Loving v. Virginia

Hei! Tässä nämä kysymykset mistä puhuin silloin kirjamessuilla. Meidän esitelmämme aiheena on siis homoliitto, ja ideana on puhua aiheesta erilaisten etiikan ja jumalopin teorioiden näkökulmista.

1. Mikä on oma kantasi asiaan?

Kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Saan varmaan huomauttaa, että koska keskustelemme lainsäädännöstä, niin käyttäisimme oikeita termejä. Kansanedustajien tekemässä lakialoitteessa (LA 2/2012) käytetään nimenomaan muotoilua "tasa-arvoinen avioliittolaki". Voidaan varmaan tässä yhteydessä mainita se, että "homoliitot" laillistettiin vuonna 1971, jolloin silloisen rikoslain 20. lukua muutettiin mm. poistamalla täysi-ikäisten henkilöiden keskinäiseen yhteisymmärrykseen perustuvien homoseksuaalisten tekojen yleinen rangaistavuus.

2. Mihin arvoihin perustat mielipiteesi?

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että kaikkien tulisi olla lain edessä yhdenvertaisia. Jo Suomen perustuslaki edellyttää yhdenvertaisuutta kansalaisten kesken, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen perustella. Samasta syystä kuin esimerkiksi naisilla on äänioikeus (Suomen naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906), lapsilla oikeus tulla suojelluksi väkivallalta (Suomessa lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin vuonna 1984) tai erirotuisilla (interracial) on oikeus solmia keskenään avioliitto (Yhdysvaltain korkein oikeus antoi vuonna 1967 yksimielisen päätöksen, jonka mukaan Virginian osavaltion rotujen välisen avioliiton kieltävä laki l. Racial Integrity Act of 1924 oli perustuslain vastainen), niin samaa sukupuolta olevia pareja tulisi kohdella laissa yhdenvertaisesti eri sukupuolta olevien parien kanssa. Kysymys on siis yhdenvertaisuudesta, ei erioikeuksista. Naisten ja miesten yhdenvertaisuus, lasten ruumiillinen koskemattomuus ja rotujen väliset avioliitot ovat meille jo itsestäänselvyyksiä, ja hyvä niin. 

Tässä voisi myös esittää henkilökohtaisemman tason kysymyksen siitä, että miksi minun rakkauteni mieheen miehenä ja parisuhteeni miehen kanssa ei ansaitsisikaan samanlaista kohtelua lain edessä kuin rakkauteni mieheen ja parisuhteeni mieheen, jos olisinkin nainen? Yhtä outoa minusta on se, että jos "vain korjaisin" sukupuoleni naiseksi, niin voisin solmia avioliiton rakastamani miehen kanssa, kuten se on avioliittolaissa määritelty. Nykytilanne asettaa minut siis sukupuoleni perustella eri asemaan kuin avioliiton solmimiseen esteettömäksi todistetun naisen.

3. Miksi mielipiteesi vastustajat ajattelevat mielestäsi eri tavoin?

Pelko ja tietämättömyys ovat ihmiskunnan suurimpia vitsauksia. Ehkä tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat siitä oiva esimerkki. Tämä arvailu siksi, että en ole tähän mennessä vielä kuullut yhtään varteenotettavaa argumenttia, sellaista, joka olisi avannut mahdollisuuden todelliseen ja avoimeen keskusteluun. Ehkä "mielipiteeni vastustajilla" on sairaalloinen fiksaatio sukupuolielimistä. Ehkä asiaa pitäisi kysyä heiltä itseltään. 

4. Onko homoliitoista keskusteleminen mielestäsi edes sen arvoista, vai pitäisikö asian olla itsestäänselvyys puolesta tai vastaan?

Pelkkä keskustelu pelkäävän ja tietämättömän ihmisen kanssa tuo harvoin hälvennystä tuohon pelkoon ja tietämättömyyteen, varsinkin jos tuo pelkäävä ihminen ei edes oikein tiedä, mitä pelkää. Oiva keino pelkojen hälventämiseksi on ainakin tässä tapauksessa lain muutos l. tasa-arvoinen avioliittolaki. Kun se astuu voimaan, voimme kaikki yhdessä tehdä varmasti saman havainnon: maailmanloppua ei tullutkaan ja oma heteroavioliitto jatkaakin samaa jo tutuksi käynyttä arkea kuin aina ennenkin.

5. Pitäisikö kirkon ja valtion toimia samoilla periaatteilla, vai saako kirkolla olla omat säädöksensä homoliitoista? Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön mielestä avioliitto pitäisi laissa sallia, mutta kirkon ei tarvitsisi olla sen velvoittama vihkimiseen.

Ko. lakialoitteen (LA 2/2012) mukaan uskonnolliset yhdyskunnat voivat jatkossakin asettaa uskonnosta johtuvia lisäedellytyksiä kirkollisen avioliiton solmimiselle, kuten ne ovat tähänkin asti tehneet. Avioliiton solmiminen on juridinen toimitus.

Kirkon ja valtion välinen suhde yleensä taas onkin jo aivan toinen kysymys.

Kiitos ajastanne

Terveisin N.N.