Astun sisään miellyttävään, kirkkaaseen ja kuivaan lämpiöön. Ajurin käsi käy taskullani laittamassa sinne vaihtorahat ja kuitin matkasta. Kiitän, mutta en kumarra.
Astelen portaat ylös kaksi kerrallaan muodon vuoksi ja sitä rikkoakseni. Se saa sinut ärsyyntymään. Näytös on alkamaisillaan ja portaiden yläpäässä naputtaa kenkäsi kiukkua peiliksi kiillotetulle kivilattialle. Kuulen yleisön puheensorinaa avoimista ovista ja orkesterin nuottitelineiden ja tuolien ja soitinten siirtelyä sen pyrkiessä hyvässä järjestyksessä asemiinsa.
Hipaisen poskellani sinun poskeasi.
- Näytät kauniilta.
ja saan sinut sekä unohtamaan kiukkusi että horjahtamaan hetkittäiseen epätasapainoon, jonka turvin voin askeltaa suoraan saliin tarjoamatta minkäänlaista selitystä myöhästymiselleni tai saapumiselleni kotiin vasta aamun ensimmäisten säteiden pyyhkiessä yön sumut korkeimpien talojen huipuilta.
É strano, é strano
In cuori scolpiti ho quegli accenti!
Sarià per me sventura un serio amore?
Che risolvi o turbata anima mia?
Hymyilen tahallani, en vain siksi, että minua hymyilyttää. Käännän profiiliani musiikiin dramaattisessa linjassa, jotta näkisit minun hymyileväni. Ja sydämeni soi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti