Lähes kaikki, mitä Krakova tarjoaa on tarjolla kävelymatkan päässä, onhan kaupunki noin Helsingin kokoinen ja ydin yhtä kompakti. Kaupunkia ei ole tarkoitettu autoiluun... sen huomasimme eilen palatessamme Varsovasta takaisin. Koko matka - kunhan pääsimme Varsovasta ulos - sujui oikein mallikkaasti. Alussa navigaattorin matka-aika-arvio oli noin neljä tuntia, mutta kun pääsimme Krakovan porteille jämähdimme matelevaan ruuhkaan kahdeksi ylimääräiseksi tunniksi. Kävellen olisimme olleet jo perillä. Samalla tuli huomattua Krakovan ilmanlaatu, joka Euroopan kolmanneksi surkein. Vain kaksi romanialaista teollisuuskaupunkia menevät tässä kyseenalaisessa rankingissä Krakovan ohi. Tilanne on niin surkea, että Krakovaa olympiakaupungiksi ajaneet menivät väärentämään ilmanlaatua koskevat raportit Kansainväliselle olympiakomitealle... No, koko ajatuksesta on sittemmin luovuttu kansalaisten vastustuksen vuoksi. Mutta ongelma pysyy. Neljä päivää suhteellisen hyväilmaisessa Varsovassa ja jo ensimmäinen ilta Krakovassa sai kurkun kutiamaan ja pään särkemään.
Mutta Varsova: välimatkoja, bulevardeja, pilvenpiirtäjiä, kauniisti remontoituja rakennuksia, sykettä, suurkaupunkia, baareja ja ravintoloita... Paikasta a paikkaan b pääsee kätevästi autolla, jossa paikallinen kuski. Kiitos siis Magdalle kyydeistä! Viidenkympin alueella huristellaan 130 km/h, kuskin turvavöistä ei tietoakaan, "turvavyöt ovat niiin epämukavia" jne. Julkinen liikenne tietenkin toimii, mutta keskusta-alueella vähänkään ajallisesti rajoitettu liikkuminen vaatii jo yksityisautoilua. Sen lisäksi matkalippujen hinnat ovat nousseet nopeammin kuin muut elinkustannutkset tai palkkataso, mikä ihmeellistä politiikkaa kaupunginisiltä.
Katukuvaan oli todellakin ilmestynyt monta kauniisti remontoitua rakennusta. Ehkä emme olleet aikaisemmin huomanneet niitä niiden suttuisuuden ja huonokuntoisuuden takia - tai sitten turisti vain katselee ympärilleen enemmän kuin kaupungissa asuva. Olen joskus aiemmin sanonut, että Varsova muistuttaa jollain kummallisella tavalla Tokiota. Kaupunkikuvan näin siistiytyessä entistäkin enemmän.
Yöelämä on tietenkin ihan omaa luokkaansa, myös Krakovaan verrattunna. Kyllähän Krakovassa baareja ja ravintoloita on, mutta ei mitään sellaista kuten saimme kokea mm. Plac Zbawicielalla, jonka baarit olivat laajentuneet pitkälle yli anniskelurajojensa itse aukiolle ja ympäristöön. Straż miejska eli kaupungin omat poliisivoimat eivät olleetkaan kiinnostuneet julkijuopottelusta aukiolla vaan vahtasivat Plac Zbawicielan sateenkaarta. Julita Wójcikin taideteos keskellä aukiota on poltettu useamman kerran - yleensä itsenäisyyspäivän isänmaallisissa mellakoissa - mutta rakennettu yhtä monta kertaa uudestaan ja nyt entistäkin ehompana. Vielä joitakin viikkoja sitten poltettua sateenkaarta vartioivat paikalliset natsit vapaaehtoisin voimin 24/7, jotta sitä ei rakennettaisi uudelleen. Ilmeisesti laki ja järjestys sai tyypeistä voiton ja värit hehkuvat jälleen.
Toinen oiva yöelämän keskittymä sijaitsee taas Nowy Światin sisäpihoilla. Eivät Nowy Światia spatseeraavat niin koto- kuin ulkoperäiset turistit aavistakaan, mitä kaikkea ah, niin kauniin kadun lähimaastossa tapahtuukaan. Tällä kertaa emme ehtineet dildobaariin, mutta erääseen vodkabaariin kyllä. Paikan erikoisuus on nimensä mukaisesti vodka. Suosio taas perustuu hintoihin: 70 eurosenttiä shotti. Turha kysyä, mistä läävän löytää, koska muistikuvat ovat hieman hämäriä...
Puolan juutalaisten historiaa esittelevä museo Muzeum Historii Żydów Polskich - joka on muuten suomalaisen arkkitehtuuritoimiston Lahdelma & Mahlamäen suunnittelema - oli jälleen sykähdyttävä kokemus. Harmi vain, ettei museo ole vieläkään saanut rakennettua vakituisia kokoelmiaan, joten oli tyytyminen Varsovan juutalaista historiaa esittelevään näyttelyyn, joka päättyy tämän kuun lopussa. Mielenkiintoinen näyttely, mutta mistä moinen viivyttely johtuu? Museo avattiin yleisölle jo viime vuoden puolella, eikä rahoittajista pitäisi olla puutetta.
No, Varsovakin on osa Puolaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti