Mitä kaunokirjallisuus on opettanut minulle rakkaudesta?

Sain tänään puhelun, jota olin hieman odottanut, mutta joka siitä huolimatta liikutti.

Keväinen lakkiaispäivä Lahden yhteiskoulun pihalla vuonna 1987. Piha täynnä lakkeja ja lakkien ylpeitä vanhempia, ystäviä, sukua ja tietenkin tuon kaiken mahdollistaneet opettajat. Ruusuja ojennellaan puolin ja toisin ja kiitellään yhteisistä vuosista. Minulle niitä ehti kertyä LYKissä vain kaksi eli lukion II ja III. Taisin kuitenkin jättää lähtemättömän vaikutuksen ainakin äidinkielenlehtoriimme. Ruusun sijaan hän ojensi minulle ylioppilasaineeni kopion ja sanoi: "Älä ikinä lopeta kirjoittamista". En tiedä johtuiko neuvo (käsky?) ylioppilasaineestani vai sen edeltäjistä, mm. eräästä kuuluisasta 'teoksestani', jonka jouduin lukemaan luokan edessä varoittavana esimerkkinä siitä, mitä ei saisi sitten ylioppilaskirjoituksissa tehdä. Aineen otsikointi oli vapaa, mutta siinä piti pohtia liikenneonnettomuuksien kasvua. Varoittavan esimerkin otsikko kuului: Auringonpilkkujen ja liikennekuolemien välinen korrelaatio.

Kun kannoin kustantajalta omat tekijänkappaleeni Viinakortista, lähetin ensimmäisten joukossa yhden kappaleen tuolle äidinkielenopettajalleni omistuskirjoituksen ja lyhyen kirjeen saattelemana. Hän soitti tänään kiittääkseen kirjasta.

Kävimme yhdessä läpi keväällä 1987 kirjoittaneen luokan oppilaiden myöhempiä vaiheita. Mukaan mahtuu mm. televisiokasvoja, tutkijoita, ulkoministeriöläisiä ja tästä keväästä lähtien myös yksi esikoiskirjailija. Aikamoiseksi luokaksi hän sitä kutsui. Totta, niin hyvässä kuin... noh. joskus pahassakin. Itsetietoinen ja itsenäinen ryhmä ihmisiä. Luokan vähemmistönä olivat ne, jotka eivät olleet viettäneet edellistä vuotta vaihto-oppilaana jossain päin maailmaa. Itse olin juuri palannut Japanista. Oli luokassa Suomessa omaa vuottaan viettäviä vaihtareitakin. Ainakin yksi heistä vailla virallista statusta (lue: viisumia), mutta hyvinhän hänkin joukkoon mahtui.

Tuo opettaja täyttää tänä vuonna 77 vuotta. Hän jäi eläkkeelle samana vuonna ja vietti omia syntymäpäiviään lähes päivälleen samana päivänä kun koulu juhli ensimmäistä sataa vuottaan eli 1996. LYK siis perustettiin vuonna 1896. Perustajiin kuului mm. Juho Kusti Paasikivi. Tänään eli keskiviikkona 28.4. tämän yksityisen oppilaitoksen ruokalistalla on muuten rukiista kalavuokaa.

Nostalgista, mutta unohtamatta kulttuurisokkeilua ja ahdistusta kaiken merkityksettömyydestä. Se kuului asiaan.

Kirjoituksen otsikko on muuten tuon ylioppilasaineeni otsikko. Kiitos äidinkielenopettajalleni siitäkin.