M 2/2

- Kuinka eilinen tapaamisesi N.N:n ja N.N:n kanssa sujui?

- Kiitos oikein tyydyttävästi, sanon ja ojennan hänelle lasin.

Hänen silmänsä eivät värähdä läpinäkyvän tarkoituksellisesta sananvalinnastani, mutta niiden katse on yhtä kova kuin kaulassaan kantamansa lukemattomat timantit. Annan katseen kulkea lävitseni, en halua siitä karaatin tuhannesosaa.

- Olisin kuullut mielelläni lisää jo eilen. Tiedät kuinka voisin olla kiinnostunut ja hyödyksikin liiketoimissasi.

- Olen siitä varma. Mitä mieltä olet sopraanosta? Melkoisen hyvä. Olisiko liian rohkeaa sanoa, että olen jopa yllättynyt. Alfredo sen sijaan - en ole aivan varma. Ehkä annan hänen ulkoisen olemuksensa häiritä liikaa. Kuten aina. Mutta kuka laulaakaan hänen isänsä, Giorgio Germontin roolin! Minulta kesti kauan oppia nauttimaan toisesta näytöksestä. Ehkä se johtui siitä, että ensimmäisen näytöksen toivo kannattelee tarinaa kummankin näytöksen ajan, tietenkin hieman epäilevä toivo, mutta kuitenkin selkeä toivo: aito rakkaus, joka rauhoittaisi levottoman sieluni. Kolmannessa on tietenkin kaari alkuasetelmaan, mutta kristallikruunut ovat himmenneet ja ilo ei enää katujen karnevaalista huolimatta astu sisään. Musiikillisesti kuitenkin, toinen näytös on kokonaisuutena ensimmäistä ja kolmatta hallitumpi. Myös sen asetelma on mielenkiintoinen! Vaikka toisaalta, kuten tiedät, lähes kaikki on kaupan, mutta ei aivan kaikki!

Hän ei voinut enää muuta kuin lukkiutua katsomaan minua. Olinko näkevinäni niissä kevyen häivähdyksen epäuskoa? Vai oliko se pelkoa? Se tunne, kun 12 000 metrissä lentävä jet tekee äkillisen pudotuksen, kymmeniä, satakin metriä taivaansinisessä säässä, johon ei turbulenssia voisi uskoa, ei keskelle kirkasta päivää.

Äkillinen, aavistamaton, mutta lopullinen vaihto kauhun tasapainossa, minun edukseni. Voisin näyttää kieltäni aarialle, eikä hän siitä välittäisi. Orkesteri voisi nousta kapinaan kuopastaan, vallata näyttämön, kapellimestari raiskata tenorin, jouset kuristaa yleisöä kielillään ensimmäisestä rivistä lähtien, eikä hän sitä huomaisi.

In me rinasce, m'agita

insolito vigore!

Ah! Io ritorno a vivere!