lauantai 18. huhtikuuta 2009

C

Suljen silmäni.

Tuoksusi kävelee käytävällä minua kohti ja kohta kasvoillesi nousisi epäuskoinen hymy. Olisit ehkä leikkisällä tuulella ja istuutuisit varovasti viereeni. Puhaltaisit poskeeni. Havahtuisin unestani.

Herään ja tuoksusi on poissa. Avaan kivistävät silmäni loisteputkien valoon ja tyhjään vaunuun. Juna hidastaa tyhjälle asemalle, jonka laituri on kuin yksi tuhansista. Samat värit, samat roskakorit, samat kioskit ja samat penkit. On ollut samanlainen asema, jolla jäin pois junasta.

Kaupungin ahtauden ja kuumuuden käytyä kestämättömäksi matkasin junalla rannikolle. Astuin junasta, mutta en nähnyt sinua missään. Kookosöljyn, kuuman asfaltin, hiestyneen ihon, eväslaatikoiden eltaantuneen kalan, hengityksen tuoreen alkoholin, purukumin, savukkeiden ja karamellien tuoksun seasta aistin sinut ja lähdin tuoksuasi kohti.

Talon sisällä oli viileää, ikkunaluukut olivat kiinni. Hämäryyden rikkoi vain muutama ohut valonsäie, jotka todistivat ulkomaailman olevan vielä olemassa. Riisuit minut ja hikeni kuivui suolaksi iholleni. Nuolit sen ja laskit minut tuoksuvalle lattialle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti