Aamun yllätys!

Astelin kevein askelin aamun Akateemiseen ostamaan täytekynääni mustetta. Olin saanut eilen uunituoreen ensimmäisen kappaleeni kustantajalta, siitä tuo keveys. Hypistelin kirjaa eilen niin toimistolla kuin kotonakin, lueskelin pätkiä sieltä täältä, tarkistin aina välillä etukannesta kirjailijan nimen, tarkistin myös kirjailijan kuvan, kävin eteisessä peilin edessä vertaamassa kirjan kuvaa ja peilissä näkyvää naamataulua keskenään ja uskottavahan se oli: olin kirjoittanut kirjan ja se oli kustannettu.

En ole pitkään aikaan nukkunut niin syvää unta kuin viime yönä. Kirjani - oma esikoiseni - lepäsi yöpöydällä. Ihmettelen vieläkin, että hennoin jättää esikoiseni yksin kotiin koko pitkän päivän ajaksi. Viisas päätös, tänään on tullut työnteostakin jotain.

Niin, keveys. Raskaastakin aiheestaan ja osittain surullisesta tarinastaan huolimatta Viinakortin kirjoittaminen on ollut kepeää. Itse prosessi on ollut pitkä, mutta vaivaton ja suorastaan nautittava. Olisinko jaksanut näin pitkää prosessia ilman, että olisin siitä nauttinut? Jaksaisinko edes pohtia seuraavan kirjoittamista, jos olisin nyt taiteeni vereslihalle raatama? En sano, että kirjoittaminen on helppoa. Se on ehkä vaikein asia, mihin olen elämässäni ryhtynyt. Kirjoittamisessa on niin paljon enemmän, kuin olin koskaan edes pystynyt kuvittelemaan. Mutta vaikeudestaan huolimatta se ei ole ollut vaivalloista tai ahdistavaa.

Aamu yllätys oli tietenkin se, että Viinakortti oli jo Akateemisen tiskillä myytävänä, vaikka varsinainen julkaisupäivämäärä onkin 23.03.2010. Unohdin muuten ostaa sen kynäntäytteen. Pitää muistaa sekin ennen Jyväskylän kirjamessuja 27.-28.03.2010. Tervetuloa ko. sunnuntaina Gygnaeus-lavalle klo 13:00.

Tietoa ja tunnetta!