Lauantai-iltana oli synttärit. Koolle oli kokoontunut erään kirja/levy/dvd/toimistotarvike/kahvila -ketjun nykyisiä ja entisiä työntekijöitä ja heidän affiliaatioitaan. Kaikki parinkymppisiä. Minä olin mukana affiliaationa, enkä parikymppinen.
Ilta alkoi erään puiston kanavabaarissa. Mukana oli muutama englanninkielentaitoinen, mutta muuten ilta oli täynnä iloista ja energistä puheensorinaa eli konsonatteja ja suhuäänteitä. Puolalaiset vaikuttavat olevan hyvin verbaalisia: yhtään hiljaista hetkeä ei ollut. Oluet juotiin suoraan pullonsuusta ja naposteltavana oli suolatikkuja. Maistakaa myös puolalaisia pretzeleitä, jos sattuvat kohdalle. Suolatikuissakin ON eroja. Nyt wikipedia tietää kertoa, että myös suolatikut ovat pretzeleitä. Tämä selvä, herkullisia joka tapauksessa.
Onnistuin illan aikana lyömään vetoa huomattavasta määrästä żubrówkaa ja tequilaa siitä, että puhuisin puolen vuoden päästä puolaa... Pitäisikö jo ryhtyä ostamaan viinaksia? Żubrówka nautitaan muuten omenamehun kanssa. Suosittelen, vaikka sitä ei enää näemmä myydä alkoissa. Hyi alko.
Matkalla jatkoille porukka jakaantui kahtia. Miehet marssivat viinakauppaan ja naiset jatkopaikkaan. Koska tuo jako tuntui olevan niin ennaltapäätetty ja perinteinen, voitte varmasti kuvitella menimmekö me (allekirjoittanut ja Marek) jatkoille suoraan vai viinakaupan kautta. Ja arvatkaa ketkä tanssivat ja ketkä istuivat sohvalla katselemassa tanssia... Mietin nyt vain sitä, että seuraanko asioita liian hanakasti jonkin ennakkokäsityksen (vanhoillinen ja konservatiivinen Puola) vaikutuksesta? Eli oliko asetelma sittenkään niin erilainen kuin mitä se olisi helsinkiläisillä jatkoilla?
Jään seuraamaan tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti