Ensin on hyljeksitty ja halveksittu persona non grata vuosia: kielteiset ja aina yhtä kryptiset 'ei sovi kustannusohjelmaamme' -kirjeet kopioituine allekirjoituksineen seuraavat toinen toisiaan ja saan eräässä tapauksessa etsiä itse käsikirjoitukseni kustantajan lämmittämättömästä autotallista muiden kielteisen päätöksen saaneiden kohtalontovereiden seasta. Siellä niitä oli laatikoittain: käsikirjoituksia kuorissa ja kansioissa, eikä missään järjestyksessä. Todellinen unelmien hautausmaa.
Sitten se tapahtuu. Tulee pyyntö saapua palaveriin kustantajan luokse. Keskustelemme käsikirjoituksesta ja siinä samalla - aivan kuin ohimennen - tiedustellaan ystävällisesti, miltä julkaisu keväällä kuulostaisi...
Vain vajaa kolme viikkoa ja esittelytekstit katalogia varten niin kirjasta kuin kirjan kirjoittajasta ovat valmiita. Kirja on saanut kannen, sekin tulee kevään kirjat esittelevään katalogiin. Kirjan kirjoittaja odottelee valokuvaajan soittoa, jotta saadaan peliin vähän naamaakin... Ja kirjoittajan edessä on kerrassaan loistavan kustannustoimittajan hyvin tarkkaan ja antaumuksella työstämä käsikirjoitus, joka on täynnä pitkin marginaaleja juoksevia merkintöjä. Siinä meni eilen jo puolilleöin, eikä pää lakannut raksuttamasta aamun aikaisissa salitreeneissäkään.
Tuntuu siltä, että kirjoittaminen on vasta alkamassa. On myös vahva tunne, että edessä on huimasti vähemmän hapuilua ja moninverroin enemmän kirkastuvaa käsitystä siitä, mitä teksti on nyt ja mihin se pitäisi tästä viedä, jotta syksyllä 2005 maailmaan ilmestynyt alkio syntyisi täysimittaisena romaanina keväällä 2010. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Syksyn tuulissa on jo kevään lupaus. Siihen on hyvä uskoa.
Puku pesulasta kello 16:30. Kello 17:30 tapaaminen kirjailijaystävän kanssa ja siitä sitten yhdessä kirjallisiin juhliin kello 18:00!
Jättäkäämme tällä kertaa tuon G. Verdin oopperan loppu katsomatta ja tyytykäämme vain Violettan sanoihin täysin asiayhteydestään erotettuna:
In me rinasce m'agita
Insolito vigore!
Ah! Io ritorno a vivere
Oh gioia!
P.S. Kustantajan kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen päädyimme siihen, että kirjan kannessa lukee ihan oikea nimeni. Hyvä niin. Myös kirjoittavat ystäväni ovat helpottuneita. Kaikkeahan pitää aina kokeilla paitsi...
Kyllä, kyllä ja jess! Oh gioia! Ja totta sekin, että on huomattava helpotus kun tietää saavansa lausua kauniin etunimesi aivan rauhassa kaikissa yhteyksissä.
VastaaPoistaKiitos vain! On se helpotus minulle itsellenikin. Tänään katselemaan ja ihmettelemään kuvia kustantajalle. Tai ei niitä ehdi kovasti ihmettelemään: katalogi menee painoon pikapikaa! Mutta olipa kiva sessio kameranlinssin 'objekti'-puolella.
VastaaPoista