Luonnonoikeutta?

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän pj. Bjarne Kallis ottaa 'yllättävän' kannan ja sanoo, että kirkon tulisi luopua vihkioikeudestaan, jos sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan, kertoo Almamediaan kuuluva Aamulehti 25. heinäkuuta, 2010 verkkolehden artikkelissaan.

Kiitos uutisen muotoilijalle siitä, että termistö on kohdallaan. Puhumme siis sukupuolineutraalista avioliittolaista, emmekä sukupuolineutraalista avioliitosta, mikä kirvoitti puoluejohtajilta - ja toimittajilta - asiattomia hörähdyksiä Porin kesässä järjestetyssä SuomiAreenassa.

Myös Helsingin piispa Eero Huovinen ottaa kantaa kirkon vihkioikeuteen. Piispan mielestä kirkon tulisi vakavasti harkita vihkioikeudesta luopumista, jos eduskunta hyväksyy lain sukupuolineutraalista avioliitosta (HS). Hyi, hyi toimittaja Jussi Sivenius... Kysymys on tässäkin artikkelissa sukupuolineutraalista avioliittolaista. Eipä ole ihme, jos kansa sekoilee käsitteissä, jos ne eivät ole hanskassa toimittajillakaan.

KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänen taas ei ole valmis menemään näin pitkälle, mutta on huolissaan mitä sukupuolineutraali avioliittolaki aiheuttaa kirkolle. Hyvä huolenaihe, mutta ei ainoa, eikä edes suurin.

Ajattelin ensin, että piispa on liittynyt pehmoisia puhuvien joukkoon (KD:n Räsäsen ja Maanselän tapaan) käyttäessään kummallista ilmaisua 'luonnonoikeudellinen ihmiskäsitys'. Ajattelin myös, että piispa haluaa tarkoituksellisesti yhdistää kaksi todellisestikin petikumppaneiksi sopimatonta asiaa eli luonnon ja oikeuden hämärtääkseen jo ennestään oudoksi sukeutunutta keskustelua. Halusiko piispa sanoa, että ihmisen oikeutta - johon liittyvistä laeista säätää eduskunta - korkeampana on jonkinlainen luonnon määräämä oikeus? Itselleni luonnon oikeus on aina vahvemman oikeus. Siitäkö piispan ilmaisussa oli kysymys?

Ei ollut. Wikipedia valaisee asiaa:

a) Luonnonoikeus (lat. ius naturale; myös luonnollinen laki, lex naturalis) on yhteisnimitys sellaisille moraali- ja oikeusteorioille, joiden mukaan on olemassa yleisesti päteviä, kulttuurista ja ihmisestä riippumattomia normeja.

Toisaalta artikkeli mainitsee myös, että:

b) Jotkut uskonnolliset filosofit ovat pitäneet luonnonoikeutta Jumalan asettamana oikeutena, jota pakanatkin voivat tajuta.

Lisäksi:

c) Toisen maailmansodan jälkeen luonnonoikeudellinen käsitys kodifioitiin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (1948).

Piispa Eero Huovisen julistus siitä, että luonnonoikeudellisen ihmiskäsityksen (ja luterilaisen uskon) mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio on itseasiassa noiden kolmen lainauksen valossa vieläkin kummallisempi, sillä

a) käsittääkseni avioliitto juuri on riippuvainen kulttuurin ja ihmisen normeista ja siten ihmisen ja kulttuurin uudelleenarvioitavissa

b) tämä pakana ei ainakaan tajua piispa Huovisen julistuksen oikeudellisuutta, oli sen asettajana toiminut sitten jumala vai ei

sekä

c) piispa Huovisen tulisi tutustua YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen lisäksi myös muihin ihmisoikeusasioihin.

En nyt jää penäämään selvitystä siitä, mitä tuo 'luonnonoikeudellinen ihmiskäsitys' voisi tarkoittaa, vaan haluan pohtia sitä, mikä näiden kannanottojen todellinen tarkoitus on.

Se on helvetin tuli. Siinä se.

Niin Päivi Räsäsen huolenilmaisu kuin Bjarne Kalliksen ja Eero Huovisen kommentit siitä, että kirkko voisi luopua vihkimisoikeudestaan siirtävät keskustelun asiatasolta mielikuvatasolle, ja samalla väläytellään, että jotain todellakin vietäisiin lopullisesti pois. Ei kirkkohäitä? Miten meidän rakkauden sitten käy?? Vievätkö homot meiltä senkin?! Meneekö tässä nyt samalla taivaspaikka?!?!

Kerrassaan taitavasti koordinoitu. Onnittelut molemmille eli niin kirkon hengelliselle kuin sen poliittiselle siivelle. Mutta ihmettelen vain, että miksi Räsäsen johtama taisteleva siipi otti asiaan näinkin varovaisen kannan. Vai onko sekin osa yhteistä taktiikkaa?

Homo- ja lesboliitot eivät edes ole kirkon suurin ongelma. Suurin uhka on jo nyt herännyt vaatimus kirkon ja valtion erottamisesta tosiasiallisesti toisistaan. Tällöin kirkon pitäisi itse kerätä vuosittain ne noin 900 miljoonaa euroa, jonka se saa valtion välittämänä kirkollisverona. Kirkko ja KD tietävät tämän. Siksi asiasta keskustellaan luonnonoikeudellisen ihmiskäsityksen kautta.

Kohti sukupuolineutraalia ja maallista lainsäädäntöä siis!