maanantai 25. lokakuuta 2010

Perkele

Ei riittänytkään se, että pääministeri ei ajattele asioitaan loppuun tai ei yleensäkään ajattele (kts. edellinen kirjoitus), vaan että samaan tulevien vaalien (ja persujen kannatuslukujen) säikäyttämään vikisevään laulukuoroon liittyi myös Jyrki Boy ilmoittaessaan, että sukupuolineutraali avioliitto on omantunnonasia puolueen kansanedustajille (lue: lainsäätäjille) mikäli lakiesitys eduskuntaan joskus tulee. Samassa jutussa siteerataan Kataisen lausuntoa populismista (lue: persuista):

Populistilla ei ole arvoja, koska populistin pitää olla notkea joka suuntaan...

On Kataisen kellon ääni saanut toisen sävyn sitten aurinkoisen kesän ja Porissa järjestetyn Suomi Areenan. Notkeaa, Katainen, notkeaa.

Mutta olipa mielenkiintoinen vieraskynäilijä Hesarissa tänä aamuna! Homojen oikeudet eivät ole yksiselitteisiä, kuului tohtoritutkija Miia Halme-Tuomisaaren kirjoitus. Asiayhteydestään irrotettuna otsikko on pöyristyttävä.

Suurin osa kirjoituksesta on asiantuntijan kynästä. Käsitystä homoseksuaalien tasavertaisesta asemasta ei voida perustella suoraan kansainvälisoikeudellisella normistolla, kirjoittaa Halme-Tuomisaari. Tämä on totta, vaikka YK:n yleismaailmallinen julistus korostaa, että kaikki ihmiset ovat syntyneet tasa-arvoisiksi. Ordem e progresso -maa Brasilia (maailman väkirikkain katolinen maa muuten: väestöä n. 200 M, joista katolisia n. 75%) on ehdottanut YK:n ihmisoikeuskomissiossa (nyk. ihmisoikeusneuvosto), että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä kiellettäisiin. Asia poistettiin komission agendalta eritoten Afrikan ja islamilaisten maiden vastustuksen vuoksi.

Eikä asia ole Euroopassakaan sen paremmilla kantimilla: seksuaalivähemmistöjen asemaa ei ole myönteisistä päätöksistä huolimatta vahvistettu julistuksin tai sopimuksin. Näin ainakin Halme-Tuomisaaren mukaan ja totta: Euroopan ihmisoikeussopimukseen ei ole kirjattu erikseen seksuaalivähemmistöjen syrjintäkieltoa. Ihmisoikeussopimuksen 14 artikla kieltää sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvan syrjinnän.

Halme-Tuomisaaren juttu tuntui toimivan käsittämättömästä otsikosta huolimatta. Mutta sitten vieraskynä lankeaa siihen samaiseen loveen, johon moni muukin on langennut. Ko. lovessa alkaa olla jo täyttä.

Homokeskustelua on leimannut kaksinainen kärjistyneisyys. Yhtäältä esimerkiksi kirkon sisäisten näkökulmien moninaisuus on sivuutettu ja kirkon näkemykset on rinnastettu äänekkään ääriryhmän kannanottoihin.

Tästähän kirkko saa syyttää suuremmaksi osaksi itseään. Minun on vain vaikea nähdä tasavertaisuutta vaativaa argumentointia kärjistetyksi. Mutta tässä tullaankin allekirjoittaneen ja vieraskynäläisen perustavaan eroon siitä, mitä tasavertaisuus ja ihmisoikeudet meille käsitteinä ovat.

Toisaalta ihmisoikeuksista puhutaan totuutena, jonka alkuperää tai täsmällistä sisältöä ei ole tarpeen pohtia. Tämä enemmän kuin särähti korvaan. Mitä ihmettä tohtoritutkija Halme-Tuomisaari tarkoittaa? Ja jatkaa samalla linjalla: Ihmisoikeudet ovat aikaansa sidottuja ja niiden sisällöstä voidaan olla eri mieltä.

Nyt meni tohtoritutkijaltakin puurot ja vellit sekaisin. Ammatin tuomaa sokeutta, olettaisin. Jos tuo olisi kuulunut näin ihmisoikeuksiin liittyvä lainsäädäntö on aikaansa sidottu ja sen sisällöstä voidaan olla eri mieltä, niin olisin voinut näkemyksen hyväksyä. Tuossa muodossaan väite on vuonna 2010 toimivan tutkijan kynästä käsittämätön. Pitääkö vielä muistuttaa eurooppalaisen historian sysimustasta vaiheesta? Saksan natsihallinnon laatimat rotulait veivät Saksan juutalaisilta kansalaisoikeudet ja kielsivät seka-avioliitot vuonna 1935.

