Asiaan puuttui myös Hesari Homojen vanhainkoteja harkitaan myös Suomeen. Ensimmäisenä kesäisen kepeän uutiskynnyksen 07.07.09 aihe ylitti Iltasanomissa: Ruotsissa kaavaillaan vanhainkoteja homoseksuaaleille.
Minä en ikinä opi. Palattuani toimistolle menin ja avasin täysin tietoisesti paskaluukun eli klikkasin asiasta käytävää 'keskustelua' verkko-Hesarissa, vaikka olen monta kertaa luvannut itselleni ja henkiselle hyvinvoinnilleni, että en niin tee.
Missä on se henkinen peräkammari, missä nämä Penat asuvat? En kohtaa heitä arkipäivässä, en juhlassakaan. Johtuuko se siitä, että lähes kaikki päivittäisen elämäni asiat tapahtuvat postinumeroalueilla 00100-00150? Maksanko maltaita niin asumisesta kuin elämisestäni vain jotta voin yleensäkin viettää ihmisarvoista ja turvallista elämää? Tätä pitänee pohtia myöhemmin...
Asiaan. Keskutelussa vilisi niitä samoja iänikuisia epäargumentteja esim. juuri siitä, mihin keskustelun aloittanut Penakin otsikossaan viittaa: Syrjintää. Suosittelen penoille tutustumista myös käsitteeseen positiivinen syrjintä. Ihan vain, että saataisiin sinne peräkammariin edes pilkahdus valoa - ja toivoa.
En suosittele tuon keskustelun seuraamista kenellekään, mutta en voinut vastustaa muutaman terävän huomion lainaamista myös tänne. Yksi järisyttävimistä oli argumentti, johon muutamakin kirjoittaja oli päätynyt. Perusajatus näissä kommenteissa oli: vanhainkodit myös vain poliiseille, vain raksamiehille, vain yli 170-senttisille, vain alle 170-senttisille, vain niille, jonka lempiväri on sininen, vain niille, jotka eivät tykkää syödä kalaa (silliä?*) sekä tietysti myös vain niille, 'jotka ajoi vuonna 1954 Opel-merkkisellä autolla'. Lainaus on suora, mutta älkää siitä huolimatta menkö klikkaamaan tuota paskaluukua auki. Ai niin: 'ja niille, jotka on juosseet 100m alle 14 sekunnin'. Siinäpä vanhainkotini, sitten kun aika koittaa!
Vitun raksamies! Painu helvettiin, senkin yli 170-senttinen! Sä oot varmaan joku, joka ajoi vuonna 1954 Opel-merkkistä autoa! Joo, mut voisiksä mennä johonkin tykkäämään siitä sinisestä niitten toisten sinisestä tykkäävien kanssa? Lähdehän litomaan: täällä syödään vaan kalaa. Kyllä tilanne on nyt niin, ettei me luoteta suhun, eikä siis palkata sua, kun sä olet poliisi, vai mikä se sana nyt on, jota teikäläiset käyttävät?
Ihminen on ihmiselle ihminen.
Suomalaisen keskimääräinen elinikä - miehillä keskimääräistä alempi ja naisilla keskimääräistä ylempi - on 77 vuoden hujakoilla. Tänä vuonna 77-vuoden kunnioitettavan iän saavuttavat/saavuttaneet suomalaiset homot ja lesbot ovat siis syntyneet vuonna 1932. He ovat olleet rikollisia 39 vuotta elämästään. Sairaiksi heidät luokiteltiin ensimmäisen 49 elinvuoden ajan. Nämä suomalaiset ovat siis olleet yli puolet elämästään rikollisia ja rikollisuutensa vuoksi myös sairaita - sairaita, ja sairautensa takia rikollisia.
Homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos vuoteen 1971 saakka. Homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 1981.
Miksi pitäisi heterot sulkea näiden vanhainkotien ulkopuolelle? Samanlaisia ihmisiä tässä kai kaikki kuitenkin ollaan?
Siinä siis lisää Hesarin keskustelusta.
Paljon on tapahtunut muutaman vuosikymmenen aikana, mutta me olemme vasta siirtymässä aidosti tasa-arvoiseen yhteiskuntaan: tämä - kuten parisuhdelakikin - on vain osa siirtymävaihetta. Ihminen on suomalaisenkin yhteiskunnan eri saroilla 'samanlainen' vain jos hän täyttää hetero-odotuksen eli on hetero tai esittää heteroa. Sitäpaitsi, käsittääkseni se malli, mitä Ruotsissa ja Suomessa haetaan ei sulje pois heteroitakaan.
Kaiken kaikkiaan kysymys on mahdollisuudesta valita. Perimmäinen ajatus tässä on se, että vanhus saisi viettää elämänsä viimeiset vuodet niin hyvissä olosuhteissa kuin vain on mahdollista. Olosuhteissa, joissa muut asukkaat ja henkilökunta jakavat paljon samaa kokemusmaailmaa, arvoja ja ymmärrystä. Sanana homoseksuaalisuus painottaa liikaa seksuaalisuutta, eikä tietenkään pysty kuvaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen koko kenttää, joten valitaan 'leimaksi' queer. Queer-vanhusten asemaa ei ole tähän mennessä juurikaan pohdittu. Heitäkin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Monen omaisenkin tietämättä, koska vuosikymmenien harjoitus salailun julmassa taidossa tekee kenestä tahansa mestarin.
Homohemmetin keskustelunaiheet poikkeaisivat varmasti paljon niistä, mitä voisimme hetero-oletetussa vanhainkodissa kuulla. Aiheet olisivat eri: ihmisyys ja samanmielisyys olisi samaa. Yhteiset muistot, yhteiset puheenaiheet - joista lapset ja lapsenlapset valitettavan usein puuttuisivat, mutta samalla he puuttuisivat myös homovanhuksen yksinäisestä todellisuudesta - yhteiset kokemukset salatusta onnesta ja avoimesta syrjinnästä. Yhteiset kokemukset siitä, mitä oli taistella ja rakastaa rintamalla...
Muistan jo vuosia sitten (vuosikymmeniä sitten?) ideoineeni homojen vanhainkotia muutaman ystäväni ja muutaman oluen avittamana. Mietimme konseptin valmiiksi nimeä myöten. Nimeksi tuli tietenkin Homohemmet.
Mutta miksi sitten tuo Metro-lehden otsikko sai niin kovasti ärsyyntymään? Raflaavia otsikoita repivälle toimittajalle tiedoksi: homojen vanhainkodit eivät tule mistään. Niitä tullaan perustamaan suomalaisten toimesta Suomessa ja suomalaisille vanhuksille. Homous ei ole enää tauti (kts. yllä), eikä se tule tai ole tullut lintukotoomme ulkopuolelta. Se ei ole 'Ruotsin tauti' (kts. linkin takaa kohta: 1. Minäkö sellainen?), vaan sitä on aina ollut ja tulee aina olemaan myös Suomessa ja ihan supisuomalaisten itsensä, eikä suinkaan harjoittamana tai harrastamana, vaan elämänä. Onneksi olkoon! Viikon ksenofobia-palkinto meni sinulle.
*) Täysin asiaton lisäys, anteeksi. En vain voinut vastustaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti