Gerberat ja korruptio

Ehdin viikolla kahtenakin aamuna ihastelemaan taiteilija Kaisa Salmen teosta Eden IV (vai oliko se VI?) Rautatientorilla. Teoksessa oli erivärisiä gerberoita joko 10 000 tai 100 000 kaunista kappaletta. Luvulla ei ole väliä: näky oli kerrassaan lumoava. Oikeasta kulmasta katsottuna niin Kansallisteatteri, Rautatieasema kuin Ateneumkin Marikoineen kohosivat värikkäästä kukkalabyrintistä. Kiitos hienoista aamuista, Kaisa!

Tänä aamuna eli perjantaina tarjottiin kansalaisille sitten mahdollisuus tulla noutamaan kukkia. Kello kahdeksan luki niin teosta esittelevässä kyltissä kuin useammankin median sivuilla. Olin paikalla puoli yhdeksän, koska halusin seurata kuinka kukkameri vähitellen katoaisi, hajoaisi, mutta jatkaisi elämäänsä eri puolilla kaupunkia värikkäänä ja ilahduttavana. Astuin kotiporttikongista kadulle heti jälkeen kahdeksan ja näin jo muutaman kantavan gerberaruukkuja paperikasseissaan. Nopeaa toimintaa, todellakin!

Paikalla totuus sitten paljastui: kukkia ei ollut enää yhtään jäljellä, vain riivittyjä lehtiä ja multaa sekä epäuskoisina seisoskelevia pettyneitä. Pettymys oli käsinkosketeltavaa. Mies, joka odotti kukilleen kuljetusta torin keskellä sai hyvin vihaisia katseita osakseen. Hänellä oli noin tusinan verran paperikasseja täynnä gerberoita. Gerberahurmos raportoi Hesari ainakin verkkosivuillaan.

Myöhemmin kuulin, että paikalle saapuneet eivät olleetkaan malttaneet odottaa kello kahdeksaa vaan ryntäys oli alkanut jo kello seitsemän! Taiteilija ja yksi vartija olivat epätoivoisen turhaan yrittäneet estää stampedeä. Taiteilijan megafonilla yrittämä vetoomus siitä, että kauempaa, tasan kello kahdeksaksi saapuvillekin jätettäisiin jotain kaikui kuuroille korville gerberahimokkaiden säntäillessä kukkien perässä.

Kukkia ei riittänytkään kaikille. Rouvilla oli itku kurkussa: mikä valtava menetys olikaan jäädä ilman ilmaista tavaraa.

Voin vain kuvitella kukkameren laidoilla seisoskelevat löyhät ryhmät seitsemän paikkeilla. Kaikki katselevat kukkia, noita kymmeniä tuhansia gerberoita. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Kuinka tuskaista odottaminen voikaan olla!

Sitten yksi päättää tehdä radikaalin liikkeen ja käy kiinni yhteen oranssiin tai keltaiseen gerberaan. Ensin muut katsovat häntä paheksuen ja mumisevat jotain. Sitten he katsovat hetken toisiaan. Ja viimein koko helvetti pääsee valloilleen. Heikommat pois tieltä: täältä tullaan! ILMAISTA KUKKAA!

Melko pian ryntäyksen alettua taiteilija lähetti vartijan kahville. Ei näille voi enää mitään.

Olipa joku saanut jupakassa sakotkin parkkeeratessaan peräkärryn keskelle Rautatientoria kukkia varten.

Johanna Korhonen kirjoittaa Hesarin kolumnissaan Hurskaiden puumerkkien maasta. Sitä lukiessa ei voinut kuin vetää yhtäläisyysmerkin gerberoiden ja korruption välille.

Kun tällaista (korruptoitunutta) ihmistä epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä, veljeilystä tai joutavista edustustilaisuuksista, hän on syvästi ja aidosti loukkaantunut. Hänhän on kaikessa tehnyt parhaansa ja toiminut vain niin kuin kaikki muutkin! Kirjoittaa Johanna kolumissaan (HS 15.07.2009).

"... toiminut vain niin kuin kaikki muutkin!" kertoo hyvin selvästi sen, mitä Helsingin Rautatientorilla tapahtui lämpimänä heinäkuun perjantaiaamuna. Hyi teitä ahneet ihmiset! Olette ainakin oppineet sen, että nopeat syövät hitaat. Kylmä totuus on se, että ne joilla on edes jonkinlainen käsitys siitä, että yhteiselomme tässä kaupungissa (tässä maassa, tässä maailmassa) vaatii lainkuuliaisuuden lisäksi myös etiikkaa, jäävät nuolemaan näppejään ja ilman gerberoita.

Joudun myös kiittämään teitä siitä, että ahneutenne teki Kaisa Salmen teoksesta monitasoisen ja vaikuttavan. Varmaan taiteilija itsekin hämmästyi sitä, kuinka paljon nykymenosta voi kertoa pelkällä gerberalla.