Kristillisdemokraattien ja Päivi Räsäsen taistelu on pehmennyt rauhalliseksi, avoimeksi keskusteluksi. Kiitos helteen - olettaisin - joka itse asiassa juuri tällä hetkellä on purkautumassa rankanpuoleiseksi sateeksi ainakin Korkeavuorella. Huuhtellee viimeisetkin kaasunrippeet Pride-marssijoiden simmuista ja massamuodin elitistiseltä Aleksilta.
Onneksi kukaan ei saanut pysyviä vammoja, kirjoittaa Räsänen Pride-kulkueeseen kohdistuneesta hyökkäyksestä. Näinhän se on nähtävä, mutta pitääkö tässä vielä fyysisesti vammautuakin, ennen kuin poliittisen eliittimme viimeisetkin vanhoillisänkyrät ymmärtävät, mistä lauantain iskussa oli kysymys? Eikö edes se, että miehiä epäillään todennäköisin syin myös poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta sekä kokouksen estämisestä herätä yhtään lisäkysymyksiä siitä, missä mennään ja mikä on itse kunkin vastuu meiningissä?
Mielestäni on suorastaan vastuutonta rajata huolta äärioikeistolaisten ja uusnatsismiin liittyvien ajatusten levinneisyydestä vain nuorten keskuuteen. Keskiviikkona vangituista kolmesta miehestä kaksi oli 18- ja yksi 20-vuotias. Mihin katosikaan Räsäsen kirjoituksessa (Väkivallan tekoja, 08.07.2010) perhe ja sen vastuu jäsentensä niin hyvin- kuin pahoinvoinnnistakin juuri tässä asiassa?
Olen seurannut KD:n ja sen puheenjohtajan aivoituksia jo jonkin aikaa. Mitä syvemmälle perusasioihin näissä perhepoliittisissa kysymyksissä puolue ja Räsänen menee, sitä enemmän minusta on alkanut tuntua, että itse perhe ei olekaan keskiössä ja tärkeä, vaan katse ja huoli puolueessa liittyykin politiikkaan. Jos Päivi Räsänen olisi todellisesti huolissaan perheestä yhteiskunnan tärkeimpänä yksikkönä, olisi KD:n taisteluvalmius kohdistunut jo aikoja sitten pois sateenkaariperheiden vastustamisesta yleisesti kaikkien perhemuotojen puolustamiseen.
Mutta mitäpä puolue äänestäjilleen eli kentälleen voi. Sillä hetkellä kun KD ottaa järjen käteen ja ryhtyy puolustamaan kaikkien perheiden elinehtoja, joutuu se sisällissotaan oman itsensä kanssa. Ei varmasti hyvä juttu millekään puolueelle.
Pride-kulkuetta vastaan tehtyä hyökkäystä puheenjohtaja kutsuu sentään typerän lisäksi myös tuomittavaksi ja huolestuttavaksi. Hyvä niin, sillä pelkkä typerä ei olisi riittänyt. Sillon se olisi viitannut hyökkääjien typeryyteen ja vähätellyt hyökkäyksen pojujen kolttoseksi. Olin salaa toivonut - myönnettäköön - että kysymys olisikin ollut poikien kolttosesta, pelkästä - vaikkakin ankarasti rangaistavasta - typeryydestä. Näin ei kuitenkaan ollut, kuten olemme saaneet lehdistä lukea.
Mutta mitä ihmettä puheenjohtaja tarkoittaa seuraavalla?
Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?
Puhdistavasta ja virkistävästä rankkasateesta huolimatta väsähdin ja ajatukseni puuroutuivat täysin tuon muotoilun edessä. Missä sijaitsee tai mikä on poliittinen eliitti? Onko se vihreät, vasemmistopuolueet, RKP ja kokoomus, jotka ovat sukupuolineutraalin avioliittolain kannalla? Mitä ihmettä on voimakas arvoliberalistinen kehitys? Mitä on arvoliberalismi? Onko se muutakin kuin vain yhdyssana, jossa taitavasti yhdistyy positiivinen sana arvo (hyvä! hyvä!) ja kirosana liberalismi (hyi! hyi!). Syyllistyykö ihmisoikeuksien puolesta toimiva, oikeuksiaan puolustava kulkue arvoliberalismiin? Mistä tässä oikein on kysymys? Vastuu hyökkäyksestä onkin Helsingin eliitillä eikä haja-asutusalueiden junteilla?
Räsänen päättää kuitenkin kirjoituksensa selkeästi itsestäänselvyyteen:
Demokraattisessa yhteiskunnassa tulee erityisesti huolehtia siitä, että perhepolitiikassa sallitaan rauhallinen, avoin keskustelu ja erilaisten mielipiteiden esittäminen.
Kannatetaan!
Kuten Räsänenkin uhkasi edellisen blogikirjoituksensa (Vihreät paljastivat arvojensa tärkeysjärjestyksen, 03.07.2010) viimeisessä, omassa kommentissaan tehdä, päätän minäkin pitää taukoa blogin kirjoittamisesta, mutta vain niiltä osin, jotka liittyvät KD/Räsäseen.
Kevyempää kesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti