M
Vieressäni kuumaan juomaansa puhalteleva - en muista hänen nimeään - kysyy minulta kuinka tapasimme. En halua keskustella aiheesta ja ojennan katseeni jälleen kaukaisuudessa nousevaan vuorten linjaan. En muista tapaamisemme ensihetkiltä mitään. Hän oli minulle aukeava ovi, enkä voinut olla astumatta siitä uuteen elämään ja sen tarjoamiin, unelmani ylittäviin mahdollisuuksiin. Minä sain mahdollisuuden. Hänestä tuli Rva.
RVA S
Vapauduin aamuyön haalenevien tuntien aikana. Ojensin käteni matalalle pöydälle, jonka viereen minut oli asetettu makaamaan. Viinin ja laittomien yrttien yhdistelmä ei ollut toiminut toivotulla tavalla ja tunsin veitsen viileänterävän kosketuksen alavatsani iholla. Otin pitkän kulauksen ja maailma keinahti ympärilläni. Ei vielä. En halunnut vielä vajota tiedottomuuden syliin. Halusin nähdä ystäväni pitelevän niitä. Mietin, pystyikö niitä todella pitelemään vai olivatko ne kuin hyytelöä, joka valuisi ystäväni sormien lävitse lattialle viereeni. Voisinko maistaa niitä? Halusin nähdä ystäväni veriset kädet todistamassa hypoteettisten jälkeläisteni tuhoa. Niitä en vastuulleni halunnut. Joskus saan arvon. Se riitti minulle. Joskus minusta tulee Rva. Muuta en itselleni halunnut.
Ystäväni ympärilläni ehtivät onnitella minua ja näin auringon nousseen yli rakennetun horisontin ja pilkistävän pienestä verhojen välisestä kaistaleesta. En tuntenut kipua. Tunsin ylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta saavuttaessamme taas yhden noista monista päämääristämme. Meitä oli kahdeksan. Minä olin neljäs. Kadotin tietoisuuteni onnellisena ja vakuuttuneena kaiken oikeutuksesta ja välttämättömyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti