Timanttikaula nostaa kuulokkeen ja näppäilee uudelleenvalinnan. Television nainen katsoo suoraan ruudun läpi häntä sekä sataa miljoonaa epätoivoista soittajaa maan joka puolilla ja ihmisiä heidän takanaan jännittämässä ja varmistamassa, että voivat katkaista yhteyden totuuteen niin halutessaan. Joko nyt heitä onnistaa? Joko pääsisimme läpi? Voisimmeko nyt kertoa totuuden? Jättää sen muiden kaltaistemme ruodittavaksi ja viimein vihollisemme - naapuri, kollega, ystävä, puoliso - saisi tuomion. Tuomion koko kansan edessä. Kaikille meille, kaupungin sisäisellä kehällä, sen ulkokehällä, sen ulkopuolellakin!
Jos voit valita raivokkaan tai epätoivoisen naisen väliltä, valitse raivokas. Raivo on rationaalista ja laantuu ajallaan. Epätoivolla ei ole käsitettävää hahmoa, eikä sen ominaisuuksiin kuulu laantuminen. Se kasvaa suuremmaksi kuin osiensa summa ja ylittää hurjimmatkin kuvitelmamme voimasta ja mielikuvituksesta. Vain absoluuttisen tavoitteensa saavutettuaan se hälvenee. Vain silloin.
Jos voit valita raivokkaan ja epätoivoisen välillä, saatat olla vielä turvassa. Jos sinulla on varaa valita. Mutta jos kohtaat jo suuntansa valinneen, voitostaan varman, älä astu hänen tiellensä. Silloin jäävät valintasi vähiin.
Nainen Mn vieressä ei ole epätoivoinen, eikä raivoissaan. Hän jo tietää olevansa illan voittaja.
Yhden hikipisaran valuessa puuteroidun otsan yli paakkuisiin silmäripsiin puhelu yhdistyy ja M kuulee vaimonsa itkuisen äänen samanaikaisesti sekä televisiossa että vieressään. Rva Sn ääni on itkuinen, mutta kun M katsoo häntä, hänen silmänsä ovat kuivat ja ilmeettömät.
M kääntää katseensa televisioon ja siinä kuuluvaan itkuun, joka on niin aitoa, että viikon Timantti-ilta saa skeptisimmänkin ohikulkijan pysähtymään baarin television ääreen ja liittymään totuuttapalvovien nöyrään joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti