w Warszawie

Jos joku olisi sanonut minulle kesällä, että kun syksy koittaa, elän ja kirjoitan Barcelonassa tai Pariisissa, olisin varmasti epäillyt asiaa, mutta samalla olisin nauttinut ajatuksesta, niin hullulta kuin se olisi kuulostanutkin. Jos joku olisi sanonut minulle kesällä, että kun syksy koittaa, elän, kirjoitan ja rakastan Varsovassa, olisin pitänyt häntä hulluna, vienyt oluelle ja kysynyt, onko kaikki hyvin. Sama olisi toiminut toisin päin: jos olisin kesällä ilmoittanut, että muutan Barcelonaan tai Pariisiin, niin reaktiot olisivat olleet yllättyneitä, mutta ilmoitus olisi ollut jotenkin ymmärrettävä. Kun ilmoitin muuttavani Varsovaan, kohtasin monta ihmettelevää katsetta ja kysymyksen 'miksi'?

Nyt katselen näkymää kotimme ikkunoista: Aleja Jana Pawła II -kadun (Johannes Paavali II:n katu) toisella puolella on Pawiakin vankila (ei enää käytössä, muistomerkkinä) ja sen syksyn ruskoittamat puut, siitä kauempana ja lähellä Veikselin rantoja näkyy vanhan kaupungin kirkkojen tornit ja jossain niiden lähellä Varsovan yliopiston pääkampus, jonne marssin lokakuun alussa ja aloitan puolan alkeet. Pawiakin muistomerkin vasemmalla puolella nousee Plac Bankowyn pilvenpiirtäjä ja jos kumartuu katsomaan ikkunasta, niin sen vasemmalla puolella näkyy keskusta ja Pałac Kultury i Nauki, joka tunnetaan suomeksi myös nimellä Stalinin hammas.

Katselen näkymää, herättelen blogia henkiin ja olen onnellinen.

Viimeisestä blogimerkinnästä - joka käsitteli Päivi Räsästä - taitaa olla kohta puoli vuotta. Ehkä samoihin aikoihin alkoi pitkän prosessin viimeinen vaihe, joka lopulta mullisti elämäni pyörremyrskyn lailla ja viimein tipautti autuaan Johannes Paavali II:n kadulle, Marie Skłodowska-Curien, Frédéric Chopinin, Isaac Bashevis Singerin ja Krzysztof Kieślowskin kaupunkiin.

Varsovasta ei tullut uutta kotikaupunkia suuren tiedenaisen, säveltäjän, kirjailijan tai elokuvaohjaajan takia tai vielä vähemmän autuaan Johannes Paavali II:n takia.

Syynä ei myöskään ole puolalaiset pierogit tai kiełbasat, tai suhuäänteitä viljelevä ja vokaaleja välttelevä puolan kieli, tai kommunististen blokkien tunnelma ja vanhalta leivältä (joilla vanhukset ruokkivat pikkulintuja) haisevat hissit, tai kaikkia ennakkoluuloja ja -odotuksia väheksyvä Varsova itse, joka on vihreä ja avara kaupunki... Olen muuten vakuuttunut siitä, että Varsova on seuraava Praha tai jopa Berliini. Eläminen on korrektisti sanottuna edullista, yhteydet Helsinkiin ja muualle Eurooppaan hyvät ja kaupunki on inspiroiva sekoitus kommunismin nuhjuisia jäänteitä ja lasipalatseina korkeaksi kohoavaa kapitalismia. Vaan syynä on eräs hurmaava herra Marek Stefański. Elämä on siis tarjonnut juuri niitä nurjapuolia, joita vain se osaa tarjota, mutta samalla tarjonnut juuri sellaista onnea, jota vain se pystyy tarjoamaan.

9. lokakuuta maa äänestää parlamenttivaaleissa. Edelliset vaalit pidettiin ennenaikaisesti syksyllä vuonna 2007. Vuoden 2005 vaalien tuloksena saatiin enemmistöhallitus, jossa olivat mukana puolueet Laki ja Oikeus, Itsepuolustus ja Puolan perheiden liitto... Kyllä vain luitte aivan oikein. Laki ja oikeus, jonka lyhenne on muuten PIS. Itsepuolustus. Puolan perheiden liitto. Maa on hyvin konservatiivinen ja sen kirkolla on käsittämätön poliittinen valta. PIS on EU-kriittinen. Muut pääpuolueet EU-myönteisiä, mutta varauksella. Tuo varaus käsittää lähinnä seksuaalivähemmistöt: ns. länsi tarjoaa paljon hyvää, mutta homot on huono juttu.

Tulevat blogikirjoitukset tulevat siis keskittymään elämään Varsovassa yleensä, mutta aivan erityisesti seksuaalivähemmistöjen asemaan, tuleviin vaaleihin ja hajahuomioihin kaikesta muustakin.

Witajcie w Warszawie!