La Superba II

Päivät ja parit viikon kulkevat kuin minijuna pitkin centro storicon kujilla: kilkattaen ja täynnä iloisia ilmeitä.

Satakunnan taidetoimikunnan residenssissä on pieni kirjanen, johon asukit voivat kirjata huomioitaan ja käytännön vinkkejä. Oman käsialani tuntien, päätin kirjata huomioni ja vinkkini tänne blogistaniin, myös muille huviksi ja hyödyksi, mikäli löydätte Ligurian salaisen helmeen, Genovaan.

Kuten tuossa edellisessä (La Superba I) tuli mainostettua La Maman pizzat Via San Bernardolla ovat vallan oivia. Kannattaa kokeilla paikallisempia pizzoja, ns. valkoisia sellaisia (pizza bianca), joissa ei ole ollenkaan tomaattikastiketta. Hienoja makuja! Varsinkin pizzat joissa on joko ehtaa genovalaista pestoa tai saksanpähkinäkastiketta. Kyytipojaksi suosittelen - varsinkin näiden valkoisten pizzojen kanssa - talon vino bianca frizzantea. Puoli litraa 4 euroa ja koko litra 8 euroa. Kortit (AMEX tai edes Visa Electron) eivät käyneet, yleensäkin kannattaa liikkua käteisen kanssa. Pizzan voi hakea myös kotiinsa. Maksa kassalla ja ota kuitti eteiseen, jossa pizzat paistetaan.

Piazza delle Erbe vaikuttaa olevan Italian Helsingin Kallio. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta Piazza delle Erbelle, jonka meno nyt kuitenkin on italialaisittan monta kertaa värikkäämpää kuin Helsingin Kalliossa. Olen joskus nuoruudessani pyörinyt Pohjois-Italiassa ja sittemmin myös Roomassa ja jotenkin tuntuu, että esim. Milanoon ja Roomaan verrattuna meno ainakin Genovan centro storicossa (centro historicossa!) on aika paljon raffimpaa kuin noissa muodin ja la dolce vitan keskuksissa. Toisaalta Piazza delle Erben kulmakuppilan Gradisca Cafèn Louis valitteli ettei päässyt tyttöystävänsä kanssa johonkin menomestaan satamassa. He eivät olleet pukeutuneet tarpeeksi 'smart'. Sitä pelkoa ei ainakaan näillä lähialueiden kujilla ole. Rento meno ja ystävällistä palvelua. Ei genovalaisille itselleen, väittävät genovalaiset itse, mutta ulkopuolisille/ulkomaalaisille kyllä. Ihan kuin Helsingissä.

Kaikki Pd Erben baarit tuntuvat tarjoilevat iltaisin antipasto-lautasia, jotka kuuluvat juomien hintaan. Kun tarpeeksi roikkuu yhdessä juottolassa, niin lautasia saattaa tulla toinenkin, yleensä kuitenkin lähemmäs kello ysiä. Vaalea lager-tyyppinen olut n. puoli litraa (birra chiara media) maksaa ainakin Gradiscassa 4,50 euroa. Tippejä ei tunnuta kovasti harrastettavan tai vaadittavan, mutta tuntuu helpommalta maksaa iltaisin ja pöytään kannettuna kahdesta oluesta tasan 10 euroa. Gradiscan superespresso maksaa muuten tiskiltä päivisin vain 0,90 euroa, doppio tietenkin 1,80 euroa.

Sopivia päiväkohteita - jotka on myös tehty - ovat esimerkiksi Portofino. Itse pittoreskissa pikkukylässä ei montaa tuntia viihdy, juuri ja juuri lounaan ajan, mutta laivamatka sinne ja takaisin on sen 20 euron arvoinen per nenä. Offseasonin aikaa laivareissuja järjestetään vain viikonloppuisin (väh. 20 matkustajaa, niin reissu järjestyy), mutta highseasonin aikaan joka päivä. Laivalle mukaan aurinkorasvaa, ainakin pohjoisimmille kasvoille. Portofinon salaattilounaat viineineen ovat nekin parinkympin luokkaa per nenä, mutta mitä muutakaan hienossa satamassa tekisi?

Jos haluaa beachille, ja erityisesti hiekkaiselle sellaiselle, pitää matkaan uhrata junalla (Brignolen asemalta) noin puolitoista tuntia, yhteen suuntaan. Yhteen suuntaan. Mutta oli se sen arvoistakin! Aseman ja rannan nimi on siis Deiva Marina. Pikkuasemalta alas portaita ja joenuomaa pitkin kohti merta niin löytyy vapaa ranta eli zona libera. Ne missä on aurinkovarjoja hyvässä järjestyksessä, ne ovat maksullisia rantoja. Menolippu maksoi 4,90 euroa, yksi junanvaihto, koska juna ei pysähtynytkään Deiva Marinassa. Paluumatka oli ilmainen, koska Deiva Marinan asema oli lauantai-iltana kiinni ja molemmat lippuautomaatit rikki. Eikä kukaan edes pyrkinyt myymään lippuja junassa saati sitten kyselemään niiden perään. Muistakaa leimata lippu ennen junaan astumista!

Internet-yhteyden aikaansaaminen muodostui sitten pieneksi showksi. Mokkula tms. ei täällä suostunutkaan toimimaan italialaisen prepaid-simkortin kanssa. Sain tilalle (XX Settembren) Vodafonen myymälästä mini-simkortin iPhoneen (20 euroa), jonka kanssa olen sitten luonut Personal Hot Spotin MacBookini ja iPhonen välille. Toiminut oikein hyvin. Pitää vain muistaa vaihtella asetuksia oman kotimaan simkortin ja italialaisen simkortin välillä. Perussääntö kuitenkin on se, ettei älypuhelimissa saa millään muotoa käyttää datayhteyksiin suomalaista simpparia: tulee kalliiksi. Data-Roaming nippeli vain pois päältä, varmuuden vuoksi. Tämä siis iPhoneissa.

Torstaina vielä Genovan Teatro Carlo Feliceen chekkaamaan Madama Butterfly! Muista nähtävyyksistä voisi mainita seuraavat, tehdään niistä nyt sitten vaikka lista. Ei paremmuusjärjestyksessä.

1. Iltakävely italialaisittan, la passeggiata, Via S Lorenzon, Piazza D Matteotin ja Piazza de Ferrarin maastossa ja kävelyn jälkeen antipasto.
2. Kauppahalli Mercato Orientale, sisäänkäynti XX Settembreltä.
3. Via Garibaldin palazzot näyttelyineen.
4. Funicolare Zecca/Righillä ylös ja pikkukujia pitkin alas kaupunkiin
5. Porto Anticon akvaario - vaikka en siellä ole käynytkään, itse satama alue ei kummoinen, mutta pääseehän siellä haistelemaan merta.

Ehkä palaan vielä, varsinkin torstain oopperan jälkeen. Salve!