Lasken kutsun vastaanoton punaiselle marmorille, teksti minusta pois.
Vastaanoton käsi nostaa kortin, kääntää nimesi takaisin minuun päin ja asettaa sen hopeatarjottimelle, joka tulee kohti ja laskeutuu eteeni pöydälle. Viereeni tulee joku, jota minun tulee seurata.
Astumme hissiin. Hissi kiipeää irti seinästä. Meitä ympäröi tyhjyys. Kadun toisella puolella hopeasali on täynnä, näen hahmojen liikkuvan ja pysähtyvän ja liikkuvan. Ohitamme sen.
Hissin ovet avautuvat ovaalinmuotoiseen saliin, jonka valaistus antaa huomata samettitaivaan tähdet. Milloin ne ilmestyivät? Seisahdan katsomaan niitä, tunnenko tuulenvireen jostain? Mitään ei kuulu, on vain ovi, joka aukeaa edessäni ja olen valossa, joka saa tähdet katoamaan.
Ovesta astuu miehiä, jotka tunnistan juhlista. Kukin heistä nyökkää ja hymyilee minut ohittaessaan. Miehet astuvat hissiin, jonka ovet sulkeutuvat ja jättävät minut seisomaan tuuleen ja valoon, jonka sinä peität kävellessäsi luokseni.
Nimesi on M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti