Astelen kiireisimpiä askeleitani taivaalta kaatuvan kuumuuden alla. En malta jäädä odottamaan maailman kulkevan ohitseni, vaan minun on ohitettava se, oltava nopeampi ja ehdittävä ensin, sillä jokainen menetetty hetki ilman tietoa sinusta ja siitä milloin sinut näkisin on askel kohti tyhjyyttä.
Kuumuuden alla, sitä väreilevässä ilmassa, siitä pehmenneessä kadun pinnassa ei ole minulle mitään. Minulla on vain haavekuva viileästä katseestasi, mutta taivas ei anna minulle suojaa, vaan se hyökkää kimppuuni kuin susi, kuumana ja kiimaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti