Hiilikellari

Varsovan harmaa sade jää taakse ja saavumme Krakovaan. Aurinkoinen, lämmin kaupunki ottaa meidät sydämellisesti vastaan piittaamatta navigaattorin harhaisista yrityksistä ajaa meidät yksisuuntaisille kaduille vastavirtaan tai Veikseliin. Porraskäytävässä roikkuu talvehtivia kasveja parin kerroksen pituudelta. Olimme kutsuneet 3,5 kerroksemme siltoja jo aiemmin riippuviksi puutarhoiksi: nyt ne olivat siirtyneet sisätiloihin. Asuntoon kuljetaan kummallisen sisäpihan kautta, joka nousee kerroksiin noiden rapistuvien sillantapaisten yli. Se pitää nähdä, jotta sen ymmärtäisi. Sulkekaa ovi hiljaa perässänne.

Tarkastamme piwnican l. kellarin, jota parhaillaan siivotaan. Kellarin avaimella voisi murhata pienen eläimen. Ehkä emme kanna sitä mukanamme. Kellarissa lapioi hyvinsyönyt puolalainen kivihiiltä ämpäreihin. Hän siivoaa kellaria. Musta pöly leijuu kaikkialla ja löytää tiensä raatajan hikiselle otsalle. "Sitä ei ole siivottu sitten toisen maailmansodan", meille ilmoitetaan virnuillen. Näen jo vieraat istumassa jonkinlaisen pöydäntapaisen ääressä kynttilävalon piirissä juomassa hiilikellarissamme śliwowicaa, jota saa myös kosherina. Kellarin puolalainen muoto kuuluu piwnice, jonka etymologia viitannee olueeseen l. piwo.

Aukion urheilukentällä pelataan jalkapalloa. Talon julkisivu on rapissut alas aikoja sitten. Jäänteitä siitä on vain ylimmän kerroksen katonharjan suojissa. Joki on vasemmalla, aidosti vanha kaupunki oikealla. Lounasaika on ohi ja olemme nälissämme. Löydämme oivan pizzerian, jossa puu-uuni. Sulaneen juuston, pinaatin ja saksanpähköiden sekoitus on jumalainen. Sen kruunaa yksi piwo. Pian olemme täällä.

Tästä kaupungista en kirjoittaisi. Ehkä sitten joskus.

Moim zdaniem najlepsze natchnienie jest właśnie w nostalgii. Jak się jest w jakimś mieście, to nam to może trochę przeszkadzać. Najlepiej wyjechać z Krakowa i tęsknić za nim. Tęsknota, że tak powiem, mieści się w wyobraźni.

Uskon, että paras inspiraatio löytyy nostalgiasta. Itse kaupungissa asuminen voi olla jollain tavalla häiritsevää. On parempi lähteä Krakovasta ja sitten ikävöidä sitä. Mielikuvituksessa on tilaa kaipuulle.

- Adam Zagajewski