perjantai 24. huhtikuuta 2009

C 1/3

Lumi putoaa tiheänä verkkona taivaalta alas kohti maata, kieppuu hetken pihani syvänteissä ja kulmissa, kunnes lopulta rauhoittuu putouksen aiheuttamasta kauhusta ja peittää paksunevalla harsollaan vielä vihertämään jääneen ruohon, rangoiksi valahtaneet omenapuut, aidan sakarat, avonaiseksi unohtuneen postilaatikon ja savitien sen edessä. Lumi pukee niityn valkoiseen ja kadottaa metsän näkyvistäni. Valkean verhon mukana päällemme laskeutuu pimeys.

Saadaksemme oikeutuksen elää meidän tulee lupautua kuolemaan. Pimeys, joka oli työnnetty mielen nurkkiin, muistin perukoille ja mattojen alle on astumassa esiin ja vaatimassa palkkaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti