä. Kyselin sanan etymologiaa, mutta se ei ollut tiedossa. Päättelimme, että sanalla kleparz voisi olla sama kantasana tms. kuin sanalla sklep l. kauppa. Liittyyköhän ko. kantasana jotenkin myös kleptomaniaan? Sanalla stary viitataan vanhaan. Torikauppaa onkin käyty paikalla viimeiset 800 vuotta. Kausituotteista viime visiitillä lähti mukaan kurpitsaa ja saksanpähkinöitä keittoon sekä tomaatteja, joita kutsuttiin nimellä pomidory czekoladowe l. suklaatomaateiksi. Ostokokeilu tuotti iloisen yllätyksen: tummanruskeat, aivan kuin pakkasen mustentamat tomaatit olivat oikein maukkaita sellaisenaan!
Planty-puisto on hämmentävä. Toisaalta se rajaa vanhankaupungin ytimen omaksi kokonaisuudekseen, josta ei pääse pois (lue: eksymään) törmäämättä ensin Plantyn vihreään puskurivyöhykkeeseen sen ympärillä. Mutta puiston rinkelimäisessä muodossa on jotain, joka saa nopeasti menettämään suuntavaistonsa. Rinkelin pyöreä muoto tulee kuitenkin vaivihkaa, puisto kaartuilee melko maltillisesti ytimen ympäri. Vain sen eteläpäässä, Wawelin linnan kohdalla puistosta joutuu poistumaan, mikäli haluaa jatkaa sen toista laitaa pohjoiseen. Kun Plantyltä suuntaa ytimeen tulee vääjäämättä keskusaukiolle l. Rynekille. Kaikki tiet johtavat.
Stare Miasto w Krakowie on kuitenkin elävä kaupunginosa, Puolan toiseksi suurimman kaupungin oikea keskusta. Se ulottuu hieman yli varsinaisen ytimensä, tarjoaa naapuruston rauhaa, kuten meidän aukiollamme ja tietenkin myös sitä turistivirtojen kuhinaa lähes vuodenajasta riippumatta. Kirjakauppojen ja kahvila-baarien määrä on sekin hämmentävä. Onneksi puolan kielen taitoni ei ole niin hyvä, että joutuisin kirjakauppoja koluamaan urakalla. Eräässä ikkunassa vilahti Czesław Miłoszin signeeraamia teoksia... Nobelistit Miłosz ja Szymborska asuttivat muuten Krakovaa samaan aikaan.
Jos on iskenyt rahapula, mutta jano ja nälkä on suuri, niin nyt voin tämän illan kokemuksen perusteella suositella Smakołykia Straszewskiegolla eli juuri ko. Pikku-Rinkelillä, sen länsilaidalla, vastapäätä Jagellonican yliopiston Collegio Nowumia. Suuri annos paneerattua kalaa, tattarisuurimoita, punajuurilautanen (tai kaksi jotain muuta valinnaista lisuketta) ja iso olut 4,76 euroa. Nälkä lähti ja hyvin maistui. Kochanie valitti antia liian PRL-mäiseksi, mutta minä näin sen lähinnä puolalaisena kotiruokana.
Taidan käydä huomenna nauttimassa siellä lounaan läppärini kanssa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KKKK. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KKKK. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. joulukuuta 2013
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Pakastevihanneksia, curryjauhetta ja risellaa
Kävely jokirantaa pitkin Kazimierzin kulmille oli antoisa: kaunis taivas, sillat niiden alla ja yllä lentokoneiden juovat.
Kazimierzin ulica Józefalta löytyi todellinen yllätys, tuoksuva helmi... Perfumeria Lulua! Mainosplakaatit ulkona lupailivat Comme des Garçonsin tuoksuja, joten sisään. Lupaus täyttyi moninkertaisesti, keskustelu parfumerian henkilökunnan kanssa oli antoisa ja CdG:n sellaisia - uusia - tuoksuja, joista en edes tiennyt mitään oli hyllyt täynnä, mukana myös klassikoita ja varmasti tulevia klassikoita, kuten uusi CdG:n ja Monoclen yhteisproduktio Scent Three: Sugi. Selkeästi puutuoksu - sypressiä (sugi!) ja seetriä, mäntyäkin - mutta teränä mukana pippurin ja iiriksen nuotteja. Keveydestään ja hienostuneisuudestaan huolimatta tuoksun löytää vieläkin kun nuuhkaisee, suihkunkin jälkeen. Iiris on ilmeisesti tulevan sesongin ykkönen tuoksuissa: sitä löytyi muistakin ihastuttavista tuttavuuksista.
Mielenkiintoista on se, että Varsovasta oli hyvin vaikea ylipäätään löytää CdG:n tuoksuja. Jokainen parfymeria oli ketju-Sephoraa, joten anti oli sen mukaista eli geneeristä, hyvin geneeristä - ja turvallista. Kulttuurin yksi merkki tämäkin. Pisteet siitä taas jälleen Krakovalle.
Kazimierz oli hyvinkin hiljainen, johtui varmaankin ajankohdasta, joka oli sunnuntain alkuilta. Hyvin, hyvin viehättäviä katuja ja rakennuksia, baareja ja ravintoloita, joista muutaman ohi oli todella vaikea kävellä, mutta meillä oli suunnitelma käydä katsastamassa toinen intialainen ravintola. Indus Tandoor stare miastossa oli oiva, mutta entäpä jos Kazimierzistä löytyisi vielä jotain parempaa? Joten astelimme torin laidalla olevaan Bombaj Tandooriin.
Samosat kertovat paljon, joskus kaiken intialaisen ravintolan tasosta, joten tilasimme tietenkin kasvis-samosat. Jo ulkonäkö epäilytti, taikina oli liian vaaleaa, kummalliseen ylikorkeaan tötteröön muotoiltu nyytti, vieressä dippi. Lisäksi jonkinlaisista sitrushedelmistä valmistettu chutney. Ensimmäinen puraisu ja mielikuva johti... MacDonaldsiin. Jos mäkkäri tarjoilisi samosia, ne maistuisivat tältä. Kokemuksen kruunasi dippikastike, jonka resepti oli varmasti varastettu Hesburgerista.
Pääruoaksi tilasimme Kochanielle jotain, jonka nimi, ainesosat ja kaikki muu on jo jäänyt unholaan. Itse tilasin riisiruokien ystävänä kasvis-birjanin.
Hyvin, hyvin harvoin palautan ruokaa keittiöön. Nyt sen tein. Miten tämän sanoisi, että myös blogini arvoisa lukija saisi jonkinlaista osviittaa tämän illan turhauttavasta kokemuksesta? Yritetään.
Pakastimessa on pussi pakastevihanneksia: aaltomaiseksi leikattuja porkkanansiivuja, vihreitä papuja ja maissia (!). Kaapista löytyy risellaa tms. ja chiliä sekä curry-mausteseos. Näillä aineksilla saa varmasti oivan opiskelija-aterian iltamyöhään soluasunnon keittiössä, mutta sellaista moskaa en tarjoaisi kenellekään, en ainakaan ravintolaruokana. Näin ilmoitin myös tarjoilijalle, joka kiikutti annoksen takaisin keittiöön, ei pahoitellut ollenkaan, mutta ei yrittänyt laskuttaakaan siitä. Kochanien ruoasta puuttui yksinkertaisesti maku. Mitään ei jäänyt mielelle eikä kielelle, paitsi tulisuus chilistä. Riisi oli todellakin halvinta mahdollista, kaukana basmatista. Annos näytti surulliselta mössöltä sekin, mutta kun miehellä on nälkä niin miehellä on nälkä.
Tuon surullisen kokemuksen jälkeen käväisimme vielä Trzy Papryczkissä, jossa sain oivan trofie-pastan lohen ja broccolin kera. Kochanie söi valkosipulikeiton, oikein oivaa sekin. Lisäksi pari lasia viiniä, niin ilta oli pelastettu.
Tähtiä Bombaj Tandoori sai vain kodikkaasta sisustuksesta ***, mutta pelkkä sisustaminen ei riitä ravintolatoiminnan perustaksi.
Kazimierzin ulica Józefalta löytyi todellinen yllätys, tuoksuva helmi... Perfumeria Lulua! Mainosplakaatit ulkona lupailivat Comme des Garçonsin tuoksuja, joten sisään. Lupaus täyttyi moninkertaisesti, keskustelu parfumerian henkilökunnan kanssa oli antoisa ja CdG:n sellaisia - uusia - tuoksuja, joista en edes tiennyt mitään oli hyllyt täynnä, mukana myös klassikoita ja varmasti tulevia klassikoita, kuten uusi CdG:n ja Monoclen yhteisproduktio Scent Three: Sugi. Selkeästi puutuoksu - sypressiä (sugi!) ja seetriä, mäntyäkin - mutta teränä mukana pippurin ja iiriksen nuotteja. Keveydestään ja hienostuneisuudestaan huolimatta tuoksun löytää vieläkin kun nuuhkaisee, suihkunkin jälkeen. Iiris on ilmeisesti tulevan sesongin ykkönen tuoksuissa: sitä löytyi muistakin ihastuttavista tuttavuuksista.
Mielenkiintoista on se, että Varsovasta oli hyvin vaikea ylipäätään löytää CdG:n tuoksuja. Jokainen parfymeria oli ketju-Sephoraa, joten anti oli sen mukaista eli geneeristä, hyvin geneeristä - ja turvallista. Kulttuurin yksi merkki tämäkin. Pisteet siitä taas jälleen Krakovalle.
Kazimierz oli hyvinkin hiljainen, johtui varmaankin ajankohdasta, joka oli sunnuntain alkuilta. Hyvin, hyvin viehättäviä katuja ja rakennuksia, baareja ja ravintoloita, joista muutaman ohi oli todella vaikea kävellä, mutta meillä oli suunnitelma käydä katsastamassa toinen intialainen ravintola. Indus Tandoor stare miastossa oli oiva, mutta entäpä jos Kazimierzistä löytyisi vielä jotain parempaa? Joten astelimme torin laidalla olevaan Bombaj Tandooriin.
Samosat kertovat paljon, joskus kaiken intialaisen ravintolan tasosta, joten tilasimme tietenkin kasvis-samosat. Jo ulkonäkö epäilytti, taikina oli liian vaaleaa, kummalliseen ylikorkeaan tötteröön muotoiltu nyytti, vieressä dippi. Lisäksi jonkinlaisista sitrushedelmistä valmistettu chutney. Ensimmäinen puraisu ja mielikuva johti... MacDonaldsiin. Jos mäkkäri tarjoilisi samosia, ne maistuisivat tältä. Kokemuksen kruunasi dippikastike, jonka resepti oli varmasti varastettu Hesburgerista.
Pääruoaksi tilasimme Kochanielle jotain, jonka nimi, ainesosat ja kaikki muu on jo jäänyt unholaan. Itse tilasin riisiruokien ystävänä kasvis-birjanin.
Hyvin, hyvin harvoin palautan ruokaa keittiöön. Nyt sen tein. Miten tämän sanoisi, että myös blogini arvoisa lukija saisi jonkinlaista osviittaa tämän illan turhauttavasta kokemuksesta? Yritetään.
Pakastimessa on pussi pakastevihanneksia: aaltomaiseksi leikattuja porkkanansiivuja, vihreitä papuja ja maissia (!). Kaapista löytyy risellaa tms. ja chiliä sekä curry-mausteseos. Näillä aineksilla saa varmasti oivan opiskelija-aterian iltamyöhään soluasunnon keittiössä, mutta sellaista moskaa en tarjoaisi kenellekään, en ainakaan ravintolaruokana. Näin ilmoitin myös tarjoilijalle, joka kiikutti annoksen takaisin keittiöön, ei pahoitellut ollenkaan, mutta ei yrittänyt laskuttaakaan siitä. Kochanien ruoasta puuttui yksinkertaisesti maku. Mitään ei jäänyt mielelle eikä kielelle, paitsi tulisuus chilistä. Riisi oli todellakin halvinta mahdollista, kaukana basmatista. Annos näytti surulliselta mössöltä sekin, mutta kun miehellä on nälkä niin miehellä on nälkä.
Tuon surullisen kokemuksen jälkeen käväisimme vielä Trzy Papryczkissä, jossa sain oivan trofie-pastan lohen ja broccolin kera. Kochanie söi valkosipulikeiton, oikein oivaa sekin. Lisäksi pari lasia viiniä, niin ilta oli pelastettu.
Tähtiä Bombaj Tandoori sai vain kodikkaasta sisustuksesta ***, mutta pelkkä sisustaminen ei riitä ravintolatoiminnan perustaksi.
Kalaa, kasviksia ja kahvia Krakovassa
Tässä ensimmäinen Kalaa, kasviksia ja kahvia Krakovassa -blogaus. Tulevat ravintola/kahvila-arviot löytyvät saman KKKK tunnisteen alta. Kerään tunnisteen alle pinnallisia ja syvällisiä ravintola-arvioita ei-lihansyöjän näkökulmasta. Tervetuloa siis ruokamatkalle Krakowaan!
Trzy Papryczki on pienehkö puu-uunipizzeria Stare Miaston sivukadulla. Olemme käyneet siellä kaksi kertaa, eivätkä puu-uunissa paistetut pizzan pettäneet kummallakaan kerralla. Pizza Bianca Verde (neljä juustoa, pinaattia ja saksanpähkinöitä, eurohinta 6,40 / iso) oli oiva aloitus Krakovan ruokamaailmaan. Suolainen ja hieman makea, ohutkuorinen ja rapea.
Paitsi nyt taisin puhua palturia, sillä kävimme sitä vastapäätä sijaitsevassa Taco Mexicanossa hädissämme ja nälissämme silloin kun etsimme asuntoa Krakovasta. Siellä voisi kuvitella halpalentobrittien mäiskivän mehikanoa krapulaansa... samanlaista mättöä löytyi eräästä Tampereen Hämeenkadun tacolasta. Ei hyvä.
Trzy Papryczkille tähtiä seuraavasti: Pizza Bianca Verde****, palvelu***, miljöö***.
Taco Mexicano: lounas-burrito*, palvelu*, miljöö**.
Pod Wawelem perjantai-iltana oli täynnä ja meluisa. Litran tuoppeja ja sianpotkia. Kunnon ketjuravintolameininki (saman ketjun ravintolaa löytyy myös Varsovan Plac Konstytucjilta: U Szwejka) elävällä musiikilla ryyditettynä. Olimme käyneet siellä vahingossa päivämatkalla Varsovasta, väsyneinä ja ankeina. Silloinen kalalautanen jäi positiivisella tavalla mieleen - ja sama positiivinen kokemus oli haussa tälläkin kertaan Kochanien ensimmäisen työviikon päätteeksi. Lisäksi perjantaisin on tarjolla myös ostereita. Ostereita ei ollut, sinisimpukat olivat ok, sianpotkan rasvainen ja etova katku kantautui viereisestä pöydästä voimallisesti, śliwowicaa oli kahta vahvuutta (40% ja 72%) ja ainakin tuo nynnyplaatu oli hyvää, mutta kalalautanen kahdelle oli kylmä, vetinen ja mauton. Kalaa pahimmillaan. Tarjoilijatarharjoittelijatar sai pisteet antaumuksellisesta vaikkakin mokailevasta työstään, eli oppia ikä kaikki. Linnan (Wawel) ympäristössä on useampikin Pod Wawelem -niminen ravintola, joista ainakin tätä voi välttää, ellei ole vannoutunut lihansyöjä. Paikan toisaalta meluisa miljöö - jonka sisustuksessa oli puolensa - ja edullinen olut sai toivomaan, että söisi vielä lihaa. Lihaa pöytään, olut virtaamaan ja möykkä päälle!
Pod Wawelem: kalalautanen kahdelle* (yöks!), palvelu****, miljöö*/*****.
Vielä jäi tarkemmin arvioimatta italialainen Mamma Mia*** Karmelickalla, taiteilijakahvila Bunkier Cafe Plantyllä***, Stare Miaston Indus Tandoor**** sekä eilisillan kasvis/vegaani Momo****, mutta näihin myöhemmin. Nyt sunnuntaihortoilemaan Kazimierzin kujille!
Smacznego!
Trzy Papryczki on pienehkö puu-uunipizzeria Stare Miaston sivukadulla. Olemme käyneet siellä kaksi kertaa, eivätkä puu-uunissa paistetut pizzan pettäneet kummallakaan kerralla. Pizza Bianca Verde (neljä juustoa, pinaattia ja saksanpähkinöitä, eurohinta 6,40 / iso) oli oiva aloitus Krakovan ruokamaailmaan. Suolainen ja hieman makea, ohutkuorinen ja rapea.
Paitsi nyt taisin puhua palturia, sillä kävimme sitä vastapäätä sijaitsevassa Taco Mexicanossa hädissämme ja nälissämme silloin kun etsimme asuntoa Krakovasta. Siellä voisi kuvitella halpalentobrittien mäiskivän mehikanoa krapulaansa... samanlaista mättöä löytyi eräästä Tampereen Hämeenkadun tacolasta. Ei hyvä.
Trzy Papryczkille tähtiä seuraavasti: Pizza Bianca Verde****, palvelu***, miljöö***.
Taco Mexicano: lounas-burrito*, palvelu*, miljöö**.
Pod Wawelem perjantai-iltana oli täynnä ja meluisa. Litran tuoppeja ja sianpotkia. Kunnon ketjuravintolameininki (saman ketjun ravintolaa löytyy myös Varsovan Plac Konstytucjilta: U Szwejka) elävällä musiikilla ryyditettynä. Olimme käyneet siellä vahingossa päivämatkalla Varsovasta, väsyneinä ja ankeina. Silloinen kalalautanen jäi positiivisella tavalla mieleen - ja sama positiivinen kokemus oli haussa tälläkin kertaan Kochanien ensimmäisen työviikon päätteeksi. Lisäksi perjantaisin on tarjolla myös ostereita. Ostereita ei ollut, sinisimpukat olivat ok, sianpotkan rasvainen ja etova katku kantautui viereisestä pöydästä voimallisesti, śliwowicaa oli kahta vahvuutta (40% ja 72%) ja ainakin tuo nynnyplaatu oli hyvää, mutta kalalautanen kahdelle oli kylmä, vetinen ja mauton. Kalaa pahimmillaan. Tarjoilijatarharjoittelijatar sai pisteet antaumuksellisesta vaikkakin mokailevasta työstään, eli oppia ikä kaikki. Linnan (Wawel) ympäristössä on useampikin Pod Wawelem -niminen ravintola, joista ainakin tätä voi välttää, ellei ole vannoutunut lihansyöjä. Paikan toisaalta meluisa miljöö - jonka sisustuksessa oli puolensa - ja edullinen olut sai toivomaan, että söisi vielä lihaa. Lihaa pöytään, olut virtaamaan ja möykkä päälle!
Pod Wawelem: kalalautanen kahdelle* (yöks!), palvelu****, miljöö*/*****.
Vielä jäi tarkemmin arvioimatta italialainen Mamma Mia*** Karmelickalla, taiteilijakahvila Bunkier Cafe Plantyllä***, Stare Miaston Indus Tandoor**** sekä eilisillan kasvis/vegaani Momo****, mutta näihin myöhemmin. Nyt sunnuntaihortoilemaan Kazimierzin kujille!
Smacznego!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)