Arvojen ja lakien välisistä mekanismeista (demokratiassa) minulla on aina ollut sellainen käsitys, että ensin muuttuu arvomaailma, saa tarpeeksi kriittistä massaa, jonka painolla äänestäjät äänestävät vaaleissa ja valitsevat omaa arvomaailmaansa vastaavia kansanedustajia eli lainsäätäjiä, jotka sitten säätävät lakeja, jotka taas puolestaan vaikuttavan arvomaailmaan. Kirjoituksessaan Halme-Tuomisaari vaikuttaa lähestyvän asiaa päinvastaisesta suunnasta, ja mitä pidemmälle ja syvemmälle kirjoitusta lukee, sitä tarkoitushakuisemmalta se alkaa kuulostaa.

Todellinen yhteiskunnallinen moniarvoisuus tarkoittaa vivahteikasta keskustelukulttuuria, vastapuolen kunnioittamista ja omien totuuksien - myös oman ihmisoikeusymmärryksen - säännöllistä kyseenalaistamista.

Hyvin mielenkiintoinen - taitavakin - lopetus vierasskribentiltä.

Seuraava kaikella kunnioituksella. Perkele tulee monessa hahmossa, sanotaan. Jos ei ole mitenkään tavatonta löytää lääkärin tai puoluejohtajan kaavun alta sysimusta fundamentalisti, niin eikö sellaisen voisi olettaa pilkahtelevan tieteentekijänkin taustalla? Vai syyllistynkö nyt jonkun osapuolen suoranaiseen mustamaalaukseen? Tai - herra paratkoon - kärjistämiseen?

Mene ja tiedä, kuten eräs kriitikko sanoi arviossaan.

S.

2 kommenttia:

  1. Vieraskynäilijän ongelma taitaa olla yltiökuvailevuus. H-T pyrkinee (oletan) neutraalisti kuvailemaan, mikä tilanne on: "sisällöstä voidaan olla eri mieltä", niin, tosiallisesti varmaan ollaan eri mieltä eli "voidaan olla", juu-u. Mutta tämän asian yhteydessä kuvailu alkaa helposti kuulostaa suositukselta, jolloin esim. "sisällöstä voidaan olla eri mieltä" rupeaa kuulostamaan homojen oikeuksia ihmisoikeuksina puolustavien vastaiselta vihjailulta.

    Viimeinen virke onkin jo aika iso loikka tähän toimintaohjeita antavaan suuntaan. Se ikään kuin sanoo, että räsäsiä pitäisi kunnioittaa (suvaitse suvaitsemattomuutta!), koska asia ei ole tulkinnanvarauksettomasti ihmisoikeuskysymys.

    Hän siis tietyllä tapaa pyrkii suosittamaan myös ihmisoikeuksista puhuville itsereflektiota. Eihän se koskaan pahaa tee. Mutta toisaalta on se nyt tässä tilanteessa aikamoista saivartelua, ja kun keskustelukonteksti on mitä on, teksti on hyvin helposti ymmärrettävissä kannanotoksi räsäsien puolesta. En ole ihan vakuuttunut siitä, oliko vieraskynä nyt ihan oikea paikka tällaiselle dekonstruktiiviselle eleelle. Nippelin hierontaa, jossa ihmisoikeusjulistuksen keskeisin eetos unohtuu?

    Sitä mää kanssa ihmettelen, kuten sinäkin, että mitä ihmeen kärjistävää muka nyt on ollut tasavertaisuutta vaativissa argumenteissa. Eivät ne ole edustaneet mitään äärilaitaa, vaan demokratian hengen puolustamista. Ne eivät siis ainakaan tässä mielessä edusta mitään ääripäätä, vaan yhteiskuntamme ydinaluetta.

    VastaaPoista
  2. Naulan kantaan, Jussi O. Sain kommenttia myös toisen sos.median kautta. Siinä yhtenä mielenkiintoisena pointtina oli non-exhaustive -käsite, joka tässä tapauksessa koski Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 14. artiklaa.

    Ko. artiklan lista on non-exhaustive. Esim. sukupuolinen suuntautuminen (sexual orientation) ja vammaisuus (disability) on jätetty tarkoituksella pois listalta, koska niiden lisääminen olisi ollut juridisesti tarpeetonta juuri tuon non-exhaustive -periaatteen takia.

    Jos mukaan olisi otettu jokin ryhmä, mikä ei ole alkuperäisessä konventiossa vuodelta 1950, niin silloin olisi voitu ryhtyä tekemään vastakkaispäätelmiä siitä, että kaikki, joita ei listalla mainita, voisivatkin sitten olla täysin vapaasti syrjittävissä.

    Ko. artiklaa 14 (EIS) onkin sovellettu jo vuonna 1999 tutkailtaessa sukupuoliseen suuntautumiseen kohdistuvaa syrjintää. EIS on tuon kommentin lähettäjän mielestä hyvinkin joustava, ja tarkoituksella niin.

    Hesarin vieraskynän eli ko. tohtoritutkijan ajatusketju alkaa vaikuttaa entistäkin tarkoitushakuisemmalta jättäessään tietoisesti pois ko. huomion. Vahingoksi en sitä tämän tohtoritutkijan osalta voi uskoa.

    VastaaPoista