Olemme ajaneet ko. pikkukaupungin läpi kaksitoista kertaa. Ensimmäisen kerran, kun lähdimme Varsovasta käsin katsastamaan Krakovan asuntotarjontaa ja viimeisen kerran - ainakin tällä erää - kun muuttokolonna suuntasi kohti Pyynikinharjua (puolaksi oz Pyynikki).
Olin kiinnittänyt erääseen rakennukseen huomiota jo ensimmäisellä kerralla, kun ajoimme kaupungin läpi. Kaupungin nimeä en tiennyt, enkä selvittänyt sitä kuin vasta viimeisellä kerralla. Kohdassa, josta mäki lähtee nousemaan kohti kaupungin keskustaa on kaksi kerrosta jotain, joka oli joko betonia tai sitten rapattua tiiltä. Yläkerran ikkunat ovat rikki, alakerran ikkunat on muurattu umpeen, ovena harmaaksi maalattu teräsovi. Tyhjä, hylätty, huonossa kunnossa oleva rakennus, joka todennäköisesti vain odotti purkua.
Huomasin siis rakennuksen ensimmäisellä, mutta aluksi unohdin aina sen olemassaolon, kunnes olimme ajaneet sen ohi muutamia kertoja. Vähitellen osasin jo odottaa sitä.
Tänään pysähdyin Tampereen Lapintielle. Katselin katua, joka nousi kulmikkaana ylös. Sen varrella olevissa rakennuksissa ei ole mitään ihmeellistä, en tiedä vieläkään, mikä minut pysäytti - ehkä kulmien rytmi tai sitten vain taivas kadun päässä - mutta pysähdyin. Ehkä se vielä joskus selviää.
Ajoimme siis tuon puolalaisen pikkukaupungin läpi viimeistä kertaa ja rakennus oli vielä pystyssä. Ehkä purkuun tarvittavia rahoja ei vielä olisi - ehkä niitä ei koskaan tulisi, ajattelin. Ehkä seuraavalla kerralla, jos ja kun matkaamme kaupungin läpi, rakennus on purettu. Tai sitten ei.
Tänään siivosin puhelimestani muistiinpanot. Yksi muistiinpanoista oli lyhyesti ja ytimekkäästi synagoga w Słomnikach l. synagoga Słomnikissa. Olin viimeisellä ohiajomatkallamme kommentoinut jostain syystä Kochanielle, että ajoimme taas sen synagogan ohi. En tiedä, miksi kutsuin rakennusta synagogaksi, mutta kirjasin sen muistiinpanoihin ja matka kohti Pyynikkiä jatkui.
Tänään kirjoitin sitten kaksi sanaa googlen kuvahakuun: synagoga ja slomniki. Siinä se sitten oli: kaksi kerrosta jotain, joka oli joko betonia tai sitten rapattua tiiltä, yläkerran ikkunat rikki, alakerran ikkunat muurattu umpeen, ovena harmaaksi maalattu teräsovi. Tyhjä. Hylätty. Raunio.
Google tiesi kertoa myös seuraavaa:
Słomnikin synagoga sijaitsee Krakovan valtatien numerossa 26. Synagoga rakennettiin joko 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. Synagogassa toimi myös paikallinen juutalainen yhteisö, cheder-koulu pojille ja koulu tytöille sekä kellarissa mikvah. Toisen maailmansodan aikana natsit tuhosivat täydellisesti synagogan sisätilat. Sodan jälkeen synagoga toimi elokuvateatterina, sekä sen jälkeen varastotilana ja työverstaana. Nyt rakennus on hylätty ja rappioituu hitaasti.
Vuonna 1990 Słomnikin juutalaisten yhdistys Israelissa kiinnitti synagogan seinään kaksi muistolaattaa. Vasen laatta on puolaksi ja oikea hepreaksi. Molempaa laattaa koristaa Daavidin tähti.
Synagogan omistaa nykyään juutalaisten yhteisö Krakovassa, joka sai sen haltuunsa vuoden 1997 lain perusteella. Laki palautti juutalaisille heille aikaisemmin kuulunutta omaisuutta.
Słomnikissa on myös vanha juutalainen hautausmaa. Alkuperäisiä hautakiviä ei enää ole - sekä natsi- että kommunistihallinto tekivät aikoinaan osansa - mutta alue on sittemmin aidattu. Aitauksen sisälle on pystytetty neljä kivipaasia, joihin on kirjattu niiden 230 juutalaisperheen nimet, jotka asuivat kaupungissa ennen sotaa. Heidät eli 2000 naista, lasta ja miestä tapettiin joko kaupungissa itsessään tai Bełżecin tuhoamisleirillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti