Eräs ystäväni esitti minulle mielenkiintoisen ajatuksen pohdittavaksi. Hän itse kärsii jonkinasteisesta araknofobiasta. Araknofobia tarkoittaa hämähäkkejä kohtaan tunnettua neuroottista, voimakasta pelkoa tai kauhua, jonka seurauksena henkilön jokapäiväinen toiminta ja sosiaalinen vuorovaikutus kapeutuu häntä itseään ahdistavalla tavalla. Lainaus Wikipediasta.
Aikaisemmin ajateltiin, että koska osa hämähäkeistä on tappavan myrkyllisiä, ihmisrotu on niitä kaihtaessaan kirjannut genetiikkaansa pelon tuota eläintä kohtaan. Mutta uusimpien tutkimusten mukaan araknofobia ei olisikaan geneettinen häiriö, koska ko. fobia tunnetaan yksinomaan länsimaalaisessa / eurooppalaisessa kulttuurissa. Sen sijaan, hämähäkkipelon on todettu siirtyvän vanhemmilta lapsille satujen ja kauhuviihteen vain vahvistaessa pelkoa.
Pelkkä vastenmielisyys esimerkiksi juuri jotain eläinlajia kohtaan ei vielä edes täytä fobian tunnusmerkistöä. Fobiat luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin ja niiden kohteisiin liittyvän pelon, kammon tai kauhun tulee olla niin vahvaa, ettei pelko-oireinen pysty sitä hallitsemaan.
Kysyin ystävältäni, mitä hänen lähipiiriinsä ilmestyville hämähäkeille sitten tapahtuu. Saavatko ne olla rauhassa, kunnes joku paikalle hälytetty ne sitten joko tappaa tai poistaa ne muilla tavoilla ystäväni elinpiiristä? Vai pystyykö hän itse tappamaan hämähäkin ja poistamaan sen raadon jollain tavalla pois silmistä ja pois mielestä?
Hän pystyy itse tappamaan fobiansa kohteen, joten tässä tapauksessa luulisin puhuvamme vain vastenmielisyydestä hämähäkkejä kohtaan.
Joka tapauksessa, jäimme pohtimaan hänen kammoaan hämähäkkejä kohtaan ja sitä, miten se suhteutuu homokammoon. Syyt hämähäkkikammoisuuteen ainakin täällä lintukoto-Suomessa - myrkyllisiä hämähäkkejä kun ei taida olla - ovat yhtä hatarien perusteluiden päällä kuin kammo homoja kohtaan. Mutta jos joku todellakin on niin kammoinen hämähäkkejä kohtaan, että se aiheuttaa niin fyysisiä - vapinaa, hikoilua, huimausta, sydämen tykytystä, punastumista, ripulia... - kuin psyykkisiäkin oireita - halu paeta tilanteesta, jännittämistä, unettomuutta... - että puhuttaisiin jo fobiasta, joka siis vaatisi hoitoa, mikäli selviytyminen arjesta olisi sen takia vaikeaa tai mahdotonta, niin miten suhtautua homokammoon? Pystyykö homofobinen ihminen sille itse mitään? Järkipuhe kun ei vaikuta auttavan ja altistushoitoon kovin moni homokammoinen tuskin ryhtyisi, niin mitä tehdä?
Homofobia ei itseasiassa taida olla fobia ollenkaan, vaan paradoksaalinen sana, jota parempaa ei vain näytä olevan olemassa kuvastamaan varsin sukupuolittunutta kyvyttömyyttä kestää erilaisuutta ympärillään. Ksenofobian alalaji? Mutta onko ksenofobiakaan patologinen fobia per se? Homofobian paradoksaalisuus johtuu sen kreikankielisestä alkuperästä, jossa homós tarkoittaa samaa ja phóbos tietenkin fobiaa. Kuinka olla ksenofobinen ja pelätä samalla jotain samaa kuin itsensä? Voisiko sana homoseksofobia toimia? Pelko itse homoseksiä kohtaan? Mitä sitten tapahtuukaan heteromiehen fantasialle numero yksi kahdesta naisesta ja ko. miehestä samassa sängyssä harrastamassa seksiä kaikin mahdollisin yhdistelmin? Olemme suossa.
Homofobia-sanan fobia-osion ongelmallisuudesta huolimatta yksi yhteinen tekijä esimerkiksi juuri otsikon kuvaaman pelon kanssa on sen periytyvyys, ei kuitenkaan geneettisesti vaan yksinkertaisesti vanhempien esimerkin avulla. Miksi muuten aina niin turvallisen tyyni isä tai äiti saa järjettömän sätkyn nähdessään söpön pikku hämähäkin mökin katossa? Vähemmästäkin syntyy kammotiloja.
Isku Tel Avivissa hlbt-nuorten tapaamiseen, josta media raportoi pari päivää tuon käymämme keskustelun jälkeen nosti asian taas mieleen - kammottavalla tavalla. Suomen päämediat ovat kirjanneen kohteeksi yökerhon, mutta kohteena oli nuorten ihmisten tapaaminen heille varatussa keskuksessa.
Hämähäkin tappamisessa ja homon tappamisessa on kuitenkin merkittäviä eroja. Hämähäkin tappaessaan tulee hankkineeksi ehkä huonoa karmaa, ainakin joidenkin maailmankatsomusten mukaan. Homon tappaessaan syyllistyy elämän riistämiseen ihmiseltä.
Yksi fanaatikko - johtui tappajan fanaattisuus sitten koti- tai uskonnollisesta kasvatuksesta - ja automaattiase tekivät maailmasta astetta vähemmän pelottavan paikan - tappajalle itselleen. Ehkä hän saa viimein nukuttua yönsä hyvin.
+++
P.S. Tässä muuten mielenkiintoinen raportti, jonka on julkaissut EU:n Fundamental Rights Agency:
Minä inhoan hämähäkkejä yli kaiken, mutta en homoja (tietenkään, kun tännekin kirjoitan). Tuo teoria ei pidä paikkaansa. Eikö sitäpaitsi suurella osalla ihmisistä ole joku fobia, korkean paikan kammo, suljetun paikan, bakteerikammo jne.
VastaaPoistaAraknofoobikko ilmoittautuu. Fobiat ovat ikäviä. Niistä kannattaa pyrkiä eroon. Mainiota olisi, jos samalla ei tarvitsisi yrittää hankkiutua eroon fobian kohteesta.
VastaaPoistaEn usko, että homofoobikoita on olemassakaan. Vai olisiko ehkä niin, että osa niistä lähimmäisistämme, jotka kärsivät esimerkiksi paniikkikohtauksista, saakin niitä aistiessaan homoeksistenssin läsnäoloa? - Homofobia sanana on eufemismi, joka pitäisi pikimmiten korvata ilmaisulla, joka suoraan kertoon, mistä on kysymys: homovihasta tai vähintään -vastenmielisyydestä. Suorempi ilmaus pistäisi ehkä tekofoobikot itsensäkin miettimään.
Toinen hämähäkkipelkoinen ilmoittautuu. En allekirjoita sitä, etteikö fobiasta kärsivä pystyisi jotenkin hallitsemaan tilannetta.
VastaaPoistaJos itse luen wikipedian fobiamääritystä, niin näen itselläni osan oireista, osaa en. Esimerkiksi pystyn tappamaan hämähäkin "kättä pidemmällä" (keppi, imuri tms). Kenkä on tähän tarkoitukseen liian lyhyt, sillä hämähäkki voisi jollain yliluonnollisella kyvyllä kipittää kädelleni sitä kautta ja siitäkös huuto alkaisi. Siinä mielessä hallitsen pelkoni. Mutta. Aina on mutta. Kesäisin kyttään neuroottisesti kaikkia kodin pintoja, ettei niihin tule hämähäkkejä. En pysty menemään terassille tarkistamatta ensin oven raosta, ettei siellä ole hämähäkkejä ja siellä ollessanikin katselen kokoajan ympärilleni sekä maahan. Tarkastan myös terassin tuolin läpikotaisin ennen istumista. En pysty menemään kesäisin mökille (=Fobia pakottaa välttelemään tilanteita, asioita ja paikkoja jossa pelkoa aiheuttava ärsyke jouduttaisiin kohtaamaan. Wikipedia). Keväisin näen painajaisia hämähäkeistä ja kesäisin tarkastan asunnon ennen nukkumaanmenoa, eritoten makuuhuoneen. Silti kärsin unettomuudesta, koska pelkään hämähäkin laskeutuvan päälleni ja tunnen "kummituskävelyä", milloin missäkin kohtaa kehoani. Pelkään ajaa autolla kesäisin, koska hämähäkkejä voi mennä autoon sisälle ja en tiedä, kuinka voimakkaasti reagoisin sellaisen nähdessäni. (toivottavasti rauhallisesti). En pystynyt menemään edes auton kyytiin muutama viikko takaperin, koska sivupeilissä vänkärin puolella oli seittejä.
Tässä joiltakin osin omaa fobiaani. En pelkää homoja ja homofobian yhdistäminen hämähäkkipelkoon samassa tekstissä oli aika mielenkiintoinen veto.
Pakko vielä lisätä edelliseen, ettei mieheni uskonut pelkooni aluksi. Kiusoitteli ja nauroi. Kerran grillikatoksesta laskeutui kädelleni hämähäkki, aloin hysteerisesti vapista ja hyperventiloida. En pystynyt liikkumaan. Siihen loppui kiusaaminen. Sekä grillikatoksiin meneminen.
VastaaPoistaEdelleen heitän palloa sinulle, Sami, siitä, että voitko määritellä fobiaa sillä, voiko ihminen jollain tapaa hallita pelkoansa vai ei? Ja täytyykö omata kaikki oireet ripuliin asti, että voi todistaa pelkäävänsä jotain? Itse hallitsen siten, että voin mennä kesällä ulos. Mutta en istu maahan. Voin nähdä hämähäkin, mutta jompikumpi poistuu. Pelko hallitsee elämääni kesäisin siinä määrin, että olen etsinyt tietoa hoidoista ja siedätyksestä. Silti sellaiseen meneminen vaatisi minua kohtaamaan _hämähäkin_.
Mietin omaa suhdettani torakoihin. Ensimmäinen sellainen, joka ilmestyi opiskelijaluukkuni seinälle Tokion kesässä aiheutti melkoisen, fyysisenkin reaktion. Sittemmin opin kaksi asiaa: a) en enää jättänyt mitään ruokaa esille, sehän houkuttelee torakoita ja b) niitä pirulaisia ei saa hengiltä juuri millään. Silti jokailtainen paluu kotiin oli yhtä tuskaa: kun valot syttyivät, kaverit katosivat kuhisten, elleivät sitten piiloutuneet sanomalehtien tms. alle. Erittäin epämiellyttävää joka tapauksessa.
VastaaPoistaEn muuten pyrkinyt määrittelemään fobiaa sillä, voiko ihminen jollain tapaa hallita pelkoansa vai ei. Pyrkimykseni oli miettiä, mistä fobiat johtuvat, erityisesti homofobia, joka sanana on muutenkin hyvin epäonnistunut.
Ehkäpä 'homofoobikko' ei pelkääkään homoutta muissa, vaan itsessään?
Miksi joku pelkää hämähäkkejä - torakoita - niin, että pelko aiheuttaa fyysisiä reaktioita? Riittääkö tämänlaisen pelon syyksi pelkästään vanhempien / ympäristön vaikutus lapsuudessa? Vai mistä on kysymys?
P.S. Kolumnityylini ei ole teorioiden rakentamista, vaan joskus varsin vapaatakin assosiointia asiasta ja varsinkin sen vierestä.
Edellinen kommentti lensi roskakoriin että heilahti. Suosittelen Anonyymille siirtymistä esimerkiksi Hesarin verkkokeskusteluihin.
VastaaPoista