Pääministeri luulee osallistuneensa Toivotaan, toivotaan -ohjelmaan. Näin voidaan päätellä Iltasanomien uutisesta: Toivottavasti poliitikoiden ei tarvitse ottaa kantaa, mikä on syntiä. Ihanko totta? Onpa hienosti toivottu. Sitä samaa olisin halunnut toivoa minäkin, kunhan olisin hoksannut niin tehdä eli ennen tämän aamun Hesaria, joka oli pääministeriltä ilmeisesti jäänyt lukematta. Myöhäistä toivoa siis.
Aamun Hesari kysyi muutamalta kansanedustajalta, onko homoseksuaalisuus syntiä. Kiltisti kuin pässit narussa arvon edustajat ja muutama kuolevainenkin vastasivat, mitä vastasivat, osa siis myös selkeästi ei, homoseksuaalisuus ei ole syntiä. Vastauksella ei ole sinänsä väliä, vaan sillä, että yleensä tuollaista kysytään ja sitten siihen vielä vastataan. Kansanedustaja - poliitikko - tuli kuin tulikin ottaneeksi kantaa siihen, mikä on syntiä. Vastasi kun kysyttiin.
Eikö edes juolahtanut mieleen seuraavanlaista vastausta? Ihan niinkuin vaihtoehdoksi:
Emme saa rajata tärkeää yhteiskunnallista keskustelua kansalaisten tasa-arvoisuudesta ja tasavertaisuudesta keskusteluksi synnistä. Kieltäydyn vastaamasta noin typerään kysymykseen.
Raamatun kätevästi moninaiset ja monimuotoiset (lue: käyttötarkoitukseen venyvät) tulkinnat määrittelevät synnin. Edes kirkko ei osaa - tai uskalla - antaa selvitystä siihen mikä on syntiä, mikä ei.
Höpinät siitä, että olemme kaikki syntisiä - voi kuinka suloisen yhteisöllistä - ovat nekin saman ajatusvääristymän tuotoksia. Synti ei ole universaali: tasavertaisuus on.
Toistan itseäni, kun ilmoitan seuraavaa: olen synnitön. Minulla ei ole mitään tekemistä kirkon tai sen oppien kanssa, minä en tule ikinä hakemaan elämälleni sen tai sen edustajan siunausta. Kirkko ja sen kaikkien ääripäiden ja keskiäänten opit olisivat minulle yhdentekevää surinaa, mutta vain jos kirkko ja valtio erotettaisiin todellisesti toisistaan. Näinhän ei ole. Ei siis ole kirkon asia, mitä se homokysymyksessä tekee.
Puuro käsittää lainsäädännön, josta huolehtivat kansanedustajat, jotka me valitsemme. Vellit lilluvat taas keskustelussa siitä, mitä helvettiä kirkon pitäisi tehdä homoille.
Pääministerin Mari Kiviniemen (kesk.) mielestä uskontoa ja politiikkaa ei pidä liikaa sekoittaa keskenään.
Hyvä Mari, tätä toivon minäkin, jos asian suhteen nyt osaisin jotain toivoa. Pieni aste-ero meillä vain on. Mielestäni uskontoa ja politiikka ei pidä sekoittaa keskenään ollenkaan. Siitä ei hyvä seuraa. Sellaisesta voi tulla aika soppa. Hyvänä esimerkkinä Päivi Räsänen ja kristillisdemokraatit. Toisaalta P.R. & KD ovat aika lievä ilmiö noin maailmanlaajuisesti. Siitä pitää huolen suhteellisen vahva oikeusvaltion perinne Suomessa eli juuri lainsäädäntö. Eli eduskunta eli kansanedustajat eli me.
Pääministerin mielestä on ollut ikävää, että nyt käynnissä olevassa homokeskustelussa ovat äänessä olleet vain ääripäät. Hetkinen? Mitäköhän ääripäitä Kiviniemi tarkoittaa? Viittaako hän ääripäillä kirkon ja kristillisdemokraattien ääripäihin vai käynnissä olevan keskustelun ääripäihin? Mitä 'ääripäisyyttä' voi olla tasa-arvon ja tasavertaisuuden vaatimuksessa? Selitystä kaivataan. Sitä tuskin saadaan. Mutta onneksi pääministerin mielestä kirkko on paljon moniarvoisempi kuin keskustelun pohjalta olisi voinut ymmärtää. Aivan, kirkon moniarvoisuus ja kykenemättömyys käsitellä ongelmia - ml. tätä homokysymystä - on ollut suorastaan hämmästyttävää.
Tämä kaikki saattaa kuulostaa hiusten halkomiselta - vrt. käytetäänkö sanasta ääripää yksiköllistä vai monikollista muotoa - mutta kun sanat muovaavat maailmaa tai ainakin käsitystämme siitä. Niillä on todellista voimaa. Alussahan oli sana, ainakin raamatun mukaan. Vai mitä sanotte seuraavasta?
Osoita tukesi meille! Liity piip. Haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset uskaltavat, jaksavat ja tahtovat välittää ja jossa heikommasta kannetaan huolta.
Kenellä on näin hienosti julkituotuja tavoitteita? Klikkaa ko. sanaa piip, ota selvää ja päätä itse, mitä teet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti