maanantai 20. lokakuuta 2014

Poliittinen puhdistus

Maa syöksyy kohti jotain, jonka piti olla vain pahaa, unohdettua unta. Sixpäckistä on tullut neljän kopla - ja koplaamisesta entistä röyhkeämpää. Oppositio jeesustelee ja keräilee poliittisia irtopisteitä. Rintamakarkuruus rehottaa. Poliittinen broilerismi voi hyvin. Jotain tarttis totisesti tehdä, mutta mitään ei tapahdu. Koska vaalit.

Sunnuntaina 19.04.2015 sirkus saavuttaa kliimaksinsa. Olen aina käynyt äänestämässä itse äänestypäivänä, ellen ole ollut muilla mailla. Tällä kertaa äänestän siis Tampereella. Siinä on oma tunnelmansa. Ikävää vain, että se yksi tässä vaalipiirissä, jota voisin aidosti ja täydellä sydämelläni äänestää, jolle uskaltaisin luovuttaa päätösvaltaa asioihini, on jättäytymässä pois. Älykkäät ja kykenevät turhautuvat. Järjen valo himmenee ja sammuu.

Minulla on ehdotus. Koko järjestelmä uusiksi. Poliittinen puhdistus käyntiin.

Kun Suomen tasavallan presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen peräkkäiseen vuonna 1991, syy rajoitukselle oli selkeä: UKK. Toisin sanoen, kaksitoista (peräkkäistä) vuotta yhtä herraa tai rouvaa saa riittää. Mutta miksi ihmeessä ajatusta ei laajennettu kattamaan myös kansanedustuslaitosta?

Kuvitelkaa tilanne, jossa kansanedustajan toimikausi rajattaisiin kahteen eli yksi kansanedustaja voisi toimia työssään enintään kahdeksan vuoden ajan. Sitten seuraisi neljän vuoden jäähy eli takaisin "oikeisiin töihin" ja vasta sitten - mikäli äänestäjä suo - paluu Arkadianmäelle. Politiikanedustajista tulisi jälleen kansanedustajia, mikä tervehdyttäisi poliittista päätöksentekoa ja toisi sen takaisin sen alkuperäiseen ajatukseen yhteisten asioiden hoidosta. Suurimmalta osalta kansanedustajilta kun tuntuu kosketus itse kansaan - enkä nyt todellakaan tarkoita persujen omimaa kansa-käsitettä -  kadonneen tai rajoittuneen pelkästään kosketukseen äänestäjien kanssa. Iso osa toimikaudesta kun menee potentiaalisten äänestäjien tai viihteellisen median kanssa vehdatessa, eikä oikeassa kansanedustustyössä eli lain säätämisprosesseissa. Äänestäjän pelko on viisauden alku.

Olisi enemmän kuin mielenkiintoista seurata, minkälaisen kohtelun tästä järjestetty kansalaisaloite saisi arvon edustajiemme piirissä. Se olisi paljastavaa.

Uutta verta pakkiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti