Nollatoleranssi

Yhdysvalloissa New York Cityn pormestari Rudolph Giuliani julisti kaupunkiin 90-luvulla nollatoleranssin, jonka perusteella puututtiin pienimpiinkin rikkomuksiin. Tilastojen mukaan rikollisuus kaupungissa laski hänen aikanaan dramaattisesti.

Laissa määritellään laillisuuden ja laittomuuden rajoja. Suomessa laki on eduskunnan antama velvoittava säädös. Suomen perustuslain mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, jonka jäsenet eli kansanedustajat valitaan eduskuntavaaleissa, joissa voivat äänestää äänioikeutetut Suomen kansalaiset.

Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä tässä muistutukseksi.

Suomessa on perustuslain lisäksi vielä muitakin lakeja, kuten rikoslaki. Rikoslain 11. luvun (sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan) 10. pykälä määrittelee kiihottamisen kansanryhmää vastaan seuraavasti:

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan, tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Vaikka solvausta ja panettelua ei sinänsä laissa määritellä, ihmettelen, miten on mahdollista, että Luther-säätiön vastavihitty piispa Matti Väisänen voi julkisesti lausua seuraavaa - lainaus Hesarin artikkelista 20.03.2010 - joutumatta siitä edesvastuuseen:

Homous on varhaislapsuudessa saatu psyykkinen vamma, jonka hoitaminen on työlästä. Kristillinen kirkko on taisteleva kirkko, joka taistelee tällaista syntiä ja ihmisen tuhoutumista vastaan.

Tässä lyhyessä lainauksessa on ainakin kaksi käsitettä, jotka mielestäni täyttävät edellämainitun rikoslain tunnusmerkistön. Sen lisäksi siinä on kaksi muuta käsitettä, joihin haluaisin kiinnittää huomiota. Ennen sitä pari muistutusta ml. vuosilukuja myös vastavihitylle piispalle.

Homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 1981. Homoseksuaaliset suhteet kieltänyt 77 vuotta vanha laki oli kumottu kymmenen vuotta aikaisemmin eli 1971, jolloin myös Suomessa tuomittiin viimeinen lakia rikkonut. Itseäni on aina kiinnostanut se, että homoseksuaali ihminen on ollut ennen tuon lain kumoamista sekä sairas että sairaudessaan rikollinen. Siitä ehkä joskus lisää.

Kutsuessaan homoutta 'psyykkiseksi vammaksi' Matti Väisänen astuu reippaasti lestinsä ulkopuolelle. Eikä seuraavan lauseen ilmaisu 'hoitaminen' pelasta piispaa luomastaan pälkähästä. Toisinsanoen - ja sanokaa, jos muotoiluni on väärin - piispa ilmoittaa seuraavaa: Homot ovat psyykkisesti vammautuneita ja tarvitsevat hoitoa.

Sen lisäksi ihmettelen suuresti, mitä piispa tarkoittaa 'taistelevalla kirkolla'? Mihin hän viittaa puhuessaan 'ihmisen tuhoutumisesta' ja 'taistelusta' sitä vastaan? Ovatko nuo laittomia uhkauksia piista Matti Väisäseltä? Samainen rikoslaki sanoo laittomasta uhkauksesta seuraavaa:

Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa...

Lähdin tutkimaan vähän enemmänkin Luther-säätiön edesottamuksia. Löysin Wille Huuskosen kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin säätiön tiedotuslehdestä Pyhäkön lamppu (5/2008) otsikolla Häät ilman sulhasta.

Artikkelissaan Huuskonen pysyy lestissään. Hän käsittelee 'häitä ilman sulhasia/morsiamia' kirkon ja teologian, erityisesti eksegetiikan näkökulmasta. Se hänelle sallittakoon, sattuneesta - jo perustuslaissakin turvatusta - syystä. Huuskonen saattaa jopa olla oikeassa kirjoittaessaan, että homokysymyksessä muutospaine ei tule teologisista havainnoista, vaan yhteiskunnallisesta muutoksesta. Samassa kappaleessa hän myöntää, että 'kiista homoseksuaalisuudesta on valitettavasti hyvin samanlainen kuin kiista pappisviran sukupuolisuudesta'. Kieltämättä Huuskonen onnistuu lankeamaan pariinkin otteeseen melko 'mielenkiintoisiin' päätelmiin, mutta sekin sallittakoon. Sattuneesta syystä.

Huuskonen onnistuu kuitenkin välttämään piispansa kardinaalivirheen ja pitäytyy ydinkysymyksessä vain ja ainoastaan synnissä:

Me emme tule vanhurskaiksi välttelemällä tiettyjä syntejä, vaan tunnustamalla syntisyytemme ja uskomalla, että koko maailman synti on naulittu Golgatan ristiin ja annettu anteeksi. Tässä anteeksiannossa on voima parannukseen - oli kyse vääristä seksuaalisista himoista* tai homovihasta.

(* vrt. 'homoseksuaalisuudesta sen paremmin kuin vääristä heteroseksuaalisista himoista', joka siis muualla linkin takaa löytyvässä artikkelissa)

Mielelläni kuulisin Luther-säätiön käsityksen myös vääristä heteroseksuaalisista himoista. Anyone?

Tuollaista tekstiä voin lukea ihan hyvillä mielin, vaikka ihmettelen joskus, minkälainen voi olla se varhaislapsuudessa saatu psyykkinen vamma, joka saa aikaan tarpeen ulottaa uskontoon perustuvan oman käsityksensä asioiden oikeellisuudesta ja vääryydestä koskemaan myös tuohon uskontoon uskomattomia, kuulumattomia ja/tai siitä vähät välittäviä.

Minä olen täysin synnitön. Valitan. Minulla ja synnillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kutsu minua syntiseksi, niin saat vastaukseksi hyväntahtoisen, mutta huvittuneen katseen, jossa pienestä säälin pilkahduksesta huolimatta on mukana runsain määrin myötätuntoa. Mene siis rauhassa, kunhan menet.

Luther-säätiö ilmoittaa verkkosivuillaan, ettei se saa kirkon verovaroja tai valtion tukia toimintansa pyörittämiseen. Juuri noin! Puuhatkaa mitä haluatte muutaman tuhannen sielun säätiössänne, se teille sallittakoon: sattuneesta syystä! Käsittämätöntä olisikin, että minä - synnitön - kustantaisin teidän toimintaanne yritykseni maksamilla veroilla.

Toisaalta en vieläkään - parhaalla tahdollanikaan - käsitä sitä, miksi yritykseni tukee toisen, vaikkakin suuremman uskonnollisen entiteetin eli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa valtion välittämillä verovaroilla? Minulla tai kenelläkään muulla yrityksessäni kun ei ole mitään tekemistä ko. kirkon kanssa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon verotulot olivat vuonna 2008 kokonaista 974 MEUR. Tämä tarkoittaa siis 974.000.000 euroa. Ne koostuivat varsinaisesta kirkollisverosta, joita kolehtiin kilahti 852 miljoonan euron verran ja yhteisöveroista eli valtion yrityksiltä keräämistä ja kirkolle maksamista veroista, joiden summa teki 122 miljoonaa euroa.

Jos sallimme uskonnon varjolla harjoitetut laittomuudet tai sivuutamme ne laillisuuden ja laittomuuden harmaan alueen ns. rajatapauksina, emme hyväksy vain Luther-säätiön uuden piispan lausumaa - jota ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua pelkästään asiattomuudeksi - vaan hyväksymme myös monta muuta uskonnon, tai sen tulkinnan aiheuttamaa, tai sen harjoittamisen oikeutukseen vetoavaa käytäntöä, jotka ovat yksilön oikeuksia rikkoessaan räikeässä ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.

Siitä tämän kirjoitukseni otsikko.

Rauhaa teille!