Olli Sirén sai kaksi kuukautta sitten mielestään briljantin idean. Hän päätti osallistua NaNoWriMo-projektiin, jossa tavoitteena on kirjoittaa yhden kuukauden aikana 50 000 sanaa. Sirén itse kirjoittaa kokemuksesta tänään ilmestyneessä HS.fi-artikkelissaan Alussa ei ollut sanaakaan. NaNoWriMo tulee sanoista National Novel Writing Month. Olemme siis Yhdysvalloissa, missäpä muuallakaan. Supersize me. NOW!
"Sehän on kokonainen kirja!" oli Jörn Donner parahtanut Ollin käytyä esittelemässä hänelle ideaansa. Totta, sanamäärällä mitattuna. Sanat on helppo mitata, laskea. Tietokone tekee sen puolestasi... Suhtauduin artikkeliin hyvin skeptisesti heti sen alkumetreillä.
50 000 sanaa kuukaudessa. Jos kirjoittaja tekisi töitä tuon kuukauden (esim. marraskuun, kuten Sirénin tapauksessa) aikana maanantaista perjantaihin, kahdeksan tuntia päivässä (miinus ruokatunti 60 min.), niin hänen tulisi kirjoittaa 2273 sanaa per työpäivä eli 324 ja rapiat per työtunti, 5.5 sanaa per minuutti jne. Nopeasormiselle kymmensormijärjestelmän hallitsijalle ei mikään mahdoton tahti.
Tässä kohtaa jäin miettimään kuinka monta sanaa esikoiseni (208 sivua) sisältää? Tietokoneen työpöydällä lojuvan uuden tekstin sanamäärän tarkistin ja se oli 25 000 sanaa. Olisiko se sitten jo puolikas kirja? Samaan kokonaisuuteen liittyvää tekstiä on muuallakin jonkin verran lisää, joten... Ei, ei se ole vielä kirja. Jos kirjoittaminen olisi naputtelua, niin mikäs siinä ollessa. Nopeasormisen.
Siiten samaan päätyy Sirénkin surkuhupaisassa artikkelissaan, joka todellakin kannattaa lukea. Siinä on kirjattuna kirjoittamisen monta ongelma, joista pienimmätkin saattavat kasvaa suhteettoman korkeiksi, meitä ja todellisuutta suuremmiksi: aloittamisen vaikeus, ajan löytäminen, typerän ja toimimattoman tekstin suoltaminen. Niin tuttua, niin tuttua.
Kohta joulu ja aikaa! Siis kirjoittamiselle. Muut graavatkoon laatikot ja paistakoon glögit. Minä kirjoitan vailla sanamäärätavoitteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti