torstai 14. lokakuuta 2010

Homoiltaa! ja hourailua

Kirkosta eroamisen helpoksi tehnyt eroakirkosta.fi -sivuston mukaan eilen - keskiviikkona 13. lokakuuta, 2010 jaa. - kirkosta erosi 2633 jäsentä. Elokuisen tiedotteen mukaan palvelua käyttäneiden eli kirkosta eronneiden määrä ohitti 200 000 jäsentä 20.08.2010 jaa. kello 13:41. Palvelu avattiin marraskuussa 2003. Eilistä eroamispiikkiä voi ihmetellä vain, jos ei nähnyt A2 Teeman homoiltaa tiistaina. Mattimyöhäisille: ohjelma on nähtävissä Areenassa vielä 29 päivää. Huomatkaa, että ohjelma on kahdessa osassa.

Muuten, jos joku näkee kritisoitavaa siinä, että kirkosta eroaminen on tehty näinkin helpoksi eli parin klikkauksen päähän - palvelu kysyy sukunimen, etunimet, hetun, koti- ja uskontokunnan ja lähettää sitten automaattisesti sähköpostiviestin, jonka eroamispäätöksen tehnyt voi välittää sellaisenaan maistraattiin - niin haluaisin korostaa edellisen lauseen sanaparia 'eroamispäätöksen tehnyt'. Moneltako meistä ex-evlut/väestörekisteriläiseltä kysyttiin kastetilaisuudessa 'tahdotko'? En muista kysymystä kuulleeni ja olisin varmaan ollut aivan liian nuori päättääkseni yhtään mistään mitään. Olen siis lapsikasteen uhri. Saman kohtalon koki eli Suomen evankelisluterilaisen kirkon pakkojäsenyyden sai 84,1 prosenttia Suomessa syntyneistä lapsista vuonna 2006. Ko. vuonna Suomessa syntyi 58.840 puolutuskyvytöntä lasta, joista pakkojäseniksi ja tuleviksi kirkon rahoittajiksi otettiin lähes 50.000 yksilöä.

Mutta sitten asiaan ja orjantappurarisut ohjelman tuottajille ja juontajille. Ymmärrän jollakin tasolla sen, että kun studiossa keskustellaan kirkkohäistä, kirkon ja kristillisten piirien edustajat - ja heidän lakeijansa - ovat näkyvästi esillä ja kuuluvasti äänessä. Se heille sattuneesta syystä suotakoon. Mutta mitä ihmettä nämä fariseukset ja kirjanoppineet tekivät studiossa, kun keskustelu siirtyi avioliittoon ja adoptio-oikeuteen, jotka ovat yhteiskunnallisia tasavertaisuuskysymyksiä? Miksi ne alistettiin kirkkokeskusteluksi? Tätä minun on hyvin vaikea ymmärtää.

Kauhukomedia oli illan annin genre. Kammotti ja nauratti, yleensä samanaikaisesti. Parhaimmat läpät tulivat studion oikeanpuoleiselta laidalta - mistä muualtakaan - raamatunopettaja Pasi Turuselta. Turunen oli opiskellut mantransa hyvin ja toisti sitä, koska ei muuta tuntunut osaavan. Lainaan Turusta hieman editoiden:

Erisukupuolisten avioliitto kuuluu heteroseksuaaliseen luonnonjärjestykseen aivan kuten painovoima.

Voimme varmaan julistaa raamatunopettaja Turusen vuoden diibadaaba-kuninkaaksi.

Houruisimmat - lue: ne kommentit, joista oli vaikea löytää järjen häivääkään - tulivat kirkkovaltuutettu Sonja Falkilta. Mikä instanssi voi valtuuttaa tuollaisen ihmisen yhtään mihinkään? Oli hauska seurata ohjaajan poimimaa hämmennystä ja huvittuneisuutta niin studion vasemmalta kuin oikealta laidata Falkin jakaessa pohdintojensa hedelmiä, joita hän itsekin kutsui - mielikuvitusleikiksi. Selkeäsi vuoden diibadaaba-kuningatar.

Kansanedustaja Päivi Räsänen oli lähinnä väsynyt - ja väsyttävä. Ilme kertoi kaiken. Se oli hävinneen ilme. Räsäsen kommentti homonuorten nelinkertaiseen itsemurhariskiin oli puolestaan kuvottava:

On väärin, että ihmisiä syrjitään, tai tuomitaan, ehdottomasti. Varmasti se liittyy myös siihen omaan kasvuprosessiin, koska kyllä ihminen sisällään tietää, että jos hän on esimerkiksi homoseksuaalisessa suhteessa, niin että hän tekee jotain sellaista, mikä on kristillisen ihmiskuvan suhteen (?)(studio elämöi) väärin.

Homonormatiivisesta Räsäsestä tulla tupsahti kristonormatiivinen Räsänen. Syyttäköön homoutensa takia itsemurha-aatoksissa oleva nuori sitten vain itseään, oli hänen maailmankuvansa sitten kristillinen tahi ei. Miten Räsäsen sanoihin suhtautuu ohjelmaa katsonut, mahdollisesti pikkupaikkakunnalla - ehkä raamattuvyöhykkeellä - asuva nuori, joka tuntee olevansa ihan oikeasti yksin, eikä pysty uskomaan minkäänlaisen homoseksuaalisen suhteen olevan hänelle edes mahdollista?

Jotenkin tuntuu siltä, että äänekkäästä peräkammarivähemmistöstään huolimatta Suomen kansa ei enää sulata tuollaista. Elävästi tulee mieleen vaalitaistelu, jonka lopputuloksena presidentti Tarja Halonen aloitti ensimmäisen kautensa. Suomen kansa äänesti monista eri syistä, mutta varmasti osa äänistä meni loppusuoralla Haloselle sen takia, että hänestä yritettiin väen vängällä tehdä sopimatonta presidentiksi kolmesta syystä: 1) Setan puheenjohtajuus, 2) yksinhuoltajuus ja 3) seurustelu naapurissa asuvan miehen kanssa. Jäljet johtivat taas kerran sylttytehtaalle, joka tuottaa maahamme myös epäonnistuvia pääministereitä. Korjatkaa toki tietäjät, jos olen nyt väärässä.

Se mitä kristillisyydestä ymmärrän, niin voin sanoa, että todelliset kristityt löytyivät studion vasemmalta laidalta. Oikea laita - poislukien järjen ääni seksologi Tarja Sandberg - taas on selkeä syy homofobiaan, kuten tv-juontaja Manne Maalismaa terävästi heitti:

Monet katsojat ovat löytäneet tämän keskustelun perusteella vastauksen siihen, mistä tämä asia johtuu, minkä takia meillä on homofobiaa, miksi meillä on syrjintää. Se kaikki on ollut täällä läsnä tässä keskustelussa. Eikä niitä syitä tartte kaukaa hakea.

P.S. Huomasinkin vain jakaneeni risuja. Hyi moinen negatiivisuus! Ruusut ja helmet voi jokainen poimia itse ohjelmasta.
P.P.S. Kiitos näyttelijä Elsa Saisiolle huomiostasi, jonka olit tehnyt matkalla studiolle, ja jonka sitten jaoit kanssamme suorassa lähetyksessä.

3 kommenttia:

  1. "Mutta mitä ihmettä nämä fariseukset ja kirjanoppineet tekivät studiossa, kun keskustelu siirtyi avioliittoon ja adoptio-oikeuteen, jotka ovat yhteiskunnallisia tasavertaisuuskysymyksiä? Miksi ne alistettiin kirkkokeskusteluksi? Tätä minun on hyvin vaikea ymmärtää."

    Hyvä pointti - tämä asetelma on tosiaan syytä problematisoida.

    VastaaPoista
  2. Mutta huomasitteko, miten Räsänen painotti kaikilla olevan seksuaalisuudessa "rikkinäisyyttä"? Mitä lie "rikkinäisyydellä" tarkoittikaan. Yrittikö se tulla kaapista ulos? Kun siltä se jo rupesi kuulostamaan ;D

    VastaaPoista
  3. Ehkä Räsänen halusi tuoda esiin vain sen, että me kaikki olemme seksuaalisesti rikkinäisiä, mutta myös sen, että rikkinäisyyteen on ratkaisu, josta hän itse taas on elävä esimerkki.

    Tähän kokonaisuuteen pitää palata uudella kirjoituksella. Mielenkiintoisia asioita tapahtuu niin kirkossa kuin sen ulkopuolella. Vihdoinkin.

    VastaaPoista