Hänen sisäinen maailmansa koostuu muutamasta asiasta, ja minulle niistä vain yhdellä on merkitystä, enkä haluaisi jakaa sitä hänen kanssaan. Hän on peräänantamaton, kuten aina. Vailla hienotunteisuutta ja hienostuneisuutta. Epäilen hänen syntyneen ulkokehääkin kaukaisemmassa maailmassa. En ole asiaa häneltä ikinä selvittänyt, sillä minulla ei ole mitään syytä loukata häntä. Kuitenkin joudun katsomaan muistini syvimpiin kerroksiin ymmärtääkseni miksi kutsun häntä ystäväkseni. Ennen kuin löydän hänen ystävyydestään todisteita, ojennan käteni ja hyvästelen hänet. Toivon hänen valehdelleen, mutta mieleeni jää epäilys, josta minun on päästävä eroon.
Astun rajamaailman yli. Astun kadun kiveykseltä tavaratalon kiiltävälle, viettelevälle pinnalle. Tunnen sen ottavan minut vastaan, vievän sisään ja alas kohti osastoja, joilla on erehtymätön kyky saada minut tuntemaan oloni turvalliseksi. Ne ovat siellä vain minua varten, eikä kukaan muu samaan suuntaan tietoisesti matkannut tai sinne vahingossa erehtynyt voi arvostaa niitä ja niiden nautintoja yhtä asiantuntevasti kuin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti