M

Nousen kuumasta vedestä ja kaipaan sinun viileyteesi. Siitäkö olet saanut nimesi, C? Ravistelen hiuksistani ylimääräisen veden ja lähden etsimään sinua, sillä minulla on sinulle yllätys. Jalkani jättävät märkiä jälkiä kovaksi paahtuneeseen hiekkaan.

Astun saliin, mutta en löydä hengityksesi hienoista makeutta. Kosketan työhuoneessani nojatuolin nahkaista pintaa. Se on viileä, mutta sen viileys on kuollutta, ei elävää, kuten sinun viileytesi. Avaan oven keittoalueelle ja suljen silmäni sen pimeydessä. Haistan tuoreita yrttejä, mutta en siivua sinusta.

Pukeudun, vaikka olen vielä märkä. Ryntään ulos. Matka alas kestää kauan ja ovivahti väittää ehtineensä unohtaa nähneensä sinut. Hän onnistuu katsomaan minua kummastuneena, mutta olen varma, että hän valehtelee. En ymmärrä, mitä on tekeillä.

Juoksen katua alas väistellen vastaantulijoita, jotka jatkavat määrätietoista harhailuaan kaupungin yössä. Puikkelehdin hymyjen ja naurun välissä, eikä minulla ole keinoa saada niitä vakavoitumaan. Pysäytän heistä muutaman ja kysyn sinua. He haluavat olla avuliaita, vaikka eivät ymmärrä, mitä tarkoitan. He viittaavat suuntaan, josta tulin tai suuntaan, johon olin menossa tai seuraavasta kadunkulmasta vasemmalle tai oikealle.

Näen baarissa ystäviäsi. Kysyn heiltä sinusta ja he katsovat minua ihmeissään ja kysyvät, kuka minä olen. Jatkan matkaani seuraavaan baariin. Se on täynnä ystäviäni. Liityn heidän seuraansa ja kysyn, ovatko he nähneet sinua. He katsovat minua ihmeissään ja väittävät, etteivät tunne minua. He kääntävät minulle selkänsä.

Laskeudun iltahämärän puutarhaan, ohitan hidastelevan saattajani ja kävelen ensimmäisen himmeänä sykkivän rungon luo. Kaadan sen, mutta se on tyhjä. Kaadan seuraavan ja seuraavan, enkä löydä niistä mitään, millä olisi minulle merkitystä. Kaadan koko metsän ja ympärilläni aukeaa niitty, jota iltatuuli hyväilee. Minua pyydetään kuvailemaan etsimäni ja ymmärrän, että en pysty palauttamaan kasvojasi mieleeni. Yritän kuvitella kosketustasi, mutta ihoni ei muista sinua. Suljen silmäni ja kysyn sinua hiljaa ja haistelen tuulta, mutta en aisti sinun tuoksuasi. Korvissani humisee vain kaupungin kumu ja suussani maistuu vain veren ruosteinen terä. Minulla ei ole mitään, mikä sinusta kertoisi.

Palaan kadulle ja näen sinut sen toisella puolella. Juoksen kadun yli ja pysäytän sinut, mutta se et olekaan sinä, koska seisot jo kadun kulmassa odottamassa valojen vaihtumista. Ennen kuin ne vaihtuvat, ehdin kaapata sinut syliini, mutta tuoksu, joka minut ympäröi on väärä ja päästän kadulla kulkeneen takaisin omaan elämäänsä.

Minua ei enää kiinnosta mihin tai miksi katosit, haluan vain luoksesi ja astun kadulle.