sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

RVA S 1/2

Sairaalasta päästyäsi kysyit, kuinka monta kertaa olin käynyt sinua katsomassa. Viisi, ehkä kuusi kertaa, vastasin ja teeskentelin, että en muistanut. Näytit pettyneeltä ja se hämmästytti minua.

Luusi ja nahkasi näyttivät haurailta ja läpikuultavilta. Olit menettänyt otteesi niin elämästä kuin liiketoimistasi. Lähimmät kävivät luonasi. Keskutelu oli lyhyt ja vähäsanainen. Näin kauhun heidän katseessaan, kun he astuivat äänettöminä talostamme ulos.

Seuraavana aamuna olit lähtenyt. Olit pakannut vain yhden laukun. Olit lähtenyt meren äärelle. Ajattelin sallia sen sinulle. Lopulta sinä soittaisit minulle ja pyytäisit minua hakemaan sinut kotiin. Olisit minun ja vain minun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti