Berlin - Hamburg

Viimeinen postaus suomalaisen kulttuurin päivänä... Oli sentään jo vuoden 2012 sisällä! Pahoitteluni, eikä radiohiljaisuus johdu aiheiden puutteesta vaan kiireisestä keväästä niin Varsovassa, Italiassa kuin vähän Saksassakin.

Viinakortin eli Die Schnapskarten saksalainen kustantaja Männerschwarm Verlag kutsui jo aikaisemmin keväällä kirjakaupassaan järjestettävään lukutilaisuuteen. Kun siitä oli sovittu, niin eipä aikaakaan kun Suomen suurlähetystö Berliinissä otti yhteyttä ja kyseli Berliiniin. Olivat ehdottaneet yhteispohjoismaisen kompleksin kuukauden kirjaksi (Das Buch des Monats) Die Schnapskartea.

Tilaisuus järjestyi samalle viikolle eli tiedossa oli Italian rentouttavan ja hauskan matkan jälkeen (lavoro, no! divertente, si! tai jotain...) pikapyrähdys Saksaan. Aamulento Varsovasta Berliinin Tegeliin ja kahdella bussilla Die Nordische Botschafin vieressä olevaan hotelliin, Pestana Tiergarteniin. 

Lukutilaisuus - Die Lesung - oli itselleni uusi tuttavuus. Paikalle oli hankittu kirjoja Hampurista myytiin sekä moderaattori ja lukija. Moderaattori oli Ciceron toimittaja Daniel Schreiber ja lukijana näyttelijä Henning Vogt Deutsches Teaterista.

Ensin luin itse Viinakortin ensimmäisestä luvusta otteen suomeksi. Sitten ryhdyimme keskutelemaan Danielin kanssa kirjasta ja muustakin. Keskustelua rytmitti Henningin luenta saksaksi. Näyttelijä osasi hommansa. Oli lukenut koko kirjan saadakseen siihen oikean tuntuman. Saksalaista perusteellisuutta. Moderaattori / haastattelija oli hänkin tietenkin lukenut kirjan.

Kun pääsimme QA-osastoon tilaisuus venähtikin aikatauluaan pitemmäksi. Olimme sopineet - ja yleisöltä tietenkin tarkistaneet - että haastattelu käytäisiin englanniksi, mutta kysymykset saisi esittää sitten saksaksi ja moderaattori tulkkaisi ne, mikäli en itse niitä ymmärtäisi. Vastaisin kuitenkin englanniksi. Vaikka itse puolustan aina tulkkien tarvetta tilanteessa kuin tilanteessa, tässä tapauksessa tilaisuus sujui todella hyvin, varmasti paremmin kuin tulkattuna. Yleisö onneksi oli englantia oikein hyvin osaavaa saksalaista sivistyneistöä. Suomalaisiakin oli, mutta vain murto-osa yleisöstä.

Berliini valloitti. Olin käynyt kaupungissa aikaisemmin joskus 1980-luvulla, silloin kun muuri vielä jakoi kaupunkia. Asustelin erään japanilaisravintolan takahuoneessa ja suhailin jonkun japanilaisdiplomaatin autossa katsomaan - muuria. Oli kylmä ja ainoa ostos, jonka sain Berliinistä hankittua oli anarkistiallakka. Sellainen punamusta, mitäpä muutakaan.

Berliini oli rento ja iloinen. Ihan samaa ei voi aina sanoa Varsovasta. Tuntui hyvältä hengittää vapaata ilmaa. On Eurooppa ja Eurooppa. Joskus sitä ei näe tai huomaa kun asioita tarkastelee Suomen tahi Helsingin näkökulmasta. Olisiko se ollut vapaa ilma vai mikä... joka sai minut sitten polvistumaan eräällä sillalla ja kysymään kolme kysymystä. Sain kaikkiin myöntävän vastauksen. Saa onnitella!

Seuraavana päivänä kävimmekin sitten ostoksilla Potzdamer Platzilla ja vaihdoimme terässormukset Brandenburger Torilla. Matkalla Brandenburgin portille kävimme Holokaustin muistomerkilla ja natsismin murhaamien homojen muistomerkillä, joka sijaitsi toisella puolen katua holokausti-muistomerkistä. Molemmat yksinkertaisuudessaan vaikuttavia muistomerkkejä.

Illalla suuntasimme kohti Hampuria junalla ja hampurilaistuttavamme opasti meidät suoraan hotelliin. Hotelli Wedinan vastaanottotiskillä luki Dieser Autor ist derzeit im Hotel Wedina zu Gast ja ilmoituksen vieressä Die Schnapskarte, jonka tietenkin signeerasin lähtöpäivänä hotellin kirjastoon. Viehättävää ja kerrassaan hurmaavaa! Vieraana oli näemmä ollut myös ainakin Kenzaburô Ôe ja Ralf König sekä monen monta muuta, joiden kirjoja kirjasto/vastaanottotilan/aamiaishuoneen hyllyt notkuivat.

Luentatilaisuus järjestettiin kustantajan kirjakaupassa Lange Reihella St. Georgissa - samalla alueella kuin hotellimme. Alue oli tunnettu ennen prostituutiosta, huumeista ja muusta rikollisuudesta, mutta muutos alkoi Café Gnosan avattua ovensa Lange Reihella. Nyt alue on hip. Suosittelen, sekä hotellia että aluetta lämpimästi.

Lisävinkki Hampurin matkaa varten: laivareissu satamassa. Landungsbrücken aseman läheltä lähtee lautta numero 62, joka on tavallinen Hampurin kaupunkiliikenteen lautta eli kertalipun hinnalla pääsee kyytiin. Lautta vie noin puoli tuntia sataman toiseen päähän ja palaa sieltä noin puolessa tunnissa. Lautalla myydään myös olutta... Tiedoksenne vain!

Hampurin tilaisuudessa oli tupa täynnä ja yleisön joukossa myös loistava kääntäjäni Angela Plöger. Tapasimme ensimmäistä kertaa kasvoista kasvoihin, vaikka olimme olleet sähköpostiyhteydessä jo monta kertaa.

Vaikka tilaisuudesta oli tehty aika luentapainoitteinen - aloitin suomenkielisellä otteella ja hampurilainen näyttelijä jatkoi siitä omalla kielellään, saimme lopulta kuitenkin aikaan hedelmällisen keskutelun ja moni kysymys tuli suoraan saksaksi.

Outoa miten joskus opittu kieli palaa melko aktiiviseenkin käyttön kun vain matkustaa ko. maahan. Hyvästä mieleenpalautumisesta huolimatta joudun tunnustamaan, että jänistin. Alkuperäisen ajatuksen mukaan olisin lukenut pienen pätkän tekstiä myös saksaksi. Harjoittelin pätkää hotellilla ennen tilaisuutta. Se kuulosti aivan lapsen lukemalta - kiitos Kochanie tarkasta ja osuvasta huomiosta - ja Henningin loistava luenta vielä korvissani päätin sillä kertaa olla ottamatta härkää sarvista ja luin vain kauniilla kotimaisellani.