Perkele

Ei riittänytkään se, että pääministeri ei ajattele asioitaan loppuun tai ei yleensäkään ajattele (kts. edellinen kirjoitus), vaan että samaan tulevien vaalien (ja persujen kannatuslukujen) säikäyttämään vikisevään laulukuoroon liittyi myös Jyrki Boy ilmoittaessaan, että sukupuolineutraali avioliitto on omantunnonasia puolueen kansanedustajille (lue: lainsäätäjille) mikäli lakiesitys eduskuntaan joskus tulee. Samassa jutussa siteerataan Kataisen lausuntoa populismista (lue: persuista):

Populistilla ei ole arvoja, koska populistin pitää olla notkea joka suuntaan...

On Kataisen kellon ääni saanut toisen sävyn sitten aurinkoisen kesän ja Porissa järjestetyn Suomi Areenan. Notkeaa, Katainen, notkeaa.

Mutta olipa mielenkiintoinen vieraskynäilijä Hesarissa tänä aamuna! Homojen oikeudet eivät ole yksiselitteisiä, kuului tohtoritutkija Miia Halme-Tuomisaaren kirjoitus. Asiayhteydestään irrotettuna otsikko on pöyristyttävä.

Suurin osa kirjoituksesta on asiantuntijan kynästä. Käsitystä homoseksuaalien tasavertaisesta asemasta ei voida perustella suoraan kansainvälisoikeudellisella normistolla, kirjoittaa Halme-Tuomisaari. Tämä on totta, vaikka YK:n yleismaailmallinen julistus korostaa, että kaikki ihmiset ovat syntyneet tasa-arvoisiksi. Ordem e progresso -maa Brasilia (maailman väkirikkain katolinen maa muuten: väestöä n. 200 M, joista katolisia n. 75%) on ehdottanut YK:n ihmisoikeuskomissiossa (nyk. ihmisoikeusneuvosto), että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä kiellettäisiin. Asia poistettiin komission agendalta eritoten Afrikan ja islamilaisten maiden vastustuksen vuoksi.

Eikä asia ole Euroopassakaan sen paremmilla kantimilla: seksuaalivähemmistöjen asemaa ei ole myönteisistä päätöksistä huolimatta vahvistettu julistuksin tai sopimuksin. Näin ainakin Halme-Tuomisaaren mukaan ja totta: Euroopan ihmisoikeussopimukseen ei ole kirjattu erikseen seksuaalivähemmistöjen syrjintäkieltoa. Ihmisoikeussopimuksen 14 artikla kieltää sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvan syrjinnän.

Halme-Tuomisaaren juttu tuntui toimivan käsittämättömästä otsikosta huolimatta. Mutta sitten vieraskynä lankeaa siihen samaiseen loveen, johon moni muukin on langennut. Ko. lovessa alkaa olla jo täyttä.

Homokeskustelua on leimannut kaksinainen kärjistyneisyys. Yhtäältä esimerkiksi kirkon sisäisten näkökulmien moninaisuus on sivuutettu ja kirkon näkemykset on rinnastettu äänekkään ääriryhmän kannanottoihin.

Tästähän kirkko saa syyttää suuremmaksi osaksi itseään. Minun on vain vaikea nähdä tasavertaisuutta vaativaa argumentointia kärjistetyksi. Mutta tässä tullaankin allekirjoittaneen ja vieraskynäläisen perustavaan eroon siitä, mitä tasavertaisuus ja ihmisoikeudet meille käsitteinä ovat.

Toisaalta ihmisoikeuksista puhutaan totuutena, jonka alkuperää tai täsmällistä sisältöä ei ole tarpeen pohtia. Tämä enemmän kuin särähti korvaan. Mitä ihmettä tohtoritutkija Halme-Tuomisaari tarkoittaa? Ja jatkaa samalla linjalla: Ihmisoikeudet ovat aikaansa sidottuja ja niiden sisällöstä voidaan olla eri mieltä.

Nyt meni tohtoritutkijaltakin puurot ja vellit sekaisin. Ammatin tuomaa sokeutta, olettaisin. Jos tuo olisi kuulunut näin ihmisoikeuksiin liittyvä lainsäädäntö on aikaansa sidottu ja sen sisällöstä voidaan olla eri mieltä, niin olisin voinut näkemyksen hyväksyä. Tuossa muodossaan väite on vuonna 2010 toimivan tutkijan kynästä käsittämätön. Pitääkö vielä muistuttaa eurooppalaisen historian sysimustasta vaiheesta? Saksan natsihallinnon laatimat rotulait veivät Saksan juutalaisilta kansalaisoikeudet ja kielsivät seka-avioliitot vuonna 1935.

Arvojen ja lakien välisistä mekanismeista (demokratiassa) minulla on aina ollut sellainen käsitys, että ensin muuttuu arvomaailma, saa tarpeeksi kriittistä massaa, jonka painolla äänestäjät äänestävät vaaleissa ja valitsevat omaa arvomaailmaansa vastaavia kansanedustajia eli lainsäätäjiä, jotka sitten säätävät lakeja, jotka taas puolestaan vaikuttavan arvomaailmaan. Kirjoituksessaan Halme-Tuomisaari vaikuttaa lähestyvän asiaa päinvastaisesta suunnasta, ja mitä pidemmälle ja syvemmälle kirjoitusta lukee, sitä tarkoitushakuisemmalta se alkaa kuulostaa.

Todellinen yhteiskunnallinen moniarvoisuus tarkoittaa vivahteikasta keskustelukulttuuria, vastapuolen kunnioittamista ja omien totuuksien - myös oman ihmisoikeusymmärryksen - säännöllistä kyseenalaistamista.

Hyvin mielenkiintoinen - taitavakin - lopetus vierasskribentiltä.

Seuraava kaikella kunnioituksella. Perkele tulee monessa hahmossa, sanotaan. Jos ei ole mitenkään tavatonta löytää lääkärin tai puoluejohtajan kaavun alta sysimusta fundamentalisti, niin eikö sellaisen voisi olettaa pilkahtelevan tieteentekijänkin taustalla? Vai syyllistynkö nyt jonkun osapuolen suoranaiseen mustamaalaukseen? Tai - herra paratkoon - kärjistämiseen?

Mene ja tiedä, kuten eräs kriitikko sanoi arviossaan.

S.