Satumaa

Mikä kevät! Kiire ja tapahtumien määrä, uudet asiat... Kaikki on suoraan vaikuttanut myös aktiivisuuteen täällä blogistanissa. Laiskuutta ei voi tietenkään syyttää. Päällimmäisinä Japanin maanjäristystä seurannut tsunami ja Fukushiman onnettomuus, joka generoi melkoisen työrupeaman. Raskainta oli tuon työn ohessa se, että jouduin seuraamaan mm. NHK:n uutisia ja todistamaan tuhoalueen ihmisten hätää ja epätoivoa. Raivostuttavaa oli myös suomalaisen median - muita medioita en ehtinytkään seurata - laiskuus. Journalismin alkeetkin unohtuivat, kun oli tarpeeksi kammottavaa - eli herkullista - raportoitavaa.

Toinen asia, joka kiinnosti henkilökohtaisesti aivan erityisesti oli arabimaailman kuohunta. Viimeiset uutiset Syyriasta ja Homsin kaupungista tämän aamun BBC:ltä. Voi vain toivoa, että arabikadun kuohunta tuo tullessaan lopulta hyvää.

Kotoisessa Satumaassakin kuohuu. Sunnuntai-illan vaalitulos oli monelle liikaa. Myös minulle. Kansa oli puhunut, hoki persujen Timo Soini, koska ei tuntunut muuta osaavan. Missä tuo kansa on? Ja mihin Soinilta unohtui 80% annetuistä äänistä? Tuo neljä viidesosaa ei äänestänyt persuja, saanen huomauttaa.

Mutta suotakoon toki onnistumisen hetkiä myös persuille. Juhlat jatkunevat vielä hetken, mutta jo nyt saa varmasti muistuttaa, että arki koitaa pian. Arki ja työ, joka tulee tarjoamaan monta mahdollisuutta hävitä saavutettu 'voitto', jota mielummin kutsuisin vain nopeaksi nousuksi suurpuolueiden joukkoon, kiitos protestiäänestäjien. Sillä jos haluamme kutsua persujen saamaa äänimäärää voitoksi, joudumme kutsumaan koko vaalien tulosta suureksi häviöksi Suomen kansalle. Niin Suomen kansalle, aivan oikein.

Persujen soisi joutuvan hallitukseen. En haluaisi nähdä sitä joukkiota oppositiossa. Hallituspuolueeksi nouseminen tietää töitä ja vastuunkantoa. Panokset ovat suuria ja hävittävää paljon, paljon enemmän kuin yhdet 'voittojuhlat' keväisenä sunnuntai-iltana. Mutta mikä tuleekaan olemaan se hinta, minkä tästä sirkuksesta joudumme lopulta maksamaan? Mitä tapahtuu kulttuurissa, maahanmuuttopolitiikassa, suhteissamme EU:ssa ja kansainvälisyydessä?

Kävi hallitusneuvotteluissa sitten miten hyvänsä, ehkä kuitenkin eniten minua huolettaa se, millä tavalla vaalien tulos tulee vaikuttamaan Suomen henkiseen ilmapiiriin, jossa on vasta vain muutaman vuoden ajan puhaltanut avoimuuden tuuli? Kuinka nopeasti asioista, joita emme ole enää vähään aikaan hyväksyneet, tuleekin täysin hyväksyttäviä? Edelleenkin muistutukseksi: sananvapaus sisältää myös vastuun. Eivätkä pyrkimykset rajoittaa toisen vapautta ja ihmisoikeuksia olla ja elää ole vapauden toteuttamista, vaan sortoa.

Sunnuntai-illan järkytystä seurasi aurinkoinen maanantai. Tänään tiistainakin taivas ainakin Helsingin yllä on kirkas ja korkea. Haluan tehdä lupauksen. Haluan jokaisessa arkipäivässä suhtautua kanssaihmisiini kunnioittaen ja myötätunnolla. Tämä tarkoitaa myös sitä, että sama suhtautuminen ulottuu entistäkin korostuneemmin myös oman elämäni kunnioitukseen ja myötätuntoon omaa itseäni kohtaan. On oltava ylpeä ja pehmeä samaan aikaan. Se ei ole helppoa, paljon helpompaa olisi olla kova ja tyhmä.

Tervetuloa vaan seuraava hallitus! Oli koostumuksenne mikä vain: teitä tullaan seuraamaan hyvin tarkasti!