tiistai 14. heinäkuuta 2009

Chinsagu no Hana

Olen päättänyt jakautua. Sitä on vaatinut moni taho - eli lukuisat työntantajat muiden muassa - ja oma kunnianhimonikin monta kertaa, mutta nyt viimein luovutan ja jakaudun.

Tässä blogissa palaan sen keväisille juurille eli jonkinasteiseen kirjalliseen ilmaisuun - jota kutsuttakoon myös haahuiluksi - ja jätän nuo poliittisemmat aiheet toiselle minälleni, joka jatkaa Kaiken maailman ihmettelyä Uuden Suomen Politiikan kokijana. Lupaan pyhästi olla provosoitumatta. Kaksi forumia, kaksi eri kontekstia, kaksi eri blogia, vaikkakin samannimisiä. Tai taidankin miettiä tälle tässä ja nyt uutta alaotsikkoa. Ehdotuksia?

Kuuntelin tänään aurinkoisen aamun kunniaksi Ryuichi Sakamoton Beauty-albumilta kappaletta Chinsagu no Hana. Mieletön kappale.

Ihmisellä täytyy olla konkreettisia unelmia. Ja vieläpä sellaisia, joilla on jonkinlainen toteutumisen mahdollisuus. Juuri nyt tuo konkreettinen unelma käsittelee erästä pientä saarta, jonka puolikuun muotoinen hiekkaranta on talvisin täysin tyhjä. Rannan historia on todistanut ainakin kerran suomalaisen joulupäiväisen invaasion uimisineen kaikkineen kauhistuneiden paikallisten kietoessa huivejaan ja takkejaan entistä tiukemmin ympärilleen.

Saarelle pääsee lautalla toiselta saarelta. Aamulauttaa odottaa linja-auto, joka vie saaren toiselle puolelle. Iltalautalle vie samainen linja-auto, jos siis haluaa pois tuosta pikku paratiisista jo yhden päivän jälkeen. Jos myöhästyy aamun linja-autovuorosta - kuten suomalaisinvaasiolle tapahtui awamorinhuuruisen illan takia - niin on aivan turha huhuilla takseja, niitä ei saarella ole. Mutta avuliaita saarelaisia sitäkin enemmän. Asiaa hieman tiedusteltuani löytyi pieni kuorma-auto, joka oli viemässä tiililastia saaren toiselle puolelle eli tuolle rannalle, jonne olimme pyrkimässä. Hyttiin mahtui suomalaisista kaksi ja tiilikuorman päälle toiset kaksi. Sitten huristelimme vuorten yli toiselle puolelle ja paratiisiin.

Rannalla on kauppa/kahvila-ravintola, josta saa kaiken tarvittavan. Haastattelin luonnollisesti kaupan pitäjää, joka valitteli talvikauden hiljaisuutta. Kesä tuo turistit ja rahaa, mutta talvella ei liiku mikään. Tuonkin talon omistaja varmasti vuokraisi sen vajaalla sadalla eurolla kuukausi, mutta vain talvella, tietenkin. Tämä siis maassa, jonka pääkaupunkia pidetään (erheellisesti) maailman kalleimpana.

Ei tarvita kuin yksi ipod ja yksi kappale ja jo silmissä siintää turkoosinsininen meri.

Chinsagu no Hana.

1 kommentti:

  1. Tämä säilyköön otsikolla Kaiken maailman ihmettelyä. Uusi Suomi -blogi sai nimekseen Vinot kirjoitukset... ; )

    VastaaPoista