sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

RVA S 4/4

Talon kulmat ovat muuttaneet asteitaan. Ne ovat kaikki vähemmän, ahtaammin. Värit ovat vaihtaneet väriympyrässä paikkaa, punaista ja keltaista ei enää erotakaan oranssi, vaan vihreänsävyinen violetti. Musiikki, jota kuulen ajurin radiosta, ei pohjaudu mihinkään tunnettuun asteikkoon ja sitä soittavat instrumentit ovat minulle tuntemattomia ja tuottavat vain hälyä korvilleni. Ajurin istuimeen kiinnitetyn kiiltävän mainoksen hintamerkinnöillä ei ole mitään yhteyttä itse tuotteeseen, eikä tuotteella ole mitään merkitystä tässä uudessa, silmilleni räjähtäneessä maailmassa. Tuulilasin yläpuolella juokseva uutisteksti jää minulle arvoitukseksi. Se ei suostu kertomaan minulle mitään järjellistä:... humra nette ra kuiringo vet BLV... shukurni mar no kauratalimbi se 122%... Shumma ra Gerrnic matand fot 32.13. nep Mirranda Kap.

Kerron ajurille, että hänen tulisi kääntyä seuraavasta oikealle. Hän jatkaa yli risteyksen. Pyydän häntä kääntymään seuraavasta vasemmalle.  Hän kääntyy oikealle. Pyydän häntä pysähtymään. Hän lisää vauhtia. Rikon oven mekanismin ja kierähdän vauhdissa kadulle ja toivon iskun saavan minut tajuttomaksi ja tuntemattomaksi, mutta katu nostaa minut jaloilleni ja jalkani vievät minut perille, vaikka haluaisin pysähtyä.

Mikään ei ole vielä totta. Kaikki on vasta enteitä. Minä itse kylvin siemenen etsiessäni itselleni vapautusta ja pelastusta.

Minun itseni tulee korjata tekojeni sato.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti