maanantai 6. huhtikuuta 2009

TAIVASTA EI OLE 2/5

- Näen mitä ajattelet.
- Miksi kuvittelet haluavan sen minulle kertoa?
- Meillä on hyvä syy keskustella.
- Sen tärkeyden olet sinä yksipuolisesti päättänyt.

Heitä ei elämä konseptina kiinnosta. Ei elämä katutasossa, ei sen alla tai sen päällä. Ei heidän oma elämänsä, josta on tullut ympäröivän sosiaalisen kontrollin totteleva alainen ja sen ilmentymä. Mekaaninen muodollisuus, johon alistuvat eivät sitä edes huomaa, mutta josta kieltäytyvät menettävät kaiken. Ovatko he olemassa, voisimme kysyä.

- Haluan totuuden.
- Mitä sinä totuudella tekisit? Muuttaisiko se sinun todellisuudessasi jotain olennaisesti? Olisitko totuudesta onnellisempi, et totuuden itsensä takia vaan siksi, että tieto antaisi sinulle työkaluja - ei ehkä nyt, ehkä vasta tulevaisuudessa - ja noista työkaluista saisit aiheutettua itsellesi harhaisen tunteen siitä, että pystyt itse tilanteeseesi jotenkin vaikuttamaan. Että olisit kontrollissa.
- Minä rakastan harhoja, en voi elää ilman niitä. Miksi sinä et sallisi sitä ainoaa jäljellä olevaa minulle?
- Siinä tapauksessa sinun on ymmärrettävä, kuinka vähän yhteistä meillä on. Minä rakastan totuutta.

Onko jotain tulossa päätökseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti