lauantai 25. huhtikuuta 2009

C 2/3

Jokin kalvaa minua. Luulen sen olevan kadonneen metsän syytä.

En nuku koko yönä. Kuuntelen lumen hiljaista askelta katollani. Katson aikaani - ehtisin vielä - ja avaan yhteyden ulkomaailmaan. Kaikkeuden kaupunki klo 08:35, +32 astetta celsiusta, ilman kosteus 78%. Syksyn helleaallon aamu ja sen hehkuvat kadut aukeavat seinälle eteeni. Puut luovat syviä varjoja hehkuun, suojatien raidoitus hohtaa valkoisena, liikenne soljuu sen yli. Kaikki liikkuvat nytkähdellen. Mantereet ja valtameret ylittävä aika tulee hienolla viiveellä. Liikenne pysähtyy toisen tieltä ja katson katua ylittäviä jalankulkijoita.

Sinä kävelet risteykseen. Askeltesi rytmi ja ryhtisi eivät ehdi yli ennen valojen vaihtumista. Joudut odottamaan. Ehkä ehdit huomenna ja olet taas rutiinisi vaatimassa aikataulussa. Soitan sinulle.

Kestää hetken ennen kuin puhelu yhdistyy. Seinälläni hahmosi sujauttaa kätensä taskuun ja poimii puhelimen esiin. Katsot sen näyttöä. Tuntematon numero soittaa, se kertoo. Onko kasvoillasi toiveikas ilme? Vastaat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti