01.06.2009

Vaikka toukokuulla ja kesäkuulla ei elämässäni nykyään ole juurikaan minkäänlaista eroa  - ei sitä oikein löydy heinäkuustakaan... - niin siitä huolimatta kalenteripäivämäärät 01.01. ja 01.06. näyttävät säilyneen vuodenkierron 'katse taakse, tähän ja eteen' -tyyppisinä virstanpylväinä. Taidan elää puolivuotissuunnitelmaelämää, vaikka kevätpuolen ajanjakso onkin vain viisi ja syyspuolen (ml. tuo kesä, kesä, KESÄ!) ajanjakso kaksi kuukautta kevättä pidempi. Kvartaalielämään en ole vielä ryhtynyt. Nämä päivämäärät riittävät.

Mitä tapahtui kevätkaudella 2009? Sitä voisi kuvailla kliseisesti pilvillä ja auringolla, mutta koska konkretia rules, tässä sitä tulee:

Kirjaprojektin vaiheet suovat ajoittain toiveikasta valoa pimeyteen, mutta sitten se lyö taas märällä rätillä päin pläsiä. Yksi turhautumisen muoto on tietenkin blogivuodatukset. Tämäkin alkoi idealla julkaista yksi kässäri sopivina annoksina kevään mittaan. Nyt kevät on vaihtunut kesäksi ja kässäri löytyy kokonaisuudessaan tunnisteen 'Kaikkeuden kaupunki' takaa. Ei maailma muuttunut. Mutta minä muutuin. Ja teksti. Siihen vielä palaan.

Ennen sitä kuitenkin 'jotain muuta', koska eihän noin kummallisella tekstillä kukaan itsesuojeluvaistoinen kustantaja ota tuntematonta wannabe-esikoiskirjailijaa sisään. Se 'jotain muuta' elää ja kasvaa ja odottelee... Nyt tein kyllä väkivaltaa itseäni kohtaan kutsumalla itseäni wannabeksi. Esikoiskirjailijuus tai yleensäkin kirjailijuus per se ei ole se kirkkain tavoite, vaan kirjoittaa ja saada kirjoituksilleen lukijoita ja kirjoittaa lisää. Kirjailijuus on vain väline tai oheistuote (tai sivuvaikutus?). Olen jossain kuullut valitettavan sitä, kun ei keksi mistä kirjoittaa. Kirjoittamisen tarve kun on niin kova, mutta mihin sen työntäisi? Ups, nyt saatte pistää tämän kaksimielisen asiattomuuden villitsevän auringon piikkiin. Vaikka istun takahuonetoimistossani, jonne ei aurinko paista, niin pelkkä tieto sen olemassaolosta tuolla jossain (=ulkona) saa... noh... vetristymään. Tämä pitäisi osata talvellakin.

Takaisin aiheiden puutteeseen: jos niitä ei ole, niin eiköhän olisi hyvä jättää kirjoittaminen sikseen? Nyt juuri turhauttavinta tämän blogin administraattorille on se, ettei vielä voi täysin rinnoin hypätä toisen tekstin maailmaan ja saattaa sitä jonkinlaiseen versioon saakka, koska teksti - hyvin 'tärkeä teksti' - on vielä vaiheessa ja sen kirjoittaja siis löyhässä hirressä. Toisaalta ei voi täysin rinnoin jatkaa tuon 'jonkin muun' eli 'tärkeän tekstin' kirjoittamista, koska toivoo saavansa sille näkemystä l. juuri tuota kovaa konkretiaa.

Tämä on sijaistoimintaa. Pakkoliikkeenomaista sijaistärinää. Sormet vaativat verta päihinsä ja maailma ojentamistani. Katse taakse (siihen miksi tämä blogi sai alkunsa), tähän (on aika vähän kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, tuosta blogi/sivusto -linkkikokoelmasta huolimatta) ja eteenpäin, johon lupaan hellempää haahuilua sekä lukijoille että itselleni.

Koska on kesä ja valo. Se riittää.