keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Lounas 5/5

Ruoan pinnassa on monta tasoa. Ensimmäinen on paperinohut ja lähes kristallinkirkas. Se ei tunnu tuoksuvan miltään. Toinen pinta sen alla on samettinen, aavistuksen verran läpikuultava. Tuon läpikuultavuuden takana - sen alla - näen vihjeen ruokalajin kohokohdasta. Epäröin ja katson uudestaan ruokalistaa. Onni. Tai Salaisuus.

- Emme olleet pystyneet harjoittelemaan toimiamme, ja kiitän jotain siitä, että en ollut ensimmäinen. Sillä silloin en saisi olla tässä nauttimassa seurastasi. Jotain meni väärin ja jouduimme etsimään uuden asunnon. Minut itseni vapautettiin neljäntenä. Numero kaksi ja kolme onnistuivat täydellisesti. Numero neljä on huono luku, mutta se kompensoitunee kokonaismäärällämme, joka oli alunperin kahdeksan. Te taidatte pitää seitsemästä?

Rikon annoksen paperinohuen kirkkaan pinnan, joka on toiminut lukkona aromille, jota en tunnista. Rikon sametin päästäkseni itse ruokaan ja nostan lusikallani tunnistamattoman linnun sikiön välillämme vallitsemaan järkensä menettäneeseen avaruuteen.

- En suinkaan tarkoita tämän millään tavalla koskevan sinua. Mutta pidin tämän tiedon välittämistä sinulle erittäin tärkeänä. Tarkoitan, jos joskus haluamme tutustua toisiimme paremmin, syvemmin.

Sikiön nokka, sen pää, sisälmykset, sen hentoiset luut, siivenalkiot ja koukistuneet jalat ovat paistuneet niin rapeiksi, että ne hädin tuskin tuottavat hampailleni vastusta. Rva S on ihastuksissaan vain harvoille tarjotusta yllätyksestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti