- Me aloitimme eräänä rauhallisena iltapäivänä. Kokoonnuimme erääseen asuntoon ulkokehän laidalla. Oletko käynyt siellä? Meihin ei kiinnitetty mitään huomiota alueella, johon emme kuuluneet. Se että emme kuuluneet, ei ollut alueen asukkaiden käsityskyvyn rajoissa. Me tiesimme sen ja käytimme tuota tietoa hyväksemme.
Näen jotain, joka saa vähitellen hahmon. Sen häilyvät ääriviivat terävöityvät ja minä katson sitä silmiin, kuten katsoisin vääjäämättömänä nousevaa vesien seinää. En voi paeta, en voi sulkea silmiäni, voin vain yrittää säilyttää arvokkuuteni.
- En tiedä miten asunnon löysimme, mutta siellä oli kaikki mitä tarvitsimme, eikä mitään ylimääräistä, sillä emme halunneet yhdistää toimiamme mihinkään, mistä jäisi muistoja taakaksemme.
Saamme eteemme seuraavan sarjan ruokalajeja. Keskeisimmässä, pyöreässä sinilakkaisessa kulhossa on ruokalaji, jota en tunnista. Katson sivullani olevaa ruokalajien listaa ja päättelen annoksen olevan nimeltään Onni. En käsitä ja katson annosta tarkemmin.
- Meidän tarkoituksemme oli tehdä jotain, joka ratkaisevalla tavalla päättäisi tulevaisuutemme meidän puolestamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti