C 2/5

Kiitos hyvää, vastaan kysymykseen, jonka kysyn takaisin. Istuudun tuolille, jonka viileys yllättää minut. Katsomme yhdessä kauempana kimmeltävän suihkulähteen vesipatsaita, niitä jotka juuri hetkin sitten ohitin ja jotka luovat kummallisella, mutta kaupungille ominaisella itsetietoisella tavalla meille lohtua, vaikka en voi kuvitella kummankaan meistä erityisesti sitä tarvitsevan. Emme ympärillämme vallitsevaan olotilaan ja puitteisiin, joihin meillä on täysi nautintaoikeus.

Sovitan tervehdyksiimme lyhyet, omakohtaiset huomioni alati muuttuvasta, sykkivästä maisemasta, johon päättelen hänenkin tahollaan edellisen illan ja yön aikana liittyneen. Liittyneen, katsoneen, valinneen, lähteneen ja viettäneen. Olen oikeassa. Tilaamme päivän ensimmäisen aterian.

Olen tyytyväinen sijaintiimme kahvilassa, sen auringon kohottamaan alueeseen, sen allani lämpiävään istuimeen. Olen tyytyväinen suihkulähteeseen ja sen viertä kiertäviin kukkaistutuksiin, sen solisevaan ääneen ja värien rytmiin. Olen tyytyväinen ystäväni rauhalliseen jutusteluun ja vastajauhettuun ja vastapuristettuun edessäni. Olen tyytyväinen kuvitellessani paraikaa valmistuvan ateriamme makuja. Olen tyytyväinen haistellessani kädenselkämykseni tuoksuja, jotka vievät takaisin hetkiin, joista sain nauttia vain muutama tunti sitten